Jasun ja Rozan Elämää

Ensimmäinen yö uudessa kodissa... Takana!!

2012-01-05T00:27:00.000-08:00

Tässä sitä istutaan sohvalla, ukko toisessa laidassa ja minä toisessa kahvia lipitellen, jasu makoilee tossa välissä ja Roza kiertelee ja ihmettelee ympäri kämppää. Viime kirjottelun jälkeen on tapahtunu vaikka ja mitä, on uitu ja puuhailtu ja muutettu. En nyt muista kirjottelinko viime kerralla meidän ulkomaanmatkoista kun likan kanssa lähettiin reissuun ja jätettiin ukot kotio.. En varmaan ainakaan kovin laajasti. Tulevalle kuulle on jo sovittuna kolme reissua, yks Suomen rajojen sisäpuolelle, tarkemmin Lahteen, lisäks on Latvia-Liettuakierros ja Viroon vielä kuun lopussa. Rokotuksiakin olen suunnitellut kuun vaihteelle ja helmikuulla terveystutkimukset Rozalle ja silmäpeili Jasulle. Paljon on tapahtunut ja tulee vielä tapahtumaan...

Kuluvan viikon ajan ollaan tosiaan tehty muuttoa, eilisen Roza ja Jasu olivat hoidossa miehen vanhemmilla ja kun tultiin haukkujen kans uuteen kotiin jasu hetken nuuhki ja alko sit pyörimään tyyliin et "tää on jo nähty, mennääks nyt jo kotiin". Roza on ottanu koko paikanvaihdon paljon lunkimmin, nytkin makaa mun varpaiden päällä ja tuhisee onnellisen unta..

Päivittelen mahdollisimman pian lisää, nyt pitää ruveta miettimään yksityiskohtia minne mitäkin täällä laitetaan ja miten, että saadaan kodista oikeasti koti :)

Töissä, töissä, töissä ja tuloksia :)

2011-11-21T06:47:00.000-08:00

Myönnetään, oon ollu tuhottoman huono bloggaaja, ja tälläkin kertaa kirjaimen vain pikkunysän töiden keskeltä.. Kasvattajan jatkokurssi on takana jo kauan aikaa sitten, sieltä vaan ei mitään ole kuulunut, täytyy kai soitella perään...

Roza-vauva ei enää olekaan niin vauva vaan tuli kuun alussa kunnioitettavaan 9 kuukauden ikään :) ensi esiintyminen ei mätsäri estradilla neidillä oli 1.10 shelttien sivuerkkarissa (7-9kk narttu 2, kp), ja marraskuun alussa kävimme kalastamassa neidin ensimmäisen juniorisertin Virosta. Pian Suomeen paluun jälkeen neiti aloitti ekat juoksunsa ja pian on luvassa lisää näytelmäyritelmää. Näistä kaikista kirjoittelen paremmin myöhemmin..

Jasu puolestaan on oma hönö itsensä, Rozan juoksut eivät ole juurkaan tainneet pikkuherraan vaikuttaa. Pitäisi tosissaan löytää aikaa ja mahdollisuuksia harrastaa Jasun kanssa, saisi kirjoiteltavaa jasunkin touhuista enemmän. Kotimussu meidän jasu on, ihana sellainen.

Pian meillä myös muutto edessä kun vuokrasopimus päättyy, kovasti pelkään koirien muuttostressiä, joten jos teillä, arvon lukijat, on kokemuksia, olkaa ystävällisiä ja jättäkää kommentteihin vinkkejä helppoon muuttamiseen :)

Ensi kertaan siis,
Jen

Pientä päivitystä

2011-09-24T23:33:00.000-07:00

Täällä istuskelen, koirankasvattajan jatkokurssilla. Odotellaan porukalla että vahtimestari tulisi avaamaan luokkahuoneen oven. Ensimmäistä kertaa päivitän blogia puhelimella, tyyli on varmaan suppean oloinen..

Nyt se on sitten tapahtunut, kennelnimianomukseni on hyväksytty ja joskus tulevaisuudessa täällä tulee vipeltämään pieniä Silverfur's shelttilapsia. Jatkan kuitenkin tästä myöhemmin lisää, pääsimme luokkaan ja kurssi jatkuu.

Toivottavasti ehdin kirjoittelemaan tänne pian myös Jasun ja Rozan päivityksiä :)

Älyttömän pitkä aika, älyttömän vähän aikaa

2011-08-15T09:14:00.000-07:00

Kuten otsikko kertoikin, ei hirveästi ole ollut aikaa. Kesän olen itse ollut töissä ja koko ajan menossa, on ollut mätsäriä ja paljon muutakin. Rozalla takana aika monet mätsärit, mutta vain 3 ekoista sijoitukset... Tyttö kuitenkin seisoo kuin tatti ja luultavasti jopa nauttii mätsäilyistä, notta ihmettelen tuota laihanlaista tulostaulukkoa, mutta no, mätsäreihin mennään harjoittelemaan, ei se voitto ole tärkein (vaikka olisi se mukava kuitenkin... edes välillä). [Blogin mätsärikuvat otettu Tampereella by: Janita A.]

Rozan mätsärit:

22.5 Hämeenlinna SIN4

28.5 Hämeenlinna SIN3

29.5 Tuusula SIN2

2.6. Riihimäki SIN eisij

x.7 Tapaninkylä SIN eisij

16.7. Tampere SIN eisij

31.7. Viikki SIN eisij

7.8 Hämeenlinna PUN eisij

Kaunis Roza neito noin 5½ kuukauden iässä

En hirveästi ole ehtinyt tehdä mitään, koirien kanssa tai ilman. Jonkun verran ollaan käyty suolla juoksentelemassa, ja muualla myös mutta hyvin vähän, mikä on harmi. Mätsäreissä on kaikkialla ollut Jasu mukana, vaikken sitä olisikaan esittänyt - eikä Jasun kokemuksella niin väliä, pallipuoli kun ei näyttelyissä sijaa saa ;)

Rozan kaikki hampaat ovat vaihtuneet jo pitkähkön aikaa sitten, aikuiskarva alkaa pikkuhiljaa kasvamaan ja korvatkin ovat menneet aloilleen. Vielä on liimanjäänteitä jotka pitäisi siivota pois, mutta se ei ole niin paniikkia aikaansaava seikka.

Olen suunnitellut vieväni Rozan 1.10 järjestettävään shelttien sivuerkkariin, vielä kun sais palkan niin voisin ilmoittaa neitokaisen sinne... Vähän on jäänyt turhien rahanmenojen takia tuo ilmoitus tekemättä vielä... On myös ollut puhetta jos lähtisi junnuvalioita tavoittelemaan balttian alueelta marraskuun alusta lähtien. Marraskuussa neito kun saavuttaa junnuiän.

Jasun kanssa olis tarkotuksena nyt alkaa tokoilemaan oikein toden teolla, ainakin niin että saadaan perusasiat kuntoon jotta löydettäisiin sitten helpommin agilityn alkeisryhmä.. Aika hyvin kuitenkin tottelee (yleensä) mutta aika hyvin ei riitä, pitäisi olla hyvin tai ehdottomasti ;)

Hieman on takajalka liian edessä..

Kirjoittelen taas lisää kun jotain tapahtuu JA on aikaa kirjoitella.. Piakkoon kuitenkin luvassa ison asian käsittelyä, ei mitään pahaa, pikemminkin ajatusmaailman selkeytystä ja järjestykseen laittoa. Ja vain ja ainoastaan positiivisessa mielessä ;)

"eka kerta" ja "eka kerta"

2011-05-22T09:58:00.000-07:00

Kuvia ei ole vieläkään, mutta kyllä niitä pikapuoliin ilmestyy, tämä on vain tämmöinen ns. pikapäivitys :D

Eli eli, Roza on nyt noin 15 viikkoinen, approx 30cm korkea ja painaa vajaat 5 kiloa - eli ihan mukavassa koossa on, rakenteeltaan näyttäisi olevan yhtä jalkaa (kasvattajan mukaan) joten todennäköisesti jää kooltaan niille main mille pitääkin.

Roza on nyt käynyt jo kahtena tiistaina uimassa. Ensimmäisenä tiistaina pulikoi sisarensa Bellan kanssa, ja jälkimmäisenä kovasti yritti altaasta pois - edes Jasu ei niinkään kiinnostanut. Kyllä se siitä kun harjoitellaan, uskon ma. Tämä uinti on siis yksi "eka kerta" :D

Tänään käytiin Hämeenlinnassa mätsärissä. Yksi ystäväni oli mukana ja lykkäsinkin Jasun hänen näytettäväkseen pienten kehään - ja pidin 15 minuutin pikakurssin koiran näyttämisestä omilla 3 näyttökerran taidoillani.. Mutta hienostihan se meni :) Tuomarille kertoi olevansa ensikertalainen, ja tuomari antoikin sitten kultaa arvokkaampia vinkkejä miten koiran kanssa kehässä - ja heti sujui paremmin. Eivät kuitenkaan taidot sijoittumiseen riittäneet, mutta tyytyväisiä ollaan. Ehkä ensi kerralla ei ystäväni T enää koe (omien sanojensa mukaan) olevansa "paskat housussa" vaan muistaa jopa hengittää ;) No, kerran ei Jasun perään tarvinnut huolehtia mätsäripäivänä, niin keskityin itse sitten Rozaan paremmin. Kierrettiin hieman ja tavatiin yksi Petsie-tuttukin, Lyyti-neito. Pärjättiin pentukehässä erittäin hyvin, paremmin kuin odotin tai edes toivoin. Kokemusta lähdettiin hakemaan ja palattiin sinisten neljäntenä, ei paha ei paha. Tuomarikin oli oikein kannustava ja kehui Rozaa, joka ylitti itsensä silmissäni ^^ Nyt ei pidä ruveta toivomaan joka kerralta voittoja, Jasun eka sijoitus kuitenkin tuli vasta viidensissä mätsäreissä (sin4) ja toinen ja toistaiseksi viimeinen kuudensissa (pun3). Kaunis neito esiintyi edukseen, ei ihan hiffannut että mihin päin sitä pitäisi kulkea, mutta suurinpiirtein oikeaan suuntaan mentiin vaikka näytti vähän neitokaista jännittävänkin jopa :P

Kuvia on jonkun verran kamerassa, pitäisi ottaa lisääkin jo taas, mutta laittelen tänne kun ehdin vain... Mutta, mutta - näillä mennään :D Sään salliessa ilmaannumme Hämeenlinnaan 28.5 ja koto-Riihimäellä pitäisi olla mätsärit 2.6 joihin olen suunnitellut menoa... :)

Kiireinen elämänrytmi

2011-05-02T12:54:00.000-07:00

Hirmuinen huhtikuu, muuta ei voi sanoa. Lähes jatkuvalla syötöllä menossa, jos en itse ollut töissä niin sitten oli jotain koiramenoa niin että tuskin ehti menojen välissä hetken hengähtää... Huhhuh, no päivitetäänpäs tänne sitten kuulumisia, kuvia on, kamerassa, enkä nyt ehdi millään niitä kaivelemaan tänne. Menot ei vielä ihan ole päättyneet... Mutta kyllä kuvia tulee vielä, lupaan sen ;) On ollut uintia, mätsäriä, töitä, yökyläilyä ja ties mitä muuta... Ja myös lähes 850 katselukertaa tähän mennessä, aika hyvä täytyy sanoa.

Jasun syntymäpäivänä (sunnuntai 10.4) siis käytiin ajelemassa ja Roza ei tuntunut pistävän ajelua pahakseen, mikä on hyvä juttu. Maanantain olin töissä.. Tiistaina oli Hämeen Sanomien vaalipaneelien palaveri, ja tottakai Jasu ja Roza tulivat mukaan. Jasu oli oikeastaan koko ajan autossa, Roza kävi kierroksen HäSan toimituksessa tapaamassa ihmisiä. Keskiviikkona meillä oli pentutapaaminen :)

Roza oli koko sisaruskatraastaan suurin. Ja leikkikin näytti rajuhkolta, mutta onneksi kuitenkin leikiltä. Sen siitä kai saa kun Roza on saanut leikkiä pöhkön aikuisenkokoisen adhd uros-lähes-pentu koiran kanssa, varsinkin kun tää pöhkö ei osaa sanoa ei :D Käytiin Helsingissä tapaamassa sisaruksia, ja aika myöhä oli kun päästiin kotiin.. Torstain olin töissä.. huoh.. Perjantaina oli vaalipaneeli, kakarat mukana tottakai. Autossa oli kaikki hyvin, mutta samaa ei voi kyllä sanoa vanhasta vesipullosta joka oli jäänyt auton takaosaan, koirien alueelle.. No, kaipa se siivilästä kävisi..

Lauantaina käytiin Jasun kanssa mätsärissä Hyvinkäällä. Roza oli mukana, ja odotteli kiltisti autossa, nukkui varmaan koko ajan. Ainakin sen mukaisesti oli energiaa kun lähdettiin pois. Minä ensikertalaisena ajattelin ettei me varmana pärjätä, vaikka Jasulla olikin 5 kerran kokemus takaraivossa, mutta yllätyksiäkin käy. Jasu voitti sinisten neljännen sijan, ja olin siitä jo ylpeä. Kotiin kun päästiin ukko ilakoitsi "pokaalipojan" voittoa :) Illalla mittailin ja punnailin kakaroita, Rozalla oli korkeutta noin 24,5 cm ja painoa 3kg, Jasu puolestaan painoi 11kg.. Pitää ehkä tarkkailla paremmin poitsun ruokavaliota... No ehkä helpottaa kun Roza siirtyy aikuisruokaan, Jasu kun tykkää herkutella Rozan namipenturuoalla.

Sunnuntaina olivat sitten itse vaalit, ja tottahan toki Roza ja Jasu olivat mukana. Hienosti olivat autossa ja Rozakin teki tarpeensa pihalle kun päästiin aloittelemaan lähtösuunnitelmia. Maanantaina Roza teki vielä kierroksen HäSalla ja innokkaasti tervehti toimituksen väkeä.

Tiistain (19.4) olin töissä, vaikka Jasulla olikin uinti. Vein Jasun Hissulle päivällä, ja Carita ja Hissu uittivat Jasun. Oli kuulema ollut niin kilttiä poikaa ettei mitään rajaa. Ei haukkumista tai riehumista, eikä kuivuriakaan tarvinnut kuulema yrittää purra.. Ehkä kyseessä on "ähäkutti äippä, haista huilu" syndrooma..

Torstaina 21 päivä punnasin Rozan ja Jasun. Roza oli jo huimat 25-25,5cm korkea ja 3,1 kiloa painava, Jasu oli tiputtanut painoa 600grammaa edellisviikosta, painaen nyt 10,4kg. Mistä tulikin mieleeni, että pitää huomenna muistaa punnailla ja mittailla taasen, ollaan pari päivää myöhässä. Pitkänäperjantaina käytiin taasen mätsärissä, Roza sai löhötä Hissun autossa Miina-pyrrin kanssa sillävälin kun minä, Hissu ja Tytti käytiin esittelemässä Jasua, Foxi-shelttiä ja Talja-pyrripentua kehissä. Tytti ei kyllä esittänyt yhtään mitään, mutta Hissu esitti Foxin ja Taljan. Jasu sai pienten aikuisten punaisten kehän kolmannen sijan, ja mä olin ihan että wau. En olis ikinä uskonu meidän sijoittuvan, kun varsinkin punaisten kehässä alkoi mielenkiinto olla Jasulta lopussa ja riehuminen ja pään päykytys alkoivat... No, mutta, kai ihmeitä tapahtuu, aina joskus. Onhan Jasu komea koira, harmi vain että jäi pallittomaksi... Lisäiloisina uutisina voisin sanoa että viime keskiviikkona Roza sai tehosterokotuksen, eli kahden viikon päästä (melkein viikko kulunut jo ^^) päästään ihan minne vain, jopa mätsäreihin.. Rozan sisko, Bella, oli myös mukana ja tytsyt saivat temmeltää keskenään Jasun katsellessa korvat liipassa vieressä. Hyvin tuli koko kolmikko kuitenkin pientä nahinaa huomioimatta toimeen :)

Vappua edeltävällä viikolla käytiin tiuhaan suolla. Ihana katsella kun toiset pistää kaiken energian likoon ja juoksevat päät viidensinä jalkoina ympäri ämpäri ympäri. Nauttivat molemmat selkeästi :D Ennen vappua käytiin myös Caritan ja Mollan (Jasun sisko Hillasta) kanssa suolla. Ja kyseiselle suoreissulle sain jopa äitini, joka ei koskaan kävele, mukaan. Reissulta Jasu ja Roza jäivät hoitoon Caritalle pariksi yöksi, ja ilmeisesti olivat olleet oikein kiltisti. Ei Carita ainakaan huomauttanut mitään ylenmalkaisesta riehumisesta ;)

Vappuna keskustan halki kulki jokin vanhojen autojen ja moottoripyörien kulkue. Katseltiin koko letka ukon ja molempien haukkujen kanssa, ja jäin vielä vähän jälkeen Rozan kanssa katselemaan lisää kun pojat lähtivät kotiin. Rassukkariiviö oli ihan paniikissa moottoripyörien takia, joten heti kun päästiin ruuhkautuneen tien yli suunnattiin kuitenkin kohti kotia. Illalla saivat kakarat vielä maistella pitsanreunaa, aijai nam nam.

Nyt onkin sitten lepäilty pari päivää. Ah ihanaa lepoa, eikä tälle kuulle ole paljoakaan tiedossa työvuoroja joten saa vähän levätä, ladata akkuja ja nauttia olostaan.. Ensi kertaan siis ^^ Koetan laittaa niitä kuviakin jossain vaiheessa, vaikka tämä merkintä jääkin niitä vajaiksi kuten alussa varoittelin.

Jasu 2 vuotta ja vähän muutakin

2011-04-12T15:43:00.000-07:00

Jasu tosiaan täytti sunnuntaina 2 vuotta, vanha poika :) Roza likka senkun riehuu ja rellestää ja muutamat viimeyöt ovatkin olleet melkoisia, sitä miettii tässä vaiheessa onko meillä toivoa, saako tässä taloudessa enää nukkua ilman yöherätyksiä? Eikä niitä herätyksiä aiheuta yksin Roza, vaan Jasukin ottaa oman osansa kunniasta. Ollaan ajeltu, tavattu mun ja ukon vanhempia, juoksenneltu ja riehuttu. Hihnaharjoittelua ja ensimmäiset mittailutkin tehtiin kotioloissa, vielä odottelen Hissulta Rozan painoja syntymästä luovutukseen, mutta enköhän ne jossain vaiheessa saa. Olen myös kuvannut kakaroiden painiottelua, mutta nyt juuri en niitä kuvia enää rupea valikoimaan, parisensataa kuvaa joista varmaan vain muutama onnistunut.. Kuten Jasun syntymäpäivän juoksentelukuvat, kolmisensataa kuvaa joista muutama kymmenen onnistunut.. Tässä blogissa suurin osa kuvista on juurikin em Jasun syntymäpäiväkuvia.

Roza 9 viikkoa

Punnittiin ja mittailtiin molemmat kakarat lauantaina (9.4). Roza oli huimat 21cm korkea ja 2,7 kiloa, Jasulla taasen mittaa oli noin 41,5cm ja painoa tällä kertaa 9,5 kiloa. Pallileikkauksen aikaan paino oli noin 9,2 kiloa, kahta viikkoa myöhemmin noin 10,1 kiloa ja viikkoa siitä myöhemmin 9,3 kiloa. Vaikuttaisi siltä että ollaan saavutettu tuo "pysyvähkö" paino. Tai no, saa nähdä kun oppii syömään kunnolla ettei Roza syö kaikkea.

Alusta alkaen Roza on ollut sitä mieltä, että aamulla tarvitaan hirveästi huomiota. Viideltä, kuudelta ja seitsemältä (noin) saammekin ukon kanssa nauttia aamuserenaadeista; "Piip piip... Piiiiiip PIIP.." Tähän lisäksi on parina viime yönä
Jasu, joka ei ikinä ole ollut sylityyppejä, on hypännyt sänkyyn 6-8 kertaa. Maannut siinä sitten mun kyljessä kiinni läähättäen, että kuuma on mutta lattiallekaan ei voi mennä. Hetken olen antanut olla, mutta sitten on ollut pakko siirtää poitsu pois koska tulee siinä mullekin ihan älyttömän kuuma olla. Muutenkin Jasu tuntuu olevan paljon entistä enemmän hellyydenkipeämpi (olipa taas sanajärjestys...). Joka ilta ja joka aamu ja monta kertaa päivässä pitää myös päästä painimaan, ja painin ohella tietenkin kuuluu myös nämä upeat ääniefektit "purr ärr purr murr purr murr urrr.." Hyvin tulevat toimeen ja leikit on rajun näköisiä ja oloisia, mutta aina Jasu tuntuu olevan erittäinkin varovainen tytön kanssa. Kaipa poitsu ymmärtää että toinen on vielä ihan pieni.

Jasu ja Mikki-kissani joka asustaa vanhempieni luona saivat viime viikolla rokotukset. Käytiin ne hakemassa äitini kanssa drive-in eläinlääkärillä ja sen jälkeen kävin nappaamassa Roza-riiviön kyytiin ja ajeltiin Hyvinkäälle kirpparille (vietiin kyllä ihan ensin kissa kotiinsa). Käytiin siinä kirppiksellä Hissun ja Tytin kanssa, ja kirpparin ohelle mahtui myös sosialistamisreissu Mustissa ja Mirrissä. Jokseenkin tuntuu oudolta, kun Roza syö ihan kaikenlaisia koviakin herkkuja kun Jasu on ollut aina sellainen neiti, että hampaathan siinä särkyy jos tuota puree.. Mutta no, kovasti herkkupalat neidolle maistuvat, ja jopa kinaakin niistä meinaa tulla. Onneksi ei kuitenkaan ihan

älyttömästi. Jasu vaan ongelmanuorena tuppaa raahaamaan ne meidän sänkyyn ja jättää ne sinne, kunhan toi kakara vaan ei niitä saa - asenteella. Mustista ja Mirristä ostettiinkin pari herkkutikkua, juustotäytteisiä rachineleja ja ai jai että oli nam nam, molemmat mussuttivat omat tikkunsa aivan into piukeana. Sentään joskus jotain muutakin pikkuriiviö pureskelee kuin sormia ja varpaita... Nyt kyllä onneksi makoilee tuolla olkkarinpöydän vieressä ketarat ojossa kohti kattoa tyytyväisenä tuhisten.. Harmi vaan ettei se uni tunnu tulevan silloin kun pitäisi, nukutaan ennen ihmisten nukkumaanmenoa ja hetken päästä herätään pureskelemaan sängynpohjaa tai jotain mitä siellä alla on.. Huoh... Unohtamattakaan Jasun "tarvitsen syliä" yölliset sänkyyn hyppimiset.

Roza ja ruusu

Aika on kyllä mennyt nopeasti, kohta kaksi viikkoa neidon kotiutumisesta. Käytännössä joka toinen päivä ollaan käyty ajelemassa, muutaman kerran ollaan käyty molempien vanhemmilla ja muutamia kertoja ollaan päästy rellestämään Hissun haukkujen kanssa. Jo Jasun ollessa pieni ajattelin, että onpa helppo pentu, ja olen edelleen ehkä enemmänkin sitä mieltä että Jasu oli helppo.. Roza kun on totaalinen riiviö. Pitää purra, pitää riehua ja pitää rellestää, huokaus, onneksi siitä loppuu (vielä) sentään patterit aina välillä. Jasukin täytti jo 2 vuotta sunnuntaina, niin se aika vaan rienttää.

Jasu 2 vuotta, vapaa posetus

Tänään oli piiiitkä päivä sekä koirille että meikäläiselle. Lähdin siinä yhdeksän aikohin liikenteeseen, hakut mukana. Tekemään keikkatyöhommia, Hämeen sanomien vaalipaneelivälipalaveri. Roza ja Jasu odottelivat kiltisti autossa, kun seikkailtiin Verkatehtaalla työtoverin kanssa. Tämän odottelun jälkeen mentiinkin sitten toimitukseen käymään ja ainakin parisenkymmentä käsiparia pääsi hellittelemään ja silittelemään Rozaa, loppukierrokselta alkoi jo hieman itkukin pieneltä pääsemään kun väsytti. No, ilmeisesti neito nukkui autossa jokusen tovin, koska kun päästiin takaisin tänne Riihimäelle oli pattereissa taas uutta virtaa. Käväsin kahvilla Hissun ja Tytin kanssa ja sitten mentiin vielä
koirakentälle. Jasu juoksi tyytyväisenä Foxin ja Chisan kanssa aitojen sisäpuolella ja Roza äitinsä ja mummonsa kanssa ulkopuolella. Fox onnistui karkaamaan aitauksesta isommasta kolosta, ja juoksentelun tiimoilla Roza pulahti sulamisvesilätäkköön kokonaan. Hetken päästä alkoi tärinä ja vapina, toinen oli nahkaa myöten märkä rassukka. Onneksi meillä takakontti on vuorattu pyyhkein, nappasin sieltä pari puhtainta ja kietaisin tytön niihin ja johan lakkasi pahin tärinä. Vielä käytiin kaupoilla vähän ja lopulta kun tultiin kotiin siinä seitsemän-kahdeksan välimaastossa, typy nukahti käytännössä heti (no okei, söivät possunsaparot ja vähän riehuivat vielä ennen).

Nyt vain sitten eletään toivossa että tyttö oppii vielä tavoille ja Jasu lakkaa yrittämästä sänkyyn öisin. Öistä puheen ollen, pitääkin tästä painua pehkuihin. Ensi kerralla taas kirjoitellaan, tätä kirjoittaessa muuten meillä on ollut kaiken kaikkiaan 736 vierailua blogissa, wau! Ensi kertaan siis ^^

Näenkö unta, vai voiko olla totta?

2011-04-02T13:55:00.000-07:00

Oltiin tänään siis Jasun kanssa uimassa, Roza oli kotona avokin kanssa ja hyvin heillä kuulema meni. Uinnissa kuitenkin olin ihan äimän käkenä, Jasu meni muutaman kerran ihan itse uimaan. Ja tosiaan, jos ei ihan itse mennyt niin riitti että huidoin altaaseen päin ja ölisin jotain "mene mene, hae lelu" tapaista ja johan poitsu meni. Siis aivan uskomatonta mitä edistystä??

Tänään leikittiin Jasun kanssa myös sitruunapannalla, jottei toinen opettaisi Rozaakin haukkumaan. Riitti että pari kertaa suutahdin jotta "hiljaa!" ja johan oli hiljaa, myöhemmin riitti että vain komensin "hiljaa" eikä pannankaan tarvinnut olla kaulassa kun toinen jo totteli. Ah, mikä ihana hiljaisuus koirauimallallakin oli, normaalisti kun Jasu paukuttaa päätään kun mä poistun puolen metrin päähän, eikä toinen voi seurata perässä.

Uinnin jälkeen Jasu olikin niin naatti jo että pisas ja väänsi kakit ja hyppäs avoimena olleeseen konttiin (omalle paikalleen meidän farkussa) ja jäi siihen istumaan ja tuijottamaan kun kasvattaja kakatti pyrrinsä. Siis mä olin ihan äimän käkenä, uskomattoman kiltti sheltti mulla tänään.. Tai sitten se oli vain väsynyt :D

No, ensi kertaan taasen sitten :) Tänään muuten ollut yli 35 kävijää blogissa, wau :D

Black Shepard's My Lil'Princess "Roza"

2011-04-02T13:47:00.001-07:00

Tulen editoimaan ja päivittämään tämän tekstin "lähipäivinä". a.k.a. kun töiltä ja muulta kiireeltä ehdin

Black Shepard's Kill Bill "Jasu"

2011-04-02T13:46:00.001-07:00

i. FIN MVA EE MVA LT MVA BY MVA Käpäläkoplan Wendigo
e. FIN MVA LV MVA EE MVA LT MVA RU MVA BY MVA LT JMVA BALT MVA EE JMVA Black Shepard's Finally Fairy

S. 10.4.2009

Syntymä

syntymäpaino 170 gr
1 vkoa 381 gr
2 vkoa 595 gr (tässä vaiheessa silmät hiukan auenneet)
3 vkoa 869 gr

3 viikon iässä, huhtikuun loppu 2009

4 vkoa 1192 gr
5 vkoa 1475 gr
6 vkoa 1790 gr

Emä Hilla, veli Knee-high devil ja Jasu 6vk

Jasu muutti kotiin

7vk ja 5pv, 2,9kg ~ 22cm

Jasu 9vk senaikaisessa lempipuuhassaan

10vk, 3,3kg ~ 26cm
11vk 3pv, 3,7kg

Jasu 12vk kerjäämässä herkkuja avokilta

12vk 2pv, 3,8kg ~ 29cm

3kk / 13vk

3kk / 13vk Jasu tiirailemassa isomummo Anastasiaa

13vk, 4,1kg ~ 32cm

15vk Jasu odottelee uunista ruokaa joka ei ole sitä varten

15vk, 4,5kg

4kk / 17vk

17vk, 5,3kg ~ 33cm

20vk, rento meininki

20vk, 6kg
21vk, 36cm

5kk / 22vk

22vk aka 5kk ikäisen posetus, yhtä koipea

22vk, 36cm

Lähes 6kk, kuvia

Mulle nami?

Tunnelmointia

Ihana lehti!

vähän samaa näköä kun ketussa ;)

6kk

7kk

9kk

11kk

12kk / 1v

1v 4kk

Tulen editoimaan ja päivittämään tätä lisää lähipäivinä

Paljon uutta uutista :D

2011-04-02T04:48:00.000-07:00

Jasuhan on aivan loistava "isoveli" vaikka serkku onkin ;) Ja huomasimpas tänään että meidän blogia oikeasti luetaan, wau! Ehkä pitäis oikeasti parantaa tapoja ja kirjoitella pikkuisen useammin :D

Sivun katselut tänään 0

Sivun katselut eilen 5

Sivun katselut viime kuussa 79

Sivun katselujen koko historia 604

Roza, Mr Madagascar ja Madam Hotpants

Paljon ollaan käyty uimassa, kerran viikkoon on ollut uintiaika ja ehti Jasu oksennellen sairastaa hetken, mutta meni tosi nopeasti ja mukavasti ohi. Prinsessani on ollut löytyneenä hieman yli kuukauden, mutta nätisti olen suuni pitänyt supussa, mitä nyt kasvattajille, joilta olin kysellyt ja joilla pentuja oli tulossa ilmoittelin löytymisestä mutta sen enempää en paljoa puhellut :) Teen tänään tähän blogiin molemmille omat sivut, joten älkää ihmiset ihmetelkö miksi on blogimerkintä "Jasu" ja "Roza" kun jos myöhemmin tätä luette viimeisimpänä :) Vierellä Roza sisaruksineen, Roza vasemmassa laidassa veli keskellä ja sisko oikeassa laidassa, ikää noin 7 viikkoa.

Videotakin olen kuvaillut, sas nähdä ehtiikö tai tuleeko tehtyä youtube videota mutta mikäli tulee tulen sen tänne lisäilemään :) Tänään taas myöhemmin uimaan Jasun kanssa ja Roza jää avokin hoitoon kotiin siksi aikaa. Mutta no, tässä oli briiffi, alapuolelta voi sitten vähän tarkempaan lukea.

Ollaan käyty nyt kasvattajan kanssa vuodenvaihteesta kerran viikkoon uimassa Hyvinkään Koirakylpylässä. Alkuun uinti tuotti tuskaa, piti joka kerta nostaa Jasu veteen ja hirveällä spurtilla sieltä pois. No, seuraavassa vaiheessa Jasu meni veteen hieman avitettuna (aka noutajahihnan kanssa, houkutellen vedetään kohtaan jossa on vain yksi poispääsy tilanteesta rampilla = uimaan lähtö) ja pikkuhiljaa aletaan päästä tilanteeseen jossa Jasulle heitetään pallo tai muu lelu ja toinen lähtee innoissaan lelun perään veteen. Uimalssa uinti on hieman jännittävää, luonnossa on mukava uida ja Jasu käykin usein uimassa kun tilaisuuden saa, mutta jotain häikkää uimalassa herran mielestä on.


Loiskis

Uimalalla ollaan monesti myös todettu napanuoran kiristymiseen liittyvä ongelma. Jasu haukkuu aivan liikaa, no on se muuallakin todettu. Tuumasta toimeen, metsästettiin Hissun kanssa haukunestopantaa, jottei tule opettamaan pahoja tapoja tytölle ja vihdoin se eilen löytyi, mutta siitä lisää myöhemmin, jotta pysytään aikajärjestyksessä :D
Kuivaaminen on aivan kamala operaatio, kamala kovaääninen aparaatti möykkää korvan juuressa ja pitäisi olevinaan paikallaankin pysyä. Jasu yrittää karkuun kuivaajaa ja jos ei karkuun pääse niin toisinaan yrittää purra sitä, onnistui kerran muakin ohimennen näykkäisemään, vahingossa kuitenkin. Mutta parempi se kuivata kuin antaa jäätyä pahasti yli kahdenkymmenen asteen pakkasilla ulkona. Paljon aikaansaa kuivausoperaatio nauruja kuitenkin ;)

Kun pakkaset hieman hellittivät maaliskuun alulla käytiin muutamia kertoja luonnon helmassa kuljeksimassa, kameraa en ikävä kyllä ottanut mukaan, mutta ainakin Jasulla oli hauskaa. Käytiin metsässä juoksemassa upottavassa hangessa, käytiin suollapäin kävelemässä hangen päällä, tai no niin oli tarkoitus olla. Tuskailin sitten yli puolen matkaa hangessa joka upotti joka askeleella.. Ei, kuntoilu ei ole kivaa...

Viikko sitten keskiviikkona aamu alkoi loistavasti. Lattialta löytyi neljä oksennusläikkää, joista 2 sisälsi ruokaa ja 2 pelkkiä nesteitä. Niitä sitten siivoamaan vapaapäivänä kello 5 aamulla, huhheijaa. Aamupäivä meni vähän väliä oksennellessa, kamalalla vauhdilla ryntäsin Jasun luokse sanomalehti käsissä kun alkoi kakominen. 9 kertaa kymmenestä ehdin alle sanomalehden kanssa ja joka välissä yritin tavoitella eläinlääkäriä myös. Kun eläinlääkärille päästiin Jasu sai oksennuksenestolääkkeet ja antibioottikuurin. Todennäköisesti maha oli vain ärtynyt jostain syystä, vaikka täälläpäin onkin ilmeisesti liikkeellä koirien oksennustautia ja ripulia joka alkaa useamman päivän oksentelulla ja jota seuraa ripuli. Ripulia meille ei ikinä tullut ja oksentelukin loppui kun oksennuksenestolääkkeet saatiin. Yksi uintikertakin jäi välistä, mutta tänään taas päästään uimaan.

Hissu (kasvattaja) nimesi neitokaiseni My Lil'Princess nimellä, koska olen koko ajan puhunut pienestä prinsessastani, ajatteli varmaan että no prinsessan haluat, prinsessan saat. Totesin vielä isällenikin helmi-maaliskuun vaihteessa, että koska sitä kerran on prinsessoitu koko vuosi kun sitä on etsitty niin tottahan toki siitä varmasti tulee Riiviö, ja miten siinä sitten kävikään... Roza, liikanimeltään Riiviö tai enklantilaisittain the Rascal, saapui kotiin torstaina iltapäivällä. Liikanimensä tyttönen tosiaan sai siitä hyvästä kun olin pentuja katsomassa kakaroiden ollessa noin 4 viikon iässä ja nostin Rozan siskon, Madamen syliin ja katselin että voi kun toinen on niin soma... Ja sitten... "Ai hitto, mikä mun varpaassa on" no, Roza the Rascal oli siellä kiinni peukkuvarpaassa pienillä naskaleillaan... Ai miten niin 3/4 jenkin ego?

Roza the Rascal, 7vk

Madam Hotpants lällättelee Rozalle

Monta kertaa maaliskuun aikana kävin Hissun, pentujen ja muiden haukkujen kanssa ulkona. Täytyihän pieniä päästä näkemään ihan omin silmin niin usein kun mahdollista. Silmäpeilissä käytiin 22 päivä, ja silmät oli koko joukkiolla terveet. Pentutarkastuksenkin mukaisesti lapset ovat terveitä, nyt vain sitten pidetään sormia ristissä ja ollaan varmoja siitä että Roza perii isänsä Hiskin paremman A-lonkan molemmille puolilleen. Täytyykin muuten muistaa Hissulta pyytää neitokaisen kasvutaulukot syntymästä luovutukseen, ja punnitus + mittauspäivä yritetään pitää aina torstaisin, toivottavasti muistaa ja ehtii. Ajattelin myös aloittaa 365 kuvaushaasteen 1.4 alkaen, toistaiseksi näyttää hyvältä, mutta saa nähdä tuleeko kuvia napsittua ihan niin sukkelaan kun tarvitsisi. Toivotaan näin :)

Patterit loppu

Roza saapui kotiin torstaina. Ensin tutkittiin ja ihmeteltiin hetki, syötiin ja oleskeltiin. Torstai oli aika rauhallinen päivä kaikenkaikkiaan. Vähän leikki leluilla Jasun seuraillessa sivusta menoa, ihmetteli J vielä kovin, että miksi tuo nyytti meillä on? Patterit loppuivat onneksi suhteellisen helpolla, Jasukin sai hengähtää ja katsoa mammaa silmiin kysyen "Oletko nyt ihan tosissas, toi meille? Jääkö se tänne oikeesti?" Ruoka maistui mukavasti ja illalla nukahdettiin helposti omaan petiin sängyn vierelle. Aamuyö olikin sitten tyystin toinen tarina... Itkut alkoivat viideltä, ja puolen tunnin välein piti vähän piipittää. Ai että, Jasun kanssa jo pentuna ajattelin, jotta olipa ihanan helppo pentu.. Nyt olen entistä varmempi tuosta olettamuksestani.

Roza löysi kivan pienen huoneen

Perjantai päivä meni mukavasti, leikkin varjolla paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jasu toimii aivan loistavana ottoveljenä tyttöselle. Ovat serkuksia kuitenkin, molempien emoilla on sama emo, Zara. Leikkiähän on se, että Jasu juoksee edellä ja Roza perässä; keittiö, olkkari, keittiö, olkkari, makkari, olkkari, keittiö, olkkari, makkari, olkkari... Jasu kuitenkin vaikuttaa koko ajan varovan liikkeitään positiivisella tavalla, ymmärtää toisen olevan pieni ja leikkii pienemmän ehdoilla; luopuu lelusta aina välillä niin että Rozakin saa sen ja kun ryntäilevät katsoo koko ajan missä penska menee ettei vain tule kolaria. Kerran jopa väistäessään juoksuleikin aikana Rozaa juoksi suoraan päin sohvapöytää niin että ryske kävi... Perjantaina iltapäivästä erään edellämainitun leikkikerran jälkeen sitten kävi mun

Jasu ihmettelee Rozaa

äiti tuomassa maitoa ja jauhelihaa, koska ukko tarvitsi auton töihin enkä halunnut kävellen lähteä kaupoille. Jos olisi ollut päivävuorossa olisi mennyt isänsä kyydillä, mutta koska oli iltavuorossa meni omalla autolla töihin. Äitini aivan rakastui pentuun, mutta ihmekö tuo kun on maailman söpöin otus? No, Roza neito onnistui nukahtamaan tuonne kevythäkkiin, missä kaikki lelutkin ovat oikein somasti, selälleen joka tassu eri suuntaan osoittaen, pitihän siitä kuva ottaa :D

Venytys, haukoitus, ketarat ojoon ja Zzzz

Kävästiin vielä Jasun ja Rozan kanssa moikkaamassa Hissuakin. Pääsi Roza leikkimään viimeistä kertaa siskonsa kanssa, toivottavasti tulee vielä leikkimahdollisuuksia. Hissun kanssa sitten testailtiin Jasulla sitruunapantaa, ja hyvin tuntui toimivan. Ei tarvinnut kuin kahdesti kieltää haukkumasta ja haukkuminen vaihtui ininään. Vielä harjoitellaan ei-saa-haukkumista, mutta hyvällä mallilla ollaan.. Ainoa vika on se, että meillä on yksi kappale sitruunalta haisevia koiria...

Noin, ja ensi kertaan sitten taas.. Yritän nyt oikeasti ruveta kirjoittamaan useammin, varsinkin jos meillä kerran on lukijoita :D Tilastoja seuraillen, ja saa niitä kommenttejakin muuten jättää :) Niitä on aina kiva lueskella.

Kaikenlaista ja vähän enemmän

2011-01-19T03:24:00.000-08:00

Kesä että syksy elettiin melkoisen rauhan parissa oikeastaan mitään ei tapahtunut - paitsi emännällä oli melkosesti omaa hulinaa päällä jatkuvasti. Jasu sai viettää "kissanpäiviä" kuten sanonta kuuluu ;)
Prinsessaanikin etsin edelleen, muutama toiveikas kuulostelu on hyvällä mallilla, mutta koskaan ei tiedä ennen kuin tyttö on kotona - joten siitä en sen enempää nyt. Sen kyllä sanon että kun ja jos prinsessani löydän, ilmoitan niille kasvattajille, joilta kysellyt olen että tyttö on tulossa kunhan löydän sen, enhän nyt voi kasvattajaa jättää epätietoisuuteen siitä että olenkin jo saanut rinsessani. Tuntuu vaan toivottomalta kun rotu on erittäin suosittu, mikä ei kyllä ole ihme, kaunis, lempeä ja ihanan höperö rotuhan tuo on. Mutta rinsessasta lisää kun rinsessan löydän, muutaman nimen olen jo kehkeytellyt päähäni (en voinut vastustaa) jotta kun tytön tapaa niin tulee se oikea nimi kuten Jasun kanssa tuli kun totesin vaan ensitapaamisellamme että "tää on Jasu".

Aika paljon käytiin lenkkeilemässä rauhallisen luonnon parissa, ja toisinaan ajeltiin hieman, Jasu mukana - tottakai. Tässä on reissuilta pari näyttävää otosta, ja uskokaa tai älkää, ne on kännykän kameralla otettuja.
Kaunis auringon kultaama suo on syyskuulta ja punaisenräikeä iltarusko on heinäkuun lopulta. Suihkulähteet kruunasivat kauniin ruskon, ehdottomasti.

Valmistuin koulustani ja sen jälkeen jäin osa-aika työntekijäksi / osa-aika työttömäksi. Aikaa riittääkin vaikka muille jakaa, ja sitä aikaa onkin vietetty koiruuden kanssa. Jasu nauttii (toivottavasti). Jasu kulkee kaikkialla mukana minne menen, ainakin silloina kun mikään ei estä, yleensä kun menen joka suuntaan kun kerran lähden, lenkit, vanhemmilla käynnit, kauppareissut ja kaikki menee yhdellä lähdöllä, joten on hyvä että Jasulla on oma paikka autossa, ihan ikioma. Valmistujaisjuhlissa Jasu oli ihan hämillään; miksi näin paljon ihmisiä, miksi minua lähestytään, aikooko se repiä karvasta vai silittäiskö sittenkin?

Joulukin tuli ja meni. Ei jotenkin enää joulu tuntunut joululta, valot on kivoja, kynttilät on kivoja ja jopa osa lauluista on ihan kivoja, mutta.. Jotenkin joulu vaan ei tuntunut joululta. Vierailtiin kuitenkin molempien vanhemmat ja haettiin perinteisesti kinkut mun vanhemmiltani. Vietettiin leppoisa ilta keskenämme ja nautittiin olostamme, sentään jotain hyvää vaikkei joululta tuntunutkaan.

Uusi vuosi meni niin rauhallisesti kun toivoa saattaa, sylissä vietettiin suurin osa yöstä ja kunhan pauke lakkasi neljän jälkeen käytiin vielä pisulla. Telkkaria katteltiin ja sohvalla löhöskeltiin, ihan nautinnollinen tapa viettää uutta vuotta.

Joulun jälkeen aloiteltiin harrastamaan uintia pienessä kaveriporukassa. Jasu rassu ei ymmärrä että altaaseen on ihan yhtä kiva mennä kun suollakin veteen, kai se johtuu siitä allasmaisuudesta. No kesällä pääsee taas luonnonvesiin uimaan. Koirakylpylällä Jasun joutuu avittamaan veteen, että tajuaa että siellä uiminen on ihan mukavaa - ja kyllä se uida osaa ja kesällä ainakin luonnonvesissä tuntuu siitä jopa nauttivan enemmän.

Tammikuun 5 oli se kohtalon hetki. Jasu päätyi pallileikkaukseen. Toinen oli kuulema rakon alla ja täysikokoinen, jotta hyvä vaan että lähtivät. Nyt on päivälleen 2 viikkoa leikkauksesta ja poitsu on toipunut hyvin. Hellyydenkipeähän tuo on ja hakee sen pehmosimman paikan maata, mutta se sallittakoon ;) Äijähormooni poistuu joten lupsakka toveri Jasusta tulee. Vauhdilla mennään silti =P

Eilen käytiin lonkkakuvissa järvenpäässä. Maallikon silmään lonkat näyttäis aika vahvalta A:lta tahi A/B:ltä, ja röntgenin ottajakin sanoi että hyvältä näyttää.. Nyt vaan odotellaan viralliset tuokset... Ja kyllä Jasu oli kännissä :P Ja pitkään taisteli (jälleen) nukutusta vastaan ennen kuin taju meni. Hissun Foxi-neito taasen ei malttanut lattialla pysyä, vaan nukahti ja pysy rauhallisena sylissä. Pidin sitten pygmiä sylissä, eikä 6 kiloa tunnu missään Jasun 9 kilon jälkeen XD Alla on vielä rönkat. Palataan varmaan astialle kun viralliset tulokset tulevat :)

Kuvia ja muuta

2010-08-30T05:39:00.001-07:00

Käytiin Jasun kanssa shelttishow 2010, kuvailin siellä jonkun verran mutta vielä en ole ennättänyt kuvia siirtää koneelle. Petsiessä on jonkun verran niitä luvattuja uintikuvia jotka siis löytyvät linkin takaisesta 1v kansiosta. Kirjoittelen lisää kunhan ennätän, nyt pitää tehdä töitäkin XD

Aika menee siivillä!

2010-07-28T15:23:00.000-07:00

Ensiksi haluan pyytää anteeksi lukijoiltani kun en ole hirvittävästi kirjoitellut vaikka olen kovastikin lupaillut. Elämä ollut hieman kiireisenpuolesta viimeiset pari kuukautta..

Hirveästi ei kyllä ole ehtinyt tapahtua. Paljon ollaan autoiltu viimeviikot, parempi ilmastoidussa autossa kun kuumassa sisätilassa kotona.. Ollaan myös käyty uimassa - löydettiin muunmuassa ranta jolla ei ole minkäänlaista koirakieltoa mutta pidän rannan sijainnin salaisuutena näin julkisesti sillä en halua sinne menevän kenen tahansa riehumaan ja sotkemaan paikkaa ja siten aikaansaamaan koirakiellon. Ne joiden luotan toimivan kuten pitääkin, niille kerron tottakai missä ranta on jos tulee aiheelliseksi ;) Matkaa kyseiselle rannalle on kyllä melkoisesti, mutta kuumana päivänä on muutoinkin mukavampi istua ilmastoidussa autossa.

Jasu on ihastunut uimiseen. Jos kuka tahansa menee veteen edellä poitsu riehuu rannalla paniikin oireet täysillä mukana kunnes pääsee itsekin veteen ja uimarin luokse. Kaipa pieni pelkää että toinen hukkuu, en muutakaan syytä keksi. Uimamaisteri on taitava vedessä ja toisinaan vaikuttaa siltä että kunhan hetken ensijännityksestä pääsee eroon niin herra uiskentelisi koko ajan innoissaan. Jos saan kuvattua videon tai valokuvia pikku-uimamaisterista laitan tänne tottakai :)

Pentusuunnitelmat eivät ole edistyneet. Poitsun seuralais-prinsessaa ei vieläkään ole löytynyt. Muutama narttu on ultrattu tyhjäksi, muutamassa pentueessa syntyi vain poikia. Huokaus, poikaahan en millään haluaisi toiseksi koska Jasulta jokatapauksessa lähtee pallit talvella ja on helpompi olla useamman nartun kuin uroksen kanssa, koska sehän on varma että kun tilat sallivat (iso oma talo isolla omalla pihalla) haluan ympärilleni pienen (4-6 kullanmurua) polvenkorkuisen lauman jota rakastaa, ja joka toivottavasti rakastaa minuakin :) No siis siten kun koira vaan voi rakastaa.

No nyt ei ole hirveästi suunnitelmia eteenpäin tapahtumissa saati muussa. Muutaman kennelin kanssa olen ollut yhteyksissä ja muutamaan aion ottaa yhteyttä ja toivon että löytäisin prinsessani pian - mitä pikemmin sen parempi. Haluaisin Jasun olevan vielä melkolailla pentu prinsessan tullessa, mutta tällä erää tuo haave näyttää mahdottomalta. No toivottavasti prinsessa löytyy ennen Jasun 2 vuotis etappia... Ensi kuussa käydään vissiin turisteilemassa sheltti showssa, harmi vaan että huomasin noin viikkoa-puoltatoista myöhässä että sinne näyttelyyn olisi Jasukin voinut mennä ilman suoraa hylkytuomiota, ilmottautuminen meni umpeen 16 päivä kuitenkin jo joten se siitä.. Ehkä ensi kerralla. Se sunnuntainen luentokin olisi kiinnostava, ainoa ongelma vaan on se että olen töissä la-su välisen yön 21-05 eli taitaa jäädä väliin =/

No mutta ensi kerralla ehkä enemmän tapahtumia takana, nyt on viikko lepoa takana ja vajaa viikko puuhailua edessä - sään salliessa. Toivotaan että painostava ilma vaihtuisi mukavaan leppoisaan kesäilmaan mutta tuskimpa niin hieno tuuri kävisi..

Pientä tietopäivitystä

2010-05-19T22:03:00.000-07:00

En ole ehtinyt kuvaamaan kakaraa, mutta on tapahtunut muutamiakin asioita joiden takia haluan hieman päivitellä tänne. Ensinnäkin, siellä agilityn hallintatestissä Jasu oli lähes kuin pieni enkeli, mutta siellä jo ajattelin että kerran on 15 hakijaa ja 6 otetaan ryhmään me tuskin päästään nyt tässä ryhmässä aloittamaan ja aavistukseni osuikin oikeaan. Edessä siis edelleen agilityn alkeisryhmän metsästystä.
Käytiin Jasun kanssa pari viikkoa sitten myös joukkotarkastuksessa jossa tarkasteltiin silmät, polvet ja sydän. Nyt voi huokaista helpotuksesta ainakin hetkeksi, silmät olivat terveet - ei pelkoa PRAsta vielä ihan lähiaikoina mutta silti käyn varmaan vuoden-kahden välein poitsun peilaamassa. Sydämessä ei todettu sivuääniä eikä vajaatoiminnan merkkejä :D ja kolmaskin tutkimus meni hyvin, polvet 0/0.
No kun olin tosiaan suunnitellut ottavani Hetasta pennun ja aloittavani kasvatustyön kyseisestä pennusta niin nyt tuli vähän takapakkia molempiin suunnitelmiin. Heta ultrattiin tyhjäksi, harmi. Nyt olen sitten soitellut muutamaankin kenneliin ja kysellyt tulevista pentueista jo alustavasti, mutta olen kuitenkin miettinyt että kasvatustyön aloittaminen saa viivästyä. Kuitenkin Hissun koirat ovat tuttuja jo useamman sukupolven perusteella niin haluaisin jalostustyöni kantaemon juurikin Black Shepard's koirista, voi olla että kyselen joskus myöhemmin onko meillä mitään keinoja saada juurikin Black Shepard's kantaemo omaan jalostustyöhöni. Nyt siis olen kysellyt muutamastakin kennelistä tyttökoiraa, tyttöä sen tähden että jos vaikka joskus lähivuosina muuttaa isompaan taloon omalla pihalla voi sitten yrittää Hissulta saada uudelleen kantaemoa jalostukseen ja on helpompi olla useamman tytön ja (kastroidun) pojan kanssa kun useamman pojan ja yhden tytön kanssa ja lisäksi ainakaan pallit eivät pilaa halukkaan kehäketkun uraa XD mikäli tyttö siis sellainen on. Katsotaan nyt miten asiat etenee, voi olla että haen kennelnimen tänä vuonna koska kallistuu vuosi vuodelta mutta samalla voi olla että ensimmäistä pentuetta saakin sitten odotella vielä yli viisi vuotta - mutta on se sen arvoista jos kuitenkin tietää mitä haluaa ja minkä koiran kantaemokseen haluaa. Hetan tai Hetan jälkeläisen. Kun lähdin kyselemään tyttöjä en puhellut kasvatusaikeistani, osin siksi että unohdin (ilmeisesti kaikki kasvattajat ovat sosiaalisia ja puheliaita koska puhelut levisivät jokaiseen ilmansuuntaan puheluiden aikana miten tuppaa käymään myös joka kerta kun soitan Hissulle, eikä yksin toisen osapuolen takia XD) ja osin juuri siksi koska haluaisin kantaemon olevan Black Shepard's sheltti. Hillastakin kyselin, mutta kauniin tytön jo syntymättömät pennut ovat käytännössä jo löytäneet kotinsa, heh ja toisaalta onhan mulla Hillasta jo yksi kakara XD. Omista pentusuunnitelmistani suljen nyt suuni ja avaan sanaisen arkkuni uudestaan, kun pentu on varmasti taloon tulossa aloittamaan elämän meidän sekavassa pikku perheessämme.
Haluan kuitenkin Jasulle "kaverin" vielä ns. pentuiällä. Mahdollisimman lähellä 1½ vuotta. Yhden sheltin syndrooma on hankala sairaus ja ainoa parannuskeino on löytää prinsessa. En halua (nyt useammalla vuodella viivästyvistä) kasvatusaikeista huolimatta odottaa useampaa vuotta ennen kuin otan toisen koiran vaikka sheltti yleisesti tulee helposti toimeen uuden perheenjäsenen kanssa. On kuitenkin helppo ujuttaa perheeseen tulokas edellisen "kakaran" ollessa vielä oikeasti kakara ja täytyyhän shelttejä olla vähintään kaksi. Nim. Haaveissa Lauma. Rivitalossa tässä kokoluokassa neljä enintään omakotitaloon vaikka enemmän, mutta ne nyt on tulevaisuuden suunnitelmaa. Haluan ison perheen, ja koirat ovat osa perhettä aivan samoin kun vanhempieni luona asuessa kissat olivat osa perhettä, lapsia ei vielä mutta karvaisia kakaroita kyllä :D Sitten myöhemmin jos ja kun on isommat elintilat ja omaa pihaa voin ottaa sitten sen jalostusnartun juurikin Black Shepard's shelteistä jos Hissu mulle päättää myydä. Näin teen, nyt sen päätöksen tein. Toivottavasti Heta tulee tiineeksi seuraavasta yrityksestä jos Hissu päättää vielä yrittää - Hetan pennun pentua voisi suunnitella kasvatustyön kantaemoksi jonka sitten ottaisin jos Hissu pitää edes yhden Hetan pennun mikäli niitä teettää.
Jasultahan on lähdössä pallit talvella, toinen ei ole laskeutunut joten näin on tehtävä. Ties missä kanavassa tai mahaontelossa sekin pitää majaansa, voi kiristää tai aiheuttaa vanhemmalla iällä kasvainriskin niin parempi poistaa. Sinänsä mietityttää, Jasulla kuitenkin oli molemmat pallit noin 7vk iässä mutta 12vk jälkeen ainakaan eläinlääkäri ei löytänyt sitä - onkohan kanavassa? Harmittaa, Jasusta piti tulla kehäketku ja poitsu oikeasti nauttii kehässäolosta meidän pienien kokemuksien perusteella mutta pallipuoli on pallipuoli.

No, näköjään tästä tuli pohdinta mutta toisaalta myös terapeuttinen ja hyvä koska on parempi mieli monella tapaa. Sain tärkeän päätöksen lopulta tehtyä (kasvatustyön aloituksen siirto useammalla vuodella) ja siten pää ei enää vatvo uudestaan ja uudestaan kysymyksiä "entä jos" tai "mitä sitten". Nyt täytyy lähteä työssäoppimaan, koetan taas palailla pian blogin ääreen ja yritän ehtiä ottamaan kuviakin blogia varten. Kesä on saapunut ja nyt olisi hyvä aika ottaa kesäkuvia ennen maan kellastumista :D

Kiireinen elämä, bah... Vuoden vanha kakara!

2010-04-22T14:23:00.000-07:00

Eihän meillä koskaan tunnu olevan aikaa päivitellä.. Mutta no parempi sillontällön kun ei milloinkaan, mitäs kaikkea nyt viime kuukausien aikana onkaan ehtiny tapahtua, täytyy oikein miettiä.. Paljon ollaan puuhailtu keskenämme, hieman "tokoiltu" ja harjoiteltu - tarkotus olis aloittaa Agility (ollaan ilmottauduttu hallintatestiin joka järjestejtään JANKKin toimesta 3.5). Muutamia kertoja ollaan käyty lenkkeilemässä suollakin nyt kun vihdoin säätkin alkavat sallimaan. Kuluneiden kuukausien aikana Jasu on saanut nauttia monenmoisen kaverin seurasta ja muutama uusikin tuttavuus ollaan tavattu. Vuoden ikäistä kakaraa juhlittiin ja ollaan myös auteltu kaveria koirakuume hädässä, shelttiin on kovasti kallistunut ja innoissaan on huoltanut Jasun turkkia ja muuta sen sellaista - päästiin helpolla lopun pentukarvan lähdön suhteen XD Nyt on pari viikkoa ollut todellista hässäkkää juurikin kaverin kanssa, joten siitä ehkä eniten tekstiä. Tarkotus laittaa tähän merkintään myös kasvukuvia (kaikki ei todellakaan sivuprofiilikuvia) Jasusta, varautukaa siis "paljoon" arvon lukijat ;)

Vaikka Jasu osaakin odottaa ja tulla luokse käskystä ollaan kovasti sitä harjoiteltu lisää. Monta kertaa olen vääntänyt ison pussillisen makupaloja (yleisimmin nakkeja koska ne tuntuvat toimivan parhaiten) ja mennyt Jasun kanssa paikkaan jossa on jonkin verran ihmishälinää ja ehkä jopa koiria ja harjoittanut poitsua hetken. Poitsu istuu ja odottaa kiltisti ja tulee pikavauhtia luokse jonka jälkeen ollaan juoksenneltu ja käyskennelty suuntaan ja toiseen eri nopeuksilla, ja tavoitteeseen ollaan päästy eli suurimman osan aikaa Jasu on kontaktissa loistavasti. Kakarahan tuntuu jo oppivan jotain, sentään. Edelleen hihnakäytöksessä olisi parantamisen varaa, mutta yrittänyttä ei laiteta ja koko ajan yritetään - vaikka ei tunnu vaikutusta olevan. Ehkäpä kakara rauhoittuu lisää ajan kuluessa. Namien avulla seuraaminen "ilman" hihnaa kuitenkin tuntuu lähes toimivan, vielä en ole päässyt kokeilemaan kunnolla kunnon koiravilinässä - ei ole tohtinut - mutta toivottavasti saataisiin kokeilumahdollisuus pian. Meillä on edessä agilityn hallintatesti 3.5 ja se jännittää mua aivan älyttömästi, kakarahan ei ole moksiskaan. Mä mietin, entä jos sen älytön päykytys vaikuttaa tuomari-tyypistä agressiiviselta ja siksi ei päästä harrastamaan, entä jos se ärähtää jollekin vieraalle koiralle, entä jos se ei pysy mitenkään päin kontaktissa, entä jos.. Liikaa aikaa miettiä. Jasuhan sai hetken aikaa homeopaattista hoitoa, yritettiin sitä ihan viimeisenä keinona saada se toinenkin palli laskeutumaan mutta tuosta kerron hetken päästä paremmin. Siis Jasu sai hetken homeopaattista hoitoa ja sen jälkeen se on Kerran näyttänyt hampaita toiselle koiralle namitushetkellä, mitäänhän se ei tee kenellekään ainakaan tähänastisten kokemusten mukaan, mutta eihän sitä koskaan voi olla 100% varma?

Harmi ettei me Hissun kanssa kuultu paikallisesta homeopaattista hoitoa antavasta ihmisestä jo silloin kun Jasu oli nuori, silloin hoidoilla olisi voinut olla apua mutta vähän ennen vuoden ikää yrityskin oli jo aika tuhoon tuomittu, mutta yrittänyttä ei laiteta. Jasu söi kolme kuuria aurumia ja sai homeopaattisen hieronta-käsittelyn. Jasulla oli vielä 7vk iässä molemmat pallit löydettävissä, mutta 12vk iässä toinen katosi ja pysyi ja pysyy kadoksissa ilmeisesti. Haluan itse ottaa nartun, mahdollisesti tulevana syksynä ja sormet on kovasti ristissä. No jokatapauksessa, jos Jasun toinen palli ei ole tullut veronpalautuksiin mennessä (jee 1200+!!!) niin sitten taitaa lähteä molemmat veks, palli mahaontelossa on kuitenkin melkoinen kasvainriski ainakin vanhemmalla iällä. Samasta rahasta on tarkoitus kuvauttaa kyynärät ja lonkat sekä peilata silmät, sinne meni sekin raha... Jos siitä nyt jotain jää käteen laitetaan se sivuun myöhempää isompaa koira-menoa varten.

Lauantaina 10/4 Jasu täytti vuoden. Aamupäivä meni töissä ja kun kotiin pääsin kuuden kieppeillä en ehtinyt vaihtaa ukon kanssa kun pikaisen suukon ja pari sanaa kun jo nappasin Jasun mukaan ja kiiruhdin suolle missä Hissu jo meitä odottelikin pyrrien ja shelttien kanssa, nykyäänhän shelttejä on viisi; Bon, Saara, Heta, Chisa (kirjoitusasusta en ole varma) ja Foxi. Pyrrit on samat "sylilapset" Miina ja Jaakko. Kierrettiin lenkki aivan rauhassa, koiruudet temmelsi keskenään ja hyvin näytti virtaa olevan :D Kun sitten päästiin pitkospuiden loppuun Hissu "Hullu" Toivonen päätti ettei kannata kiertää takaisin vaikka loppupään pitkospuut olikin uponneet veden alle. Hissu nappasi tomerana tätinä kengät ja sukat jalasta ja kahlasi jäähileisessä nilkkasyvässä vedessä ja veti kolmet pitkospuut paikoilleen. Hyr, en olis pystyny. No siitä mentiin sitten kahville ja kahvin jälkeen ajoin poikkeuksellista reittiä kotiinpäin, matkalla näin entisellä Karavaanilla vieraan sheltin ja tottakai mun oli kaarrettava takaisin kysymään että kukas tää pikkunen on. Siinä sitten hetki höpöteltiin ja selvisi että pikkuneiti oli noin 7kuinen Nelli. Sovittiin omistajan kanssa treffit seuraavalle päivälle iltalenkin merkeissä vai olisiko ollut maanantaille, nyt ei voi muistaa on ollut liikaa hässäkkää joka suuntaan XD Illalla Jasu sai vielä maksalaatikkokakkua nakki kynttilänä ja ukko nauroi meikäläiselle kun hoilotin "happi pöörthdei too juuu" kakaralle kun annoin sitä maksalaatikkoa sille.

Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä mentiin sitten Käppikselle ja päästettiin mukulat irti ja voi sitä vauhdin huumaa kun Nelli ihastui meidän nuoreen poitsuun sydänjuuriaan myöten. Seurasivat toisiaan ja juoksivat juoksemasta päästyäänkin, me ihmiset nautittiin rauhasta ja naurettiin hupsuille kakaroille. Ilta oli rattoisa ja ihan yhtäkkiä huomattiin että jokos nyt tuli pimeää. Kotona Jasu pääsikin sitten kevään ensimmäiseen pesuun, tassujen valkoinen oli aivan mustaa.

Niillä main se hälinä ja hulina sitten alkoikin. Kuten alussa mainitsin eräs ystäväni on ottamassa koiraa, rotu on vaihtunut moneen kertaan mutta päälimmäisenä näyttäisi olevan (mistäköhän syystä ^^) sheltti. Viimeset puoltoista viikkoa ollaan häsläilty enemmän ja vähemmän porukassa, kaveri on nautinnolla harjannut kakaraa päivittäin, yrittänyt opettaa temppuja ja kaipa kaveri on myös yrittänyt oppia koirista lisää Jasun, mun ja netin avustuksella. Mun mielestä kaveri on täysin valmis ottamaan koiran, varsinkin jos kyseessä on niin helppo rotu kuin sheltti, mutta kaveri ei luota itseensä tässä asiassa. Kovasti olen yrittänyt painostaa häntä soittamaan kasvattajille ja osittain vahingossa ja osittain tahallaan olen puhunut kipeistä asioista ja käytännössä itkettänyt kaveriani. Enimmäkseen vahingossa kuitenkin, mutta sekös vasta vahvistaa itsetuntoa kun tietää mitä voi tapahtua, hetken sitä ehkä itkee ja sitten hymyilee vahvana että "kyllä mä kestän ja onnistun". Ehkäpä se auttaa itsetuntoa, ehkäpä, ken ties. Vähän kuin Jasun mahdollisuudet olla PRA sairas tai kantaja, olen jo suruni surrut vaikken olekaan itkenyt ja tiedän että jos Jasu sairastaa sitä silloin varmasti tirautan pari kyyneltä ja itsepäisesti alan opettamaan suullisia vahvoja käskyjä vahvemmiksi ja opettamaan ei niin vahvoja käskyjä toimiviksi - mitä muuta voisin tehdä? Nyt jo osataan hyvin istua ja odottaa ihan vain sanallisella käskyllä.

Ollaan harjailtu, höpötelty, kuljettu ja harjoteltu, mitä muuta? Kaikkea. Käytiin jopa yksissä agilityn epävirallisissa kisoissa turisteilemassa ja kaverilla selvästi taas loisti silmät päässä siitä innosta mitä tapahtuma aikaan sai. Kaveri on kuitenkin melkovahvasti alkamassa harrastamaan agilityä, niin olen sitä mieltä että kyllä kannattaa jos pelkästään epiksien seuraamisesta saa niin hyvät kiksit. Kiitos kaverin olen myös saanut mietittyä omaa pentuopasta jonka teen tulevia kasvatteja ajatellen jossain vaiheessa pitkällä ajalla. Haluanhan kuitenkin oppaan olevan laaja muttei kuitenkaan tylsä ja mitä enemmän on aikaa työstää sitä sen paremman siitä ehkä jopa saan, no paljon ainakin yritän. Käytiinhän me yks iltapäivä myös suolla isolla shelttikatraalla, alunperin toisin oli tarkotus hakea vaan Hissun viisi tyttöä mukaan, mutta puoliksi vahingossa ja ilomielin otettiin mukaan myös Hissun kasvatti Molla naapurista ja viereistestä talosta Hissun kaverin Velmu ja Savu. Mentiin sitten 9 shelttiä kyydissä suolle ja pääsivät koiruudet kirmaamaan ympäriinsä, selkeästi nauttien tilanteesta. Kun sitten lenkin jälkeen soittelin Hissulle että oltas nyt tuloillamme se vastas puhelimeen että "ketä ette saanu kiinni" heheh, heti ajattelemassa etteikö tommosta laumaa voiteta omalle puolelle nakkipalkkioiden turvin ;) Käytiin me vielä kerran myöhemminkin suolla, sattui tulemaan sinne myös puolituttu puolitoistavuotias espanjan vesikoira (muistaakseeni oli ko rotu) tytteli. Kakarat juoksi innoissaan kun kierrettiin lenkki ympäri.

Huhhuh, jo on mahtunut puuhaa ja hulinaa päiviin. Nyt onneks ollu tänään rauhallista eikä ole tarvinnu ulos mennä, on saanu rauhassa puuhastella. Alla on nyt sitten Jasun kasvu syntymästä vuoden ikään valokuvin kerrottuna. Toivottavasti nautitte ;)

****************************************************

Vastasyntynyt

3 viikkoa

6 viikkoa, painia veljen kanssa ja mamma Hilla taustalla

Sylissä

9 viikkoa

12 viikkoa

13 viikkoa = 3 kuukautta

15 viikkoa = 3½ kuukautta

17 viikkoa = lähes 4kk

20 viikkoa = 4½kk

Noin 5 kuukautta

6 kuukautta

7 kuukautta

9 kuukautta

11 kuukautta

12 kuukautta, VUOSI!!!

**************************************************

Kyllä ne kakaratkin joskus kasvaa :D Nyt vaan odotellaan niitä aivoja, Hissu lupas postittaa 10 vuoden päästä eli 9 vuotta jäljellä järkiintymiseen ;)

Kiitos kaikille lukijoille. Ehkä ensi kerralla vähän lyhempi teksti vähän aikaisemmin XD en kyllä tällä kertaa kuitenkaan lupaa mitään.

Puuhailua ja enimmäkseen rentoilua

2010-02-11T14:45:00.000-08:00

Ei ole taasen tullut kirjoiteltua vaikka mitä lupailin, mutta toisaalta ei tässä hirvittävästi ole mitään ehtinyt sattua ja tapahtua... Paitsi ehkä aika paljonkin :D Molla tosiaan sai esikoispentueensa 14 joulukuuta ja ehdin mukaan viimeisen pennun - pieni poika - syntymään.Tällä hetkellä kolmesta pennusta kaksi on siirtynyt uusiin koteihinsa ja isoin poika etsii vielä rakastavaa kotia. Joulu meni rauhanomaisesti, enimmäkseen kotosalla mutta täytyihän sitä sukulaiset käydä vierailemassa. Uusi vuosikin meni niin hyvin kun odottaa saattaa alle vuotisen koiran kanssa, vähän jännitti ja haukututti mutta ei liikaa, päästiin jopa iltapissille ulos asti vaikkakin piti ajaa useamman kilometrin päähän kaupungista. Vuodenvaihteen jälkeen, 10/1 -10 käytiin shelttilenkillä, ja vieläkin harmittaa etten tohtinut noin 15 asteen pakkaseen ottaa kameraa mukaan, maisemat olivat upeat ja koirilla oli hauskaa. Loppu Tammikuusta menikin lököillen ja oloillen ja koulutehtäviä puuhastellen, helmikuun alulla sunnuntaina 7/2 oli Riihimäen metsästysmuseolla Talvikki tapahtuma jonne eksyttiin Jasun kanssa. Hissun (Jasun kasvattaja) sekä Tytin pyrrit ja hänen naapurinsa valkoinenpaimenkoira olivat vetämässä yhden muun ison koiran kanssa pulkkia ja kärryjä kyydeissään lapsia.

Olin puuhailemassa joulujuhlaa koululla kun Hissu soitti että Molla oli tehnyt temput, mitään varsinaisia merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei ollut joten Hissu lähti käymään äkkiseltään kaupassa. No kun Hissu pääsi takaisin oli Molla synnyttänyt jo suurimman osan pennuista vain yksi oli vielä syntymättä. Järjestin heti itseni vapaaksi koululta ja kyydin Hissun luo ja pääsin ikuistamaan upeaa ihanaa syntymisen ihmettä. Molla oli luonnollinen äiti, huolsi pentunsa (kuten synnyttikin ne) itse ja loistavasti. Nyt tosiaan yksi pentu on enää kotia vailla ja elelee Hissun luona.

Jouluna vierailtiin Muorilla, Jasun edesmenneen iso-iso-sedän, Konnan, omistajan luona. Nautiskelimme joulukahvit Muorin leikkiessä Jasun kanssa. Tietenkin kävimme myös molempien vanhemmilla ja Jasu sai ison kassillisen joululahjoja. Harmi ettei tullut kuvattua lahjoja, jotenkin aina kamera unohtuu kun on hauskaa :D Syötiin paljon hyvää ja lököiltiin mukava loppuilta kunhan oltiin saatu vierailukiireet pois kuvioista.

Uudenvuoden iltana käytiin lenkillä jo viiden aikoihin illalla. Piakkoon lenkin jälkeen alkoi paukkumaan. Alkuun Jasu oli luonnollisestikin hämillään ja jännittynyt mutta illan myötä poitsu rauhoittui jonkun verran, osasyynä tietenkin voi olla se että pidin Jasua sylissä ja katseltiin televisiota koko perheen voimin aivan rauhassa. En kyllä muista toista kertaa kun Jasu olisi viihtynyt edes puoliksi yhtä hyvin sylissä, nyt toista ei olisi saatu häädettyä yrittämälläkään :P Kymmenen jälkeen kuitenkin Jasu alkoi pyörimään todella pahanlaisesti joten päätimme lähteä koko porukalla ulos ja varauduttiin jo ulos lähtiessä että autolla mentäisiin. No tietenkin Jasu säikky hirvittävästi keskustassa ja jo kotiovelta ulos tullessa että yritti juosta takaisin sisälle. Otin rassukan syliin ja ajeltiin kaupungin ulkopuolelle tarpeille. Yleensä Jasu on tietenkin auton takaloosissa, sitä vartenhan me farkku hankittiinkin, mutta nyt sai poikkeusluvan olla sylissä. Onneksi "maaseudulla" oli vähän hiljaisempaa ja Jasu sai tarpeensa tehtyä suurien kehujen kannustamana. Loppuyö vietettiin sohvalla köllötellen koko kolmikko yhdessä.

Tämän blogimerkinnän kuvat ovat peräisin 10/1-10 olleelta "kinkunsulatuslenkiltä" Rajamäeltä. Kiitokset Sadulle kuvien käyttöluvasta :D Jasu on kuvissa päivälleen 9 kuukautta vaikka näyttääkin jo melkoisen aikuiselta ulkomuodoltaan. Aivot seuraavat 10 vuotta jäljessä, ainakin sillon Hissu lupaili ne postittaa. Pakkasta oli suunnilleen 15 astetta ja tuntui tosi kylmältä, ihanaahan tästä pakkasesta tekee se että en omista pipoa eikä takkikaan ole kovin ehjässä kunnossa... Harmittelin vaan paikan päällä etten rohjennut tuohon pakkaseen ottaa omaa kameraani mukaan, eihän se tietenkään kameralle hyvää tee varsinkaan kun ulkona oltiin melko kauan. Risteiltiin ja rasteiltiin ympäri Rajamäen metsikköä hautausmaan lähettyvillä, koiruudet sai juosta temmeltää kaikessa rauhassa ja nauttia olostaan kun kerrankin oli oman kokoisia kavereita leikkimässä. Jasu ainakin tuntui nauttivan kovasti. Muutaman kerran yritin vähän putsailla jääköntsiä Jasun varpaiden väleistä lenkin aikana mutta niin tiukkaan paakkuun olivat pakkautuneet että vasta autossa kotimatkalla lähes kotona suurin osa jäistä oli poissa. Jälleen kerran siis Jasu sai erityisluvan olla etupenkillä ja mun sylissä autoillessa.

Loppu tammikuu menikin sitten koulutehtäviä puuhaillessa ja oleskellessa. Helmikuun 7 päivä Riihimäellä tosiaan järjestettiin Talvikki tapahtuma useatta vuotta peräjälkeen. Tapahtumassa oli mukana paloautoa tulensammutusesityksineen, valjakkoajelua hevosella, shetlanninponiratsastusta ja koiravaljakkoja. Tai no, "valjakkoja". Paikalla oli siis Hissun pyrrit, Jaakko ja Miina (ja yllätys kyllä, meidän koipirampa kullanmuru Jaakko osoittautui luonnonlahjakkuudeksi kärryn/pulkanvedossa!!), Tytin Merri joka on siis edellämainitun kaksikon äiti. Heidän tuttunsa isompi koira jonka rotua en juuri saa päähän, berhandilainen ei kuitenkaan ollut sekä valkoinenpaimenkoira Unna Hissun naapurista. Lenkkeilin alueella ympäriinsä Jasun ja Unnan omistajan toisen koiran, Velmun, kanssa osan aikaa ja osan aikaa ohjastin koiran vetämiä kärryjä/pulkkaa nakkipalkkaamalla koiruutta. Käsi jäätyi mutta muuten oli ihan mielekästä. Innostuin ajatuksesta että olisikohan Jasusta koskaan vastaavanlaisiin energiankulutusmuotoihin? Tytti ehdottikin, että Ruska olisi varmaan hyvä valjakkopari Jasulle ja pistettiin mietintämyssyyn husky valjaat ja valjakkoparihommelit. Saa nähdä edistyykö ajatus ja jos niin miten. Toivottavasti edistyy, olisi mukava saada tuon energiapakkauksen toimintaan jotain syytä ja energiankulutusta enemmän koska ikäväksi meillä ei ole Agilityn aloittamiseen varaa. Älyttömän kallis harrastus ja harmittaa kun jää hyvä ja mielekäs harrastus meiltä väliin hintansa vuoksi. Minkäs teet kun työmarkkinat ovat nyt mitä ovat.

Ehkäpä ensi kerralla on jotain uutta ja ehkä ensi kerta on hieman aikaisemmin kuin parin kuukauden päästä, jos vaikka Maaliskuulle tähtäisi XD Ei ihan tosissaan yritän muistaa ja ehtiä kirjoittamaan heti kun jotain erityistä tapahtuu (mikä ei todennäköisesti tule tapahtumaan, siis se kirjoittaminen, erinäisten kiireiden yms takia kuten tähänkin asti on käynyt... ), ainakin yritän :D Upeaa lopputalvea kaikille lukijoille.

Kiireisiä päiviä ja arkeen paluun rutiinia

2009-12-08T14:28:00.000-08:00

Nyt on sairaslomat vietelty ja elämän kiireisyys palannut kuvioihin, Jasu joutunee jatkossakin olemaan taasen entistä enemmän kotona itsekseen, mutta kyllähän meidän poika pärjää. On ollut muutama hoppupäivä ja jonkun verran löysäilyä mutta melko paljon yksinoloa. Tokoilut on kehitykseen päin, vähän alkaa vaikuttamaan siltä, että tuo "ai mä vai?" turjake alkaa vähitellen jopa tajuamaankin joitain asioita ja käskyjä, kuten maahanmenoa. Kävin itse kasvattajakurssin ja hyväksytystihän tuo meni läpi. Itsenäisyyspäivänä käytiin vähän seurailemassa marssin aloittajaisia ja sitten lähdettiin Hissun (ja erään muun henkilön jonka nimeä en millään muista) kanssa kaikkine koirinemme shelttilenkille. Tai no, lähes kaikkien koiriemme, pyrrit ja seurassamme olleen henkilön yksi sheltti jäivät reissulta. Ja tänään kävin sitten Jasulaisen kanssa eteläsuomen shelttien pikkujouluissa ja pojalla oli hauskaa. Se on pääasia. Kuvassa alla Jasu lähes 8kk iässä, sängyllä seisomassa.

Viimekuun lopulla tosiaan yhtenä keskiviikkona, taisi olla 25. päivä, oli todellinen "hoppupäivä". Tiistaina oltiin avopuolison kanssa elokuvissa ja poppareita mutustellessa lohkesi vasemmalta puolelta (minulta) yksi premolaris alarivistä, eli suomeksi väliposkihammas. Keskiviikkona sitten soitin heti aamusta hammaslääkäriajan ja sain kuin sainkin ajan kahdeksitoista, sitä ennen piti ehtiä käymään äidin luona kuvaamassa muutama taulu ja lenkittää meidän karvakasa. No lähdettiin Jasun kanssa liikenteeseen kotoa siinä puol yhentoista aikaan, ajeltiin kaukolankadulle jossa veljeni sitten sähläsi ja leikki Jasun kanssa sillä välin kun meikäläinen kuvasi äidin taulut, onneksi suurin osa onnistui ykkösyrityksellä (ei tärähdystä, ei värivirheitä tms). Siitä sitten tungin Jasun äidin autoon, äiti lähti viemään veljeä fysioterapeutille ja siitä viemään tiedostoja painoon tulevia kortteja varten ja itse häivyin hammaslääkärin suuntaan. Naama puoliksi puuduksissa hain sitten Jasun äidiltä ja kävin siirtämässä painofirman koneelle kuvat äidin tauluista kamerastani, että pitikin olla sekin kello 12, no puoli tuntia sinne tai tänne :D
Vähän ajeltiin Jasun kanssa, haettiin limupullo ja tokoeväitä marketista ja käytiin vielä pikkulenkilläkin ennen kahta. Kahdelta mentiin sitten Onnentassulle (paikallinen löytökissa ja koiratalo) jolla toimii myös yksi alueen (mielestäni) parhaista eläinlääkäreistä. Ensin Hissun poikapyrri pääsi miehuudestaan ja sen jälkeen ultrattiin yksi hänen kasvateistaan, Molla. Molla on ikäänkuin Jasun sisko. "Jäisen" ulkona olleen ultralaitteen mukaan Mollan masusta löytyi ainakin kolme elollista, eli pentuja on tulossa mutta tarkkaa varmuutta ei pentujen lopullisesta määrästä kuitenkaan ole. Mollaa olen nähnyt nyt pari kertaa ultran jälkeen ja kerta kerran jälkeen tuntuu tyttö olevan entistä enemmän huomion- ja hellyydenkipeä. Ultran jälkeen lähdettiin kahvin kautta Jasun kanssa kohti espoota ja Tokokurssin päätöskertaa. "Päälle" käsky (kuvassa oikealla alhaalla) tuntuu olevan täysin hanskassa ja lisäksi Jasu onnistuu lähestulkoon joka kerta sivulletulossa, mutta paljon on vielä harjoiteltavaa, että sen saisi sulavaksi liikkeeksi. Vielä on paljon harjoiteltavaa, mutta edistystä on ja kaikkia yrityksiä pyritään vahvistamaan positiivisesti. Pitkä ja raskas päivä, onneksi suurimmaksi osin kuitenkin mukavaa oloa myös Jasulle vaikkakin jotui istumaan autossa enemmän kuin halusi oikeasti.

Lähes joka päivä on jonkun verran tokoiltu, vähintään istumista, maahanmenoa tai sivulletuloa. Kaikki muu on ollut mukavaa ekstraa ja tuntuu siltä, että luupää ei tosiaan enään ole hirveä luupää vaan oikeasti yrittää pyydettyä temppua jos ymmärtää pyynnön oikein. Kaiken lisäksi onnenhuutoja, Jasu alkaa pikkuhiljaa oikeasti syömään mitä ruokaa saa eikä vain nirsoilemaan kuten tähän asti. Oppinut sen ilmeisesti kantapään kautta, aina sillontällön muutamia päiviä yrittää syödä samaa ruokaa (kippo päivän pöydällä ja illalla taas alas, yön pöydällä ja aamulla taas alas) mutta viimeaikoina on tuon ruoka-ajan puitteissa aika hyvin tyhjentänyt kuppiaan. Yksinolokaan ei enään ole niin kamalaa. Joka kerta kun jätän Jasun yksin kotiin päiväksi jään hetkeksi kuuntelemaan oven taa eikä toviin ole mitään enää kuulunut lähdön jälkeen. Ja vielä lisää hurraahuutoja, Jasu on virallisesti sisäsiisti. Yli kuukausi on mennyt eikä yhtäkään sisäpissiä / kakkia (viimeisin muistaakseeni marraskuun ihan alussa ja sekin käytännössä vahingossa), ehkä meillä on vielä toivoa. :D

Itsenäisyyspäivänä käytiin tosiaan käpöttelemässä mukava shelttilenkki. Me kolme ja meidän 8 shelttiämme (Jasu, Hissun: Heta, Bon ja Saara, Hissun ystävän [ai että mulla on ihana nimimuisti, anteeksi!] Nonnih ja Senni sekä Hissun uusin tulokas Foxie ja toiselle kasvattajalle menevä veljensä Tino, ikää noin 12viikkoa jos muistan oikein). Meidän porukassa olikin sitten ainoat Blue Merlet koko lenkiltä. Lenkillä oli vielä ainakin kaksi trikkiä ja 5 (en ole 100% varma määrästä) soopelia, harmittelin vaan etten ottanut kameraa mukaan, kuvauskohteita olisi ollut paljon.
Lenkki oli pituudeltaan 6km eli älyttömän paljon pidempi kuin yksikään lenkki minkä olen kävellyt sitten ylä-asteen tai no ajokortin saamisen jälkeen ainakin. Sää oli hyvä ei tullut vettä eikä lunta, vähän oli kyllä kosteaa (lahkeet kastuivat) mutta ei mitään kriittistä. Kerran sai Jasu kyllä mamman sydämen tykyttämään astetta nopeammin, Foxie meni kävelemään jäälle pieneen ojaan tien varrelle ja meidän luupää tietysti perässä. Pelkäsin ihan hirveesti, et se jää pettää ja mä joudun jäävesipelastamaan täystuhon, jaiks.. Onneks Jasu kuitenkin tuli pois jäältä kun namilla kutsuin. Jasu kulutti mukavasti energiaa ja loppuilta menikin leppoisasti nukuksien, mamma oli tyytyväinen. Illalla tosin huomasin vasemmassa päkiässäni ison vesikellon ja seuraavana päivänä (eilen) se oli aivan älyttömän kipeä mutta nyt jo onneksi ohi. Kuvassa Jasu noin 19vk iässä, kuvasta on tehty postikortti ja jos haluat kyseisen kortin kokoelmiisi jätä kommentti e-mail yhteystiedolla varustettuna ja otan yhteyttä, sama pätee myös Jasu joulukorttiin, joka löytyy alempaa blogimerkinnässä.

Eilen meinasi jo tulla kiire. Piti ehtiä vähän sitä sun tätä mukaanlukien kuskaamaan veli fysioterapiasta kotiin mutta onneksi ei aika mennytkään niin kortille kun kuvittelin. Sain apua BH-Kenneltarvikkeen omistajalta Jasun kynsienleikkuussa, meillä se on noin 5 tunnin sota joka kerta kun kynsiä leikataan. Hyvin onnistuin puuhaamaan vähän yli puolessa tunnissa kahden tunnin puuhastelut :D

Tänään oltiin sitten Jasulaisen kanssa pikkujouluissa. Kyseessä oli ES-Shelttien pikkujoulut. Saimme nauttia monenmoisesta koiraseurasta ja Jasu oli onnessaan päästessään leikkimään suunnilleen ikäistensä toverien kanssa. Paikalla oli myös talentista tutut Sini ja Sonic jotka esittivät meille koiratanssin ja Sonic-tonttu jakoi meille lahjat (jotka kukin oli tosiaan tuonut juhlaan mikäli itse lahjaa kaipaili). Pikkujouluissa oli myös leikkimielinen agilityviestikilpailu ja mun suureks yllätykseks ensiepäröinnin jälkeen Jasu onnistui täydellisesti kolmen tikun pujottelussa eikä hypyssäkään ollut pientäkään epäröintiä tai ongelmaa :D Oi olen niin ylpeä karvaisesta lapsestani, kuten mamman kuuluukin ;) Toisena kisana oli nakin etsimistä, lattialla oli monta jugurtti ja vanukaspurkkia väärinpäin ja purkkien alla nakinpaloja, kisaajia oli muutamia ja 4 parasta palkittiin (tai ainakin mainittiin). Sonic tottakai voitti, mutta ei me Jasun kanssa toisella sijalla oltu kovin montaa sekunttia hitaampia, sen siitä saa kun on ahne koira XD Nyt ollaan sitten jo tovi istuttu kotona rauhassa ja tuolla Jasulainen nukkuu tyytyväisenä pöydän alla.

Nyt meillä ei ole mitään suurempia suunnitelmia. Mitä nyt jos kaikki menee hyvin jne pääsen Mollan synnytykseen mukaan ja jouluna on tarkoitus vierailla niin muorilla kun molempien vanhemmillakin, ehkäpä Jasukin pääsee maistelemaan kinkkua. Toivottavasti nyt sitten vihdoin pysyn pyrkimyksessäni eikä ensi kerran tekstistä tule hehtaaritekstiä :D Ensi kertaan siis.

Pitkä aika... Mut parempi myöhään kun ei milloinkaan :D + NÄYTTELY!!!!

2009-11-04T16:45:00.000-08:00

Nyt onkin kulunu jo jokunen tovi viime kerrasta kun kirjoitin.. Aina tää kirjoittaminen vaan jää vaikka pitäs vähän useammin jotain naputtaa niin ei olis hirveästi aina kun kirjottaa niin kirjoiteltavaa... Mutta no joo.. Pähkinänkuoressa: Jasun kanssa ollaan tokoiltu ja lenkkeilty ahkerasti, alkaa pikkuherra pikkuhiljaa oppia sisäsiistiyteen päin. Eka pentunäyttelykin on takana ja hienosti meni :D Ensilumi oli kiinnostavaa (siis kunnon lumi ei enää sitä vähäistä mitä aiemmin nimitin ensilumeksi) ja ilkeä mamma heittelee suussasulavia palloja joita ei pysty edes puremaan kun ne katoaa... Mitäs muuta, ollaan paljon ajeltu autolla ja puuhailtu porukassa. Ehkäpä siinä kaikki tärkein :)

Nyt tosiaan kun rupesin tänään miettimään niin kuluneen noin kuukauden aikana Jasu ei ole pissinyt sisään kuin neljästi - ja tosiaan ihan piruja maalasin seinille nimittäin se neljäs kerta tuli noin 5 minuuttia sen jälkeen kun kysäisin avokilta että muistaakohan hän miten poitsu on sisäpissoja tehnyt. Kakat on kaikki pysyneet ulkona kuukauden verran ainakin mikä on erittäin hyvä juttu. Harmina vaan tähän sisäsiisteyteen on että poitsu oli tossa parisen päivää hieman kipeänä. Oksenteli ja uloste oli löysähköä mutta kotikonstein (riisiä ja pehmyttä ruokaa) saatiin ensin kakit koviksi ja sitten vielä oksennuksetkin kuriin. Nyt vaikuttaa Jasun maha olevan normaalilla mallilla, silti olen kuitenkin tuota syömistä vähän vahtinut ja tarkkaillut ja varmistanut että on pehmyttä ennen syömistä. Ulos kun mennään niin heti ensimmäisen noin 50 metrin matkalla (tai pikemmin) tulee ensimmäiset pissit ja tätä noin 50-200 metrin välimatkoin pissailua jatkuukin sitten koko lenkin, kaipa tuo alkaa pikkuhiljaa tajuamaan et "hei mä oon mies!".

Oltiin tosiaan menossa näyttelykurssille, mutta uutiset oli uutisia joten soittelin kurssin vetäjälle. Mikälisikäli vielä ihme kävisi ja se toinen muhkura sieltä tulla tupsahtaisi niin alkaa poitsulla varmaan silloin olemaan jo sen verran järkeä päässä että osaa näyttelyissä jonkun verran käyttäytyä kotikutoisen harjoittelun avulla. Saatiin sitten sovittua näyttelykurssin sijaan tokokurssi käyntiin. Muuten tuntuu poika pysyvän aika hyvin hanskassa mutta haukkuminen on aivan kamalaa. Nyt yritän kovasti opettaa kannustavin menetelmin haukkumista pois, jos ei tulosta tule niin otetaan kovemmat otteet käyttöön ja suihkupullon näyttämisen sijaan ruiskautetaan sillä, mutta toivottavasti päästään helpommalla. Tokokurssilla ollaan harjoiteltu jo tuttuja temppuja; istu, maahan ja seiso sekä uusia "lisiä"; sivu, touch, päälle. Muina temppuinahan Jasu osaa "apinan" tai kurren kuten jotkut sitä kutsuu, ympäri, tänne ja odota. Paikka on totaalisesti harjoittelun alla, mutta onneksi odota toimii edes vähän, sivulletulo ja seuraaminen, ei toistaiseksi toivoa kamalasti mutta uskon Jasun kykyihin oppia ne. Tässä olis vähän nuita kuvia noista "tempuista".

seiso

istu

maahan

tassu

odota, istu
(huomaa namit vas alakulma)

odota

"apina"

(aka kurre eri vaiheissa)

Joistain tempuista varmaan sais vielä lisää kuvia mutta tähän hätään kun pitää itse temputtaa ja ottaa kuvia ei oikein paremaan pysty, kunhan avokilla mielenkiinto aihetta kohtaan riittää niin napsin parempia ja muistakin tempuista (sivu, päälle, touch jne). Tokokurssillakin pärjätään loistavasti, Jasu kyllä osaa ja tajuaa mutta ei malta millään pitää mielenkiintoaan liian pitkään yhdessä ja samassa aiheessa vaan hetken jos joutuu "odottelemaan turhaan" alkaa haukkurähjäkohtaus. No siitä opiskellaan pois ihan niinkin pienillä että A kun rähjä alkaa mä käännän selän Jasulle ja jätän sen ihan huomiotta B otan syleilyyn niin että on kuitenkin lattialla eikä pysty kattomaan muuta kuin mun mahaa/syliä C pistän maahan ja annan odottaa aika kauan ennen muuta reagointia... No katsotaan mikä tulee olemaan lopullinen lopputulos.

Sunnuntaina 25 päivä lokakuuta oli Jasun ihkaensimmäinen näyttely. Hissu näytti Jasun ja tuomarina toimi Päivi Eerola, tuomarinvaihdos oli tosiaan hyvä juttu ed tuomarista ei ollut mitään ennakkokäsitystä mutta Eerola tosiaan on shelttituomari virallisestikin joten arvio on parasta laatuluokkaa mitä pentunäyttelyissä voidaan saada. Olin vähän kuitenkin jännittynyt koska Eerolasta sanotaan ettei ole jenkkituomari ja ainakin mun silmään Jasu on erittäin vahvasti jenkki, mutta no ilmeisesti ei sitten ole. Jasun kehässä oli 3 koiraa (Jasu + Zen ja joku kolmas). Zen on kaikinpuolin aivan loistokoira, hyvän värinen ja pallit ja hampaatkin on kunnossa ja jos ei olisi väistänyt tuomaria olisi varmaan vienyt KP:n mennessään ;) Tässä pentunäyttelyssä siis ei jaettu shelttiuroksille KP:tä eikä VSP:täkään siis jaettu. Jasu pallivikaisena sijoittui ykköseksi, toinen merle kakkoseksi hammasvikaisena ja Zen kolmanneksi tuomaria väistävänä... Eerolakin sanoi siellä paikan päällä kuulema että epätoivon luokka tai jotain muuta sinnepäin, point taken... -.-.... No olen silti erittäin tyytyväinen :D Tässä Jasun arvostelu:

"Tässä kehitysvaiheessa vain toinen kives. Erinomainen tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Pitkät linjat. Tasapainoiset kulmaukset. Keskivahva luusto. Puhdas pää kiila. Pitkä otsapenger. Sopiva kaula. Kaunis väritys. Hyvä askelpituus. Voisi esiintyä enemmän edukseen."

Viimeinen kommentti oli kyllä arvattavissa... Jasu hyppii pomppii sinkoilee ja säntäilee jokaiseen mahdolliseen suuntaan kun on niin huisin hauskaa.. Mutta pentu on pentu, ehkä se joskus rauhoittuu :) Mamman kulta on vain vähän vilkas... eh... heh... No kyllähän se rauhottuu...?

Tänään satoi tosiaan lunta. Siis oikeasti satoi, maa ja nurmikkokin peittyi kevyeeseen kauniiseen lumivaippaan... Mä en tykkää kylmästä ja märästä, mutta lumi on kaunista. En tänään kuvannut lumiseikkailua koska olin yksin lenkillä ja oli melko pimeääkin, en viitsinyt siis edes ottaa kameraa mukaan. Jasu kuitenkin tutki ja nuuhki ja nuuskutti innoissaan ja juosta säntäili joka suuntaan. Nappaili lumipalloja mitä sille nakkailin ja hauskaa oli. Oli söpön näköistä kun toinen liukasteli liukastelemistaan.. :)

Ehkäpä ens kerralla tulee nuita lumikuviakin ja ehkäpä ens kerta tulee aiemmin, ettei tarvitse hirmuisen kauan odotella uutta lukemista :D

Monenmoista ja paljon

2009-10-13T11:17:00.000-07:00

Melkoinen viikko ollut takana... Uinnit meni loistavasti yli viikko sitten, viimeviikolla olin niin tokkurainen sen loppuviikon että ihan kokonaan unohdin tuon uinnin.. Pitää muistaa soittaa sinne ja pyytää kovasti anteeksi etten ilmoittanut edes (en edes tajunnut koko asiaa) ettei tulla... Mikin ja äidin kanssa käytiin taas BH:lla lääkärillä, eikä Jasun palli vieläkään löytynyt.. Tänään sitten selkisi syy siihenkin, mutta palaan kyseiseen seikkaan vähän myöhemmin. Jasu loisti upeasti arkitottelevaisuuskurssilla vaikka minä melkein möhlinkinkin koko ajan. Jasu pysyi ja tuli luokse vaikka hihna vahingossa pannasta irtosikin, ja todellakin syytä tuohon irtoamiseen on mahdoton edes arvata, voi olla mikä hyvänsä. Kaikenkaikkiaan tuosta arkitottelevaisuuskurssista oli reippaasti hyötyä, minä sain oppia miten toimia Jasun kanssa ja miten opettaa Jasulle tiettyjä temppuja. Kurssin avulla (ja oman harjoittelun ja muidenkin neuvojen avulla hieman) tosiaan on opittu 9/10 tähden suoritukseen seuraavissa käskyissä: istu, maahan, seiso, odota, paikka (erittäin hakusessa mutta oikeaan suuntaan) ja tänne. Harjottelemistahan noissa kaikissa on mutta joka päivä mennään entistä paremmin.

Lauantaina vietettiin Jasun 6 kuukautissynttäreitä, muutamia ihmisiä (pääasiassa perheet ja pari kaveria) kävi kakuttautumassa ja lahjomassa Jasua. Jasu rakastaa siivoamista ja jahtasikin moppia ennen juhlia reippaalla otteella kuten yläpuolella näkyvästä kuvasta näkyy. Synttäreillään Jasu ei oikein tuntunut tietävän mitä tekisi ja mihin menisi ja miten olisi kun oli niin huisin kivaa kun sai herkkuja ja huomiota. Poikakulta oli aivan häkellyksissään. Hieno puolivuotias poika mulla, rakasta rakkaampi :D

Maanantaina käytiin näyttelytreeneissä, Jasu tais osata homman paljon hienommin kuin minä konkkajalallani. Jasu seisoi nätisti niin lattialla kuin pöydällä, tavallisessa hihnassa kuin näyttelyhihnassa ja vielä ravasi oikein (ja nopeammin kuin minä) oikeaan vauhtiin ja minä yritin pysyä oikeassa tahdissa perässä. Vetivät sitten pari pikkurundia ohjaajan kanssa ja ohjaaja oli aivan ihastuksissaan kuinka kevyt ja helppo Jasu on hihnan toisessa päässä. Voin olla ylpeä kullastani. Treenien aikana ja kotimatkan aikana satoi lunta! Kyllä, ensilumi saapui. Pysähdyttiin matkan varrella kuvaamaan tuota ensilunta hieman (alempaa löytyy kuva tästä puuhasta).

Ja tänään.. Tänään oli sitten raskain päivä aikaan. Jasun kanssa ei mitään niinikään raskasta tai muuta, mutta muut asiat mielessä oli mieli mustana ja kyyneleet silmissä... Tietyt ihmiset tietävät kyllä miksi.
No oli tänään ehkä hieman raskas päivä Jasu pojallekin. Ajettiin Tampereelle pallilekurille. Jasu rauhotettiin ensimmäistä kertaa elämässään ja pallitohtori tutki ja totesi, ettei hän ikävä kyllä pysty auttamaan. Toinen palli on ilmeisesti mahaontelossa tai muuta vastaavaa. No ei sitten Jasusta tule isää eikä muotovaliota eikä edes agilityvaliota, mutta on poika silti mulle rakasta rakkaampi oma kultamuru. Nyt on alkanut heräilemään rauhoituksesta pikkuhiljaa ja pureskelee tuolla pedissä (oma peti tyynyjen päällä lattialla) lammastaan. Jasu on kuitenkin viihtynyt mätsäreissä niin hulvattoman hyvin että vaikkei nyt mitään erityisempää niin ainakin käyn sen kanssa mätsäreissä sillontällön ihan vain huvin vuoksi ja agilityäkin voidaan harrastaa ihan urheilu ja energiankulutusmielessä erittäinkin hyvin. Vähät siitä tuleeko toisesta valio vai ei. Rakas Jasulainen tulee olemaan se "one in the lifetime dog" vaikka muita koiruuksia ottaisinkin, Jasu vaan on niin sählätäystuhohömpsökkä jos tuollaista sanaa nyt edes on olemassa. Nyt on vähän suunnitelmat auki mitä kaikkea tullaan tekemään ja milloin, kurssit joita on käyty on oikeastaan jo kokonaan käyty mutta jotain täytyy kuitenkin harrastaa. Varmaan lähden suuntautumaan Jasulaisen kanssa tokoon ja agilityyn. Jasu on kuitenkin niin ahne että sille on helppo opettaa kaikenmoista, niin varmaan tullaan pärjäämään ihan mukavasti :D

Ensi kertaan taas siis, silloin ehkä jo tiedossa uusia kursseja jatai harrastuksia :)

Syystunnelmaa

2009-10-01T04:57:00.000-07:00

Ollaan vietetty vähän rauhallisempaa viikkoa, tai paria, nyt. Käytiin viimeviikolla äitini seurana ottamassa Mikki-kissalleni rokote (Mikki asuu vanhempieni luona) ja Jasu oli mukana, tottakai. Mikki oli vähän peloissaan mutta suhteellisen rauhallinen kuitenkin, Jasu puolestaan olisi jälleen vipeltänyt joka suuntaan jos vain olisi saanut, tyypillistä. Eläinlääkäri katsoi taasen Jasun pallit ja lisäksi vielä suun samaan laskuun, hampaat oli kaikki ilmeisesti vaihtuneet mutta toista pallia ei taaskaan löytynyt, tässä vaiheessa on aika alkaa olla huolissaan jo. Hissu koukkas meidät kyytiin BH:lta ja heitti kotio vähän myöhemmin.

Torstain pentu-uinnin peruin keskiviikkona koska torstaina mentiin Hissun kanssa Hattulaan moikkaamaan Merjaa ja Jasun isää. Reissun päätarkoitus siis oli Hetan hieronta (joka ilmeisesti tekee erittäin hyvää) ja Jasun tutkiskelu. Merja löys molemmat pallit ja ilmeisesti tää "hukkapalli" on melkein mutta ei ihan pussissa, saatetaan Hissun kanssa lähteä Tampereella asti käymään palleihin erikoistuneella eläinlääkärillä.

Lauantaina (26.9) käytiin Ihmisen Paras Ystävä koirakoulutuspaikan avajaisissa, avopuoliso oli vaihteeksi äksyllä tuulella joten ei siellä tullut kovin kauaa viihdyttyä, harmi sinänsä. Iltasella Titta tuli meille katselemaan Weediä, edellisviikonloppuinahan pidettiin Hopeanuolimaratoonit ja saatiin 26-27.9 viikonloppuna Weedit puoleen väliin. Sunnuntaina käytiin heti aamupäivästä kuvailemassa Jasua Öllerillä syystunnelmissa, oli siellä muutama erittäinkin hienosti onnistunut otos (kaikki tän blogitekstin kuvat).Omasta puolestani iloitsen vakaasti siitä että jalka alkaa pikkuhiljaa olemaan "lyhytlenkkikunnossa" ja pääsen itsekin seurailemaan Jasun hulinointia ulkona. Vauhtia ainakin riittää, ja se taitaakin olla kuvaamisen hankalimpia puolia.

Tää viikko ollaan aikalailla lököilty, mutta se korjataan ens viikolla. Tänään käydään pentu-uimassa ja lauantaina ollaan joko menossa turisteilemaan agi-kisaan tänne riihimäelle tai vaihtoehtosesti käydään lohjalla mätsäreissä, joko turisteina tai nähtävyytenä ;) Ens viikolla käydään taas BH:lla tiistaina äiteen ja kissan kanssa ja keskiviikkona on arikitottelevaisuuden vika kerta luoksetuloharjoituksineen, torstaina viimestään pitää ilmottaa Jasu kaapelitehtaan pentunäyttelyyn (8.11) jos aiotaan nyt sinne mennä ja ajattelin vielä tuonne pentu-uintiinkin ensi viikon torstaina myös. No ainakin ollaan yhteen pentunäyttelyyn varmasti menossa, lahdessa 25.10 ja Hissu tulee sinne näyttämään Jasun, toivottavasti ei poitsu päätä nolata meikäläistä ihan 6-0. Lisäks Jasu täyttää ens viikolla 6 kuukautta ja meinattiin avopuolison kanssa pitää poitsulle puolivuotissynttärijuhlat ihmisten kakkukahveilla ja Jasulle sopivan lihamurekekakun merkeissä. Tekemistä tulee siis riittämään alkavalla viikolla, joten täytyy varmaan kirjoittaa hieman tiuhempaan ettei tule taas hehtaaritekstejä niinkuin ekojen mätsärien jälkeen. Ensi kertaan siis taas, syystunnelmissa.

Litinää lotinaa ja ekat mätsärit :D

2009-09-21T12:52:00.000-07:00

No vielä on reissailua varmasti edessä ja paljon. Torstaina (17/9) käytiin uimassa ja sunnuntaina (20/9) Jasun ensimmäisissä mätsäreissä. Eli asteen rauhaisampi viikko kuin edellinen, mutta eihän se hauskanpito siihen tule loppumaan, ei todellakaan :D
Mätsärikuvat By: Johanna Kekäläinen, nakinnappauskuva By: Jenny Tanskanen (Minä)

Hampaita ei ole tipahdellut lisää toistaiseksi, epäilen kuitenkin että taitaa olla joitain isoimmista poskihampaista vielä vaihtumatta... Mutta varmahan tuosta en ole. Aikuiskarvan raita selässä on leventynyt roimasti, aiemmin raita tosiaan oli noin puolen sormen levyinen (etusormen pituuden), nyt leveyttä on vähintään sormen pituuden verran, no kohtahan poika kyllä alkaa jo muistuttamaan aikuista ulkonäöllisesti. Viimeaikoina on pistänyt silmään aika vahvasti tuo Jasun tarpeitten päästely, enimmät tuntuvat tosiaan jo tulevan pihalle mutta enemmän pisti silmään kun toissapäivänä poitsu kusas tohon olkkarin sanomalehdille kaks kertaa koipi pystyssä, edellinen koivennostohan tapahtui joskus 8viikkosen paikkeilla.

Torstaina tosiaan mentiin pulikoimaan, ensin uimaliivit päällä mutta uittajana toiminut kaveri huomasi että ne hakkasivat jonkun verran jalkoihin ja rintakehään niin että Jasu alkoi polskimaan niiden vuoksi joten liivit jätettiin pois heti alkuun. Jasun mummo ja isomummo kuitenkin ovat molemmat melkoisia vesipetoja joten pakkohan tuo vesipetous olla edes jollain asteella verissä, eli pojan kuuluisi vähintään osata uida ;) Hienosti ui kyllä, ens kerralla pitää ottaa kamera tai videokamere mukaan että saa kuvattua uiskentelua. Jasu pysyi hyvin pinnalla omillaankin, ei tarvinnut "uimaopettajan" huolehtia kuin siitä ettei lähtenyt liian kauas seikkailemaan tai yrittämään altaasta reunan kautta pois. Ja tietenkin varmistamaan että jos toinen väsyisi matkan varrella ettei vajoaisi. Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu ja ens viikolla (tai no tällä viikolla) uudestaan :D

Perjantaina ja lauantaina löhöiltiin ja oleskeltiin. Käväsin Jasun kanssa perjantai-iltana itse pihalla tuon tönkköjalkani kanssa, mistä puheen ollen lekuri käski vaihtamaan mono-walkkerin kunnon lenkkareihin. Ostettiin sitten kerralla niin hyvät lenkkarit että voi harrastaa Jasun kanssa agilityä niillä kun jalka on kunnossa ja pojalla tarpeeksi ikää. Koetin vähän opettaa Jasulle temppuja. Nyt osataan aika hyvin: "istu", "seiso", "maahan", "odota", "katse" ja "ympäri". Ympäriä ei vielä osata sanallisesti vaan enemmänkin teollisesti ja namilla ohjaten, vielä on harkinnassa mille sanalle tuon ympäri liikkeen opettaisi koska eikö tokossa käytetty jotain ympäri tms sanaa kun haluttiin koiran tulevan takakautta ohjaavan ihmisen ympäri ja vierelle? Meidän ympäri on tosiaan niin että Jasu menee oman itsensä ympäri, sanaksi voisi ottaa myös pyöri, mutta menisköhän se jo liian lähelle sanaa kieri? Kamalaa kun joutuu oikein miettimään näitä erikoistemppujen sanoja.

Sunnuntaina sitten oli Jasun nuoren elämän ensimmäiset mätsärit. Kaikki varmasti täällä tietävät mitä mätsärit ovat, mutta ihan varmistukseksi niille jotka eivät tiedä syystä a tahi b, kyseessä on leikkimielinen koiranäyttely jota ei todellakaan kannata ottaa ihan tosissaan, vaikka toisaalta löytyy niitä pikkupuvuissa ja jakuissa esiintyviä ihmisiä varmasti joka mätsäreistä... No joo, annetaan ehkä aiheen taas olla. Aina kun jotain suunnittelee menee kaikki varmasti päälaelleen, varsinkin jos on sovittu aikoja ja muita vastaavanlaisuuksia. No äidin piti alunpitäen lähteä kuskiksi, mä kun en vielä pysty ajamaan.. No aamulla isä soitti että äidillä on mahatauti joten suunnitelmiin tuli muutos. Onneksi ongelma oli helposti korjattu, nimittäin mätsäreihin oli tulossa ystäväni Titta ihan vain katselemaan ja seuraksi, ja no myönnetään tavarankantajaksi :D Titta sitten päätyi ajamaan äitini autolla reissun.
Päästiin lähtemään vähän myöhässä aikataulusta kohti Martinlaaksoa mistä otettiin kyytiin Nea, tyttö joka tuli näyttämään Jasun. Nean tapasin Petsien kautta :) No ehdittiin melkein sovittuun ajankohtaan perille ja siitä matka jatkui kohti Tuusulaa jossa mätsäri järjestettiin. Ensimmäiseksi koukkasimme mukaan Johannan (perhetuttuja lapsuudesta saakka) valokuvaamaan ja viettämään laatumätsäriaikaa. Mätsäri järjestettiin Tuusulan sahankulmassa joka oli päätepysäkki. Tuuriakin oli, löysimme hyvän parkkipaikan vaikka näytti siltä että paikat olisivat täynnä autoja.. Onneksi oli tuuria. Jasu oli koko ajomatkan rauhasa ja tyytyväinen oloonsa :D
Kun päästiin Tuusulaan paikalle, auto parkkiin ja porukka ulos autosta mentiin ensimmäiseksi ilmoittautumaan. Kysyin Nealta halusiko hän näyttää Jasun myös Jr.Handler luokassa, ja kerran mielenkiintoa löytyi ilmoitin Jasun sekä pentuluokkaan että Jr.Handleriin Nean kanssa. Siirryttiin syrjemmälle että koirakko pääsisi rauhassa tutustumaan toisiinsa. Vähän ennen kuin mätsärien esitys-osuus alkoin siirryttiin lähemmäs kehiä. Pentuja oli mätsärissä uskomattomat 74 tai 75 ja kaikki samassa sumpussa, jos edes pienet ja isot olisi olleet erikseen olisi ollut huomattavasti nopeampi homma, mutta no joo.. Jr.Handlerin esitysnumero oli 3 ja pentuluokan 23.

Ensin oli Jr.Handler kehä (tai no meidän numeroiden kannalta ensin) joten Nea kiiruhti kehään Jasun kanssa. Menivät niin hienosti siellä :D Mua alkoi tosissaan jännittämään ja kun tuomari ojensi neljännen sijan saavuttaneelle ruusukkeen olin juuri sanomassa että Jasu kyllä riehu niin paljon taas vaihteeks etten usko että pärjäävät.. Mutta kuinkas kävikään, Jasu ja Nea voittivat kolmannen sijan. Jasun ensikehä ikinä, no onhan Jr.Handlerissa paljon kiinni handlerista mutta erittäin paljon myös koiran ja handlerin yhteistyöstä ja toiminnasta, eli jos Jasu olisi tosissaan alkanut riehumaan sijoitus olisi jäänyt unelmaksi. Koirakko kuitenkin sijoittui 3 sijalle! Ja mä olen ylpeä! Koko mätsäreihinhän lähdettiin asenteella että "kunhan tuomari ei kirjaimellisesti ota kenkää jalastaan ja heitä sillä Jasua mä olen tyytyväinen".

Jasu oli pentuluokassa 23 esitettävä. Tuomari kuulema sanoi että Jasu on luonnonlahjakkuus ja antoi poitsulle punaisen nauhan ja mamma on tyytyväinen. Odotusaika oli pitkä että päästiin punaisten ja sinisten kehiin asti ja odotusajan kuluessa tavattiin myös petsiestä tutut Elvis, Dea ja Zen, todella upea shelttikolmikko. Vähän aikaa siinä päivän kuluessa pelkäsin että Jasu ei enää kohta välitä musta ollenkaan, mut onneks se pelko katos sitten myöhemmin illalla kun tultiin kotiin ja Jasu kaipas sylihalia :)

Loppukehässä Jasu ei sitten enää pärjännyt mikä sinänsä on sääli, mutta pääasia oli se että Jasulla oli selvästikin hauskaa ja se nautti olostaan mätsäreissä. Kun me lähdettiin sitten lipumaan autolle kohti Jasu ensin veti hirveästi ja mä kerran nykäisin takasinpäin kun tuskastuin nilkuttaessani siihen vetämiseen että "nyt palataan aina tähän pisteeseen kun rupeet vetämään" meiningillä... No ette ikinä arvaa mitä siinä tapahtu.. Jasu otti ja kusi siihen, keskelle parkkista. Toisaalta hyvä juttu, ei ainakaan autoon päässy vahinkoa ja ehkä tätä myöten tulee joskus oppimaan tekemään tarpeet myös muualle kuin sanomalhehdelle ja nurmikolle, kuten esim hiekkatielle tai vaikka jonnekin muualle ulkona. Käytiin vielä juoksentelemassa Johannan kotipihan nurtsilla ja tuli ne #2 hädät myös ja päästiin jatkamaan matkaa kohti kotia, pitkän hauskan ja väsyttävän päivän päätteeksi.

Ens kerrallekin on tiedossa kirjoiteltavaa, ollaan varmasti reissaamassa tällä viikolla ja torstaina on pentu-uintikin, josta yritän ottaa niitä kuviakin sitten lisäks käyn äidin kanssa viemässä Mikki-kissan eläinlääkärissä käymään, perusrokotukset ja rokotustodistus täytyy pitää aina kunnossa ;) Eli ensi kertaan siis :D

Menoa ja meininkiä

2009-09-14T04:45:00.000-07:00

Nyt on taas puuhattu vaikka kahdenkin blogitekstin edestä kaikenmoista, aina kun tehdään jotain pitäisi varmaan useammin kirjoittaa silloin ettei yhdelle kerralle tulisi niin paljoa uutta tietoa :D

Ensin vähän hammas- ja muuta kasvupäivitystä, kulmurien ja parin pikkuposkihampaan lähdön jälkeen ei ole näkyvästi/tuntuvasti ainakaan ykskään hammas heilahdellut, luulen kuitenkin että suusta löytyy vielä (ainakin) poskihampaita joiden tarttisi ruveta vaihtuilemaan, katsotaan nyt ja tutkitaan kunhan pääsis suuhun käsiks ilman purulelun tunnetta... Pallit löytyy ainakin mun kopeloinnilla, ja olevinaan tuntuvat isommiltakin kuin ennen?? Viikolla varmaan päästään taas "tutkimaan" lisää vieraissa käsissä löytyykös sieltä mitään vai vetäseekö poitsu masuun jännittyneenä edelleen tuon toisen kiveksen mitä on tehnyt ainakin toistaiseksi mm. eläinlääkärin vastaanotolla. Painoa näyttää olevan edelleen 6 kiloa tasan, aivan kuten noin 20 viikkoisenakin, eli ilmeisesti paino ainakaan ei tule enää nousemaan. Jasu on nyt 5kk eli tarkemmin mitattuna 22vk+3. Pituutta mitattiin Sirpan luona kylki seinää vasten mittauksena noin 36cm 21 viikon iässä nyt tuloksena oli sama noin 36cm, ehkä aavistuksen verran yli mikäli mittaus vaan pitää kutinsa. Vielä Jasu tekee tarpeitaan sisälle sanomalehdelle mutta suurin osa tarpeista tulee parvekkeella oleville lehdille ja lähes joka lenkki tutussa ympäristössä teke molemmat tarpeensa. Vieraissa paikoissa ei Jasu kuitenkaan vielä malta tehdä tarpeitaan.

Jasu täytti tosiaan 5 kuukautta 10 syyskuuta. Tottakai heti synttäripäivänä käytiin mätsäreissä turisteilemassa Vantaalla. Tavattiin muutamia suloisia pikkushelttejä siellä ja mä jäin melkein monttu auki tuijottamaan kun eräskin oli Jasua parisen viikkoa vanhempi ja varmaan 2/3 Jasun koosta, pelkohan tässä syttyy että tuleeko meidän pojasta ylimittainen? Toivottavasti ei. Hakunilassa oli ihan hvyä sää koko päivän ja aurinkokin pilkisteli parisen kertaa. Jasullakin oli hauskaa, pääsi vähän hihnassa leikkimään toisen shelttipojan kanssa ja paljon vieraita koiria ympärillä. Aluksi poitsu vähän tuntui arkailevan ja sitten alkoi haukkuminen. Kaikki ja jokainen piti haukkua. Haisteltiin vähän parin collien kanssa ja muutaman muunkin koiran kanssa, lisäksi paikalla oli pieni tyttölapsi (no oli monia ihmisiä mutta tämä tyttölapsi jäi erityisesti mieleen). Lapsi halusi silittää Jasua ja vähän arkailtuaan Jasu antoi silittää, annoin tytölle nakinpalan jonka sai antaa Jasulle ja riemu oli rajaton. Lapset on suloisia :D Kotimatka sujui rauhallisesti ja Jasu nukkui takaloosterissa iloisesti. Kyseessä oli iltapäivänäyttely ja kun tultiin kotiin oli jo aika hämärää, avokki käytti Jasun vielä reissun päätteeks iltalenkillä ja mä odottelin autossa, jonka jälkeen sitten ajettiin vasta kotio.

Seuraavana päivänä, 11. Syyskuuta oli Riihimäellä agilityn epäviralliset kisat. Käytiin Jasun ja avokin kanssa siellä pyörähtämässä. Avokilla ei mun ja Jasun harmiks ole kovinkaan kestävät hermot. Ehdin näkemään vain 3 ratasuoritusta ennen kuin piti jo lähteä pois. Ehdittiin kuitenkin tavata Jasulle jopa sukuakin (ainakin uskoakseni XD) oleva Väinö sheltti ja ilmeisesti jokin unettoman kennelin kasvatti tavattiin myös, harmikseni en muista mikä kennelin nimi oli tarkalleen vaikka sheltin omistaja sen kertoikin, koirankin nimi valahti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos *häpeää*. Väinö tosiaan on otettu myös Black Shepard's kennelistä ja hänelläkin on jonkin verran jenkkitaustaa. No ainakin taasen päästiin vähän yrittämään sosialistumista lisää, ehkä jossain vaiheessa Jasu ei enää yritä säntäillä joka suuntaan kun mennään jonnekin missä on paljon koiria.

Ja seuraavana päivänä mentiin taas. Lauantaina 12.9 oli V.I.Pets tapahtuma Hyvinkäällä. Käytiin siellä minä, äiti ja eräs ystävättäreni. Jasu sai myös luvan tulla. Paikalla oli paljon lapsia ja ihan ilolla sosialistin Jasua lapsiin antamalla lasten antaa Jasulle nakinpala-nameja. Kierreltiin ja kaarreltiin, Jasu vuorollaan kunkin reissullaolijan hallussa. Paikalla oli myös koiratanssiesitys, selkeästi näki useasta koirakosta että harrastus on vielä melko uusi heille ja siihen nähden mielestäni menivät todella upeasti. Esityksen jälkeen tosiaan sain tietooni että oli lähes jokaisen koirakon ensiesiintyminen ja uusia harrastajia lähes kaikki, lisäksi yksi koirsta oli vasta 5 kuukautinen. Upeaa kaikilta näihin seikkoihin katsottuna, loistavaa työskentelyä. Tanssin jälkeen suuntasimme kulkumme kohti kotia, Jasu pääsi vielä riehumislenkille ystävättäreni avulla ja harjoittelivat vähän näyttelyravia, vaikkei siitä tuntunut mitään tulevan. Yllättävän pitkään kyllä ravasi vierellä suurinpiirtein oikeaa vauhtia.

Eilen sunnuntaina 13.9 oli Linnanmäen kesän päättäjäiset. Mentiin sinne koko perheen voimin, eli minä avokki ja Jasu. Haluttiin tosiaan jonkinlaista aavistusta miten Jasu saattaa reagoida uuteen vuoteen koska päätöksenä oli luvassa upea ilotulitus. Ilotulitus olikin aivan mahtava, Jasu vain yritti paeta niin kauas kun pippuri kasvaa. Rassukka säikähti joko välkettä tai pauketta joten todennäköisesti ensimmäinen uusivuosi tulee olemaan hieman hankalahko, mutta eiköhän me siitä selvitä. Jasu onneksi rauhottui nopeasti ja kotimatkan nukkui lähes kokonaan.

Ensi kerralla on taas lisää tiedossa kirjoiteltavaa. Tällä viikolla tosiaan vissiinkin käydään reissaamassa joku päivä ja Torstaina mennään pentu-uintia kokeilemaan ohjatusti ja avustetusti pelastusliivit päällä. Nyt kun mun jalka alkaa vähitellen olemaan kunnossa pääsen ehkä kuvaamaankin Jasua ihan itse, ja sitten kuvatulvaa alkaakin meidän reissailuista ja tapahtumista joissa käydään tulemaan.

Ensi kertaan siis :D

Ihanat yöt...

2009-09-07T01:21:00.000-07:00

Ei se eilinen hampaiden tiputtelu jäänyt siihen kulmuriin ja yhteen poskihampaaseen. Pian eilisen blogin julkasun jälkeen Jasu alko mäyskyttämään toista poskihammasta. Rassukka mäyskyytti sitä koko loppuillan. Yölläkin kuuntelin sängyssä ennen nukahtamista mäyskyytystä, voisin epäillä ettei rassukka paljoa yön aikana nukkunu.

Normaalisti Jasu ei saa nukkua sängyssä ja jos tulee sänkyyn ennen meidän heräämistä, aamullahan saa olla siinä helliteltävänä meidän välissä hetken ja illalla, muttei sillon kun nukutaan. No Jasu hyppäs sänkyyn joskus kuuden kieppeillä, heräsinhän mä siihen mutten raaskinut heivata toista alas, edelleen mäyskyytti hammastaan. Jasu painautu tosi kiinni muhun ja makas tyytyväisenä kun sai haliotteessa nukkua, välillä vähän mäyskyyttäen. Kaipa tuo yö oli kamala poitsulle, sai ainakin nyt hetken nukuttua kun oli turvassa mun sylissä.

Muutenkin koko tän hampaidenlähtöepisodin ajan poitsu on tuntunut hirivttävästi hakevan turvaa ja tukea meistä ja tosi paljon ja tosi herkästi on tullut ihan liki olemaan, makaamaan ihan viereen (sohvan, tuolin tms) lattialle niin että on ollut kosketusetäisyydellä tai sitten tullut syliin makoilemaan. Eilenkin istuttiin illalla vielä partsilla katsellen yöilmaa melkoinen tovi, Jasu koko ajan tyytyväisenä sylissä. Rassukka on nyt niin häkellyksissään hampaiden lähdöstä.

Tänä aamuna Jasu on sitten seurannut mua joka paikkaan, yritti vessaankin tulla. Kun tulin sitten vessasta ulos riemulla ei näyttänyt olevan rajaa, tuli luo korvat lusussa häntä vipottaen ja hyppäs vasten mua että mä ylsin paremmin rapsuttamaan ja silittämään. Tuntuu tykkäävän varsinkin jos kuonoa alapuolelta silitän.Poitsu on niin hellyyttä ja rakkautta vailla niin enhän mä voi sitä rakkautta olla antamatta. Oma pieni kulta. Kai se on niin pelottavaa ja kamalaa kun suuhun sattuu ja hampaat heiluu eikä siitä tunteesta tunnu pääsevän eroon. Mä muistan omasta lapsuudesta et se oli ihan hirveetä kun hampaat vaihtu, koiranpennulle joka ei välttämättä ymmärrä mitä tai miksi se on varmasti monta kertaa kamalampaa.

Kirjoittelenpa sitten ensi kerralla lisää, juttua varmasti olis nytkin enemmän mutta ens kerralle pitää riittää myös ;)

Reissailua ja (ongelma??)hampaita

2009-09-06T10:46:00.000-07:00

Nyt on ollu pari päivää menoa ja meininkiä :D Toissapäivänä Perjantaina käytiin pidemmällä ajelulla, avopuoliso tartti jotain tiivistejuttua tohon härveliin mitä se rakentelee auton takakonttiin vararenkaan paikalle... No ajettiin Tampereelle, Jasu kyydissä, tottakai. Poitsu nauttii autoilusta tosissaan ilmeisesti, aina välillä tulee seistä nököttämään keskikonsolille ja kattelemaan maisemia ja suukottelemaan mua ja avokkia, välillä taas nukkuu takapenkillä.

Ku oltiin sit päästy perille avokilla oli hermo taasen kireellä, mikä nyt ei toisaalta ollu mikään yllätys, yks risteys sinne tai tänne mä sanon, se sanoo ja kele kun ajettiin ohi.. No siihen syssyyn sit Jasu rupes vielä oksentamaankin, kerran jotain nestettä ja toisella kertaa jotain limaa, että ilmeisesti oli vaan karvoja kurkussa. Poitsu söi sitten ruohoa siinä auton vierellä jonnin aikaa ja poitsut käveli pikkulenkin siinä vierellä.

Tampereelle tosiaan mentiin motaria ja pois tultiin 12 tietä aina 57 tielle asti. Pysähdyttiin matkan varrella aika lähellä 57 tietä olevalle nesteelle Pälkäneellä, ei jostain syystä kumpikaan nyt muista paikan oikeaa nimeä.. No anyway, avokki haki meille kahvit sisältä ja mä pitelin Jasua siinä autossa istuen hihnassa. Avokin tultua takasin nähtiin siinä 9kuinen ajokoira isäntänsä kanssa, olisin kuvitellu että olis ollu jo aikunen ulkonäön perusteella, mut no tuleehan Jasukin olemaan aika vahvasti aikusen näkönen siinä iässä. Ajeltiin sitten rauhassa kotio ja vietettiin lepposa ilta, tai no minä ja Jasu. Kattelin siinä leffan ja mietiskelin syntyjä syviä, avokki kävi kuskaamassa yhen kortittoman kaverinsa iltasella, mut tuli onneks jo puolenyönaikoihin kotiin :D Ehti vielä kahville kuuhullun kaverin kanssa. Jasu jäi rauhassa nukkumaan :)

Eilen lauantaina käytiin Nummelassa moikkaamassa Sirpaa. Sirpahan omistaa Jasun emän Hillan. Taloudesta löytyy myös Kira (olikohan yhdellä vai kahdella i:llä? Anyway..) jolla on 6 suloistakin suloisempaa karvapallovauvaa. Kira sitten oli niin äkäinen äippä että Jasu sai jopa vähän kyytiä, tai no, ainakin ilmaisen hammaslääkärireissun. Jasullahan tosiaan oli ennen tätä reissua ylhäällä tuplakulmurit molemmin puolin, reissun jälkeen vain yksi jäljellä :D Ehkäpä Kiran pitäisi miettiä ammatinvalintaa hammaslääkäriksi...? Kävi nimittäin näin; Jasu joka ei päässyt ollenkaan olohuoneeseen (tai jonka ei olisi pitänyt päästä ollenkaan olohuoneeseen Kiran mielestä) taisi yrittää sinne keittiön kautta, Kirahan ei tästä tykännyt sitten yhtään ja kävi äristen päälle. Jotenkin siinä hötäkässä Jasu ilmeisesti säikähdyksissään puraisi leukansa yhteen niin että kulmuri tippu keittiön lattialle ja juoksi vinkuen ja vikisten eteisen ovelle "apua apua toi hullu ämmä tappaa mun ny!" Sirpa haki penskan ovelta ja piti hetken sylissä ja sitten vielä mammankin syliin pääsi hetkeks ja siinä sitten huomattiin että toinen hammashirviö katos :D Hammas löyty ja tallessa on.

Nummelassa oli vierailulla myös Tao, minikokoinen shelttipoika. Hetken aikaa nämä suunnilleen samankokoiset poitsut olivat molemmat sylissäni samaan aikaan, ero tuntui valtavalta vaikkei sitä oikeasti ole. Tao vaan on niin paljon keposampi kuin Jasu :D Taidan tehdä tuonne sivupalkkiin tän blogin kirjoittamisen jälkeen jonkunkokoisen linkkilistan johon laitan Taon blogin linkin myös. Pojat tuli heti toimeen :)

Mentiin sitten aika alkuvaiheessa visiittiä etupihalle kuvailmaan, sai Kira vähän rauhaa pentujensa kanssa. Yllä näkyvä posekuva on siis Taon omistajan äidin ottama juurikin tuosta tilanteesta. Meidän pikku ahmed ahne ei välitä mistään muusta kuin naminamiherkkupaloista joten posee erittäin kauniisti kun ruokaa on tuijotettavana. No sai herra maistiaisia aina välillä. Näyttelytuokion jälkeen pojat (Jasu ja Tao) pääsivät vapauteen ja juoksivat siinä pihalla ympyrää ajaen toisiaan takaa. Innokkaan ja lennokkaan leikkituokion jälkeen palattiin sisälle. Hetken Kira taas kyräili Jasulle, mutta Jasu unohtui siinä vaiheessa kun katosi takapihalle leikkimään Taon kanssa. Lapsukaiset söivät ja Jasu (kröhöm ahne kröhöm) yritti eläytyä joukkoon ja näyttää pieneltä, ei mennyt ihan läpi, ei ehtinyt edes ruokakupille asti kun päätyi mamman syliin.

Aika kului siivillä ja taisi Sirpa vahingossa meidän takia myöhästyä.. Ups... :D Kotimatka sujui rauhallisesti, Jasu nukkui suurimman osan ajasta takapenkillä. Me muut omissa mietteissämme.

Tänään Sunnuntaina ollaan oltu kotosalla. Jasu näytti kovasti maiskuttavan suutaan joten katsottiin avokin kanssa että miltäs näyttää. Viimeinen kulmuri oli lähes irti ja Jasu riuhtoi ja reuhtoi niin että lähestulkoon jäi näkemättä koko hampaan hentoinen kiintyneisyys. Jasu jatkoi maiskuttamistaan joten totesimme että kun kerran tätä hampaan putoamista on odoteltu jo useampi tovi, lähemmäs kaksi viikkoa niin autetaan pikkuista sitten vähän. Sylissä Jasu oli suhteellisen rauhallinen ja avokki sai otteen hampaasta ja irti lähti ilman mitään huutoa tai uikutusta :)

No eipä tainnut kulmurin tipahtaminen auttaa. Maiskutus jatkui edelleen. Sain sen verran vilkaistua suuhun että huomasin kyseessä olevan saman puolen "etu"poskihammas ylhäällä. Jasu maiskutti sitä varmaan tunnin tai ehkä vähän pidempäänkin, mutta äsken tuossa sitten tipahti hammas vihdoinkin lattialle. Pojat vähän leikkivät lampaanvetoleikkiä ennen hampaan tipahtamista.

Nyt näyttää siltä että eiköhän tämän illan ja yön hampaiden tiputtelu ole jo ohi. Poitsu makoilee tossa sohvan vieressä lattialla mun "pöytätuolin" alla, ilmeisesti paikka on turvallinen olla.

Jatketaan taas toisella kertaa että riittää silloinkin kertoiltavaa XD

Turistin rooli..

2009-08-30T10:02:00.000-07:00

..on istua nätisti kehän laidalla kaiholla katsoen kun toisilla näyttää siellä keskellä olevan niiiiiiiin hauskaa. Käytiin Jasun kanssa eilen turistin roolissa Tervakosken kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Hissu näytti siellä Jasun tädin ja isomummon siskon, valion ja veteraanin :D Reissun ansiosta opin tosiaan jotain noista väreistä, vaaleanpunaista ja punaista haetaan :D

No reissusta hyödyttiinkin taas :) poitsulainen pääsi käpälöitäväks useaan kertan ja hampaitaki tutkiskeltiin kovaan vauhtiin. Ilmeisesti se kulmuri minkä löysin on alakulmuri joka vaan on jostain syystä jääny huomaamatta tai sitten kulki suussa mukana huomaamattomasti kotiin appivanhemmilta, tiedä häntä... Jos ei noi hampaat omia aikojaan tipu siihen mennessä kun ne olis kuulunu tippua niin joutuu vissiin lekurin pöydälle poitsulainen ja hampaat autetaan pois. Molemmat pallit löytyy jälleen, saa nähä löytääkö elukkatohtori seuraavallakaan kerralla...

Illalla lähettiin ajelemaan. Mä haastan volkkarin! Koira-aidasta farkussa ei oo mihinkään. Jasu on jo täyskokosen nartun kokonen, suunnilleen, ja se änkee penkin ja aidan välistä takapenkille vaikka on täysin oikein asennettu. Ei ole suunniteltu tanskandoggia pienemmille koirille ne aidat, sen sanon mä... No onneks Jasu tottelee edes vähän "EI" komentoa, yhden kerran tuli siitä läpi takapenkille mutta loppureissun pysyi nätisti takaloosterissa. Oltiin me reissussa sentään kolmisen nelisen tuntia eikä ollut yhtään kamalaa poitsun mielestä. Nyt mamma saa olla ylpeä :D

Niin juu, ensimmäinen asia ajelun jälkeen kun kotona tapahtu... Pissit keskelle eteisen papereita... Joo-o, ei sitten ulos viitsiny?? No satohan siellä toisaalta, mut SILTI! No joo.. Ehkä se vielä joku päivä oppii.. Mutta mä jatkan taas toisten lisää :)

Huviajelu :D

2009-08-28T15:36:00.000-07:00

Lähettiin käymään hyvinkäällä tänään ja otettiin Jasutinkin sitten mukaan. Tarkotus oli kysellä tietyntyyppistä vaneria, mut paikka olikin kiinni tän perjantain ja ens maanantain, no avokki käy ens viikolla siellä sitten. Vaneriahan tarvitaan auton tuunaamiseen, subbarit on ilmeisesti pakko saada jollain tapaa ja koska takaloosteria ei saa vallata niin täytyy ne ilmeisesti ympätä impata sinne vararenkaan paikalle vararengasboxiin. Njoo..

No tosiaan paikka oli kiinni eikä yksinkertasesti viittiny jättää tilaisuutta käyttämättä joten lähdettiin huviajelulle. Kuvailtiin vähän Jasua videolle matkan varrella ja illalla editoinkin vielä uuden videon http://www.youtube.com/watch?v=JNAMeZlv5YU laitan tuon myös tuonne videot palkkiin :)

Ajettiin sitten hyvinkäältä mäntsälään ja sieltä lahteen. Lahessa yritettiin löytää se suomen isoin (ainakin on ollut??) lemmikkitavaraliike, oltiin oikeilla jäljillä, ajettiin vaan "ajotien" ohi, mistä piti kääntya vasemmalle ja sit vielä oikealle, eli uudenmaankadulta käännyttiin oikeassa risteyksessä vasuriin jei. Soitin sit apuja (kiitti Hissu, saatiin oikee osote kun saatiin paikan nimi!) Black Bull löyty ja helposti :D

Kaupassa sitten tarjosin jasulle sian pyrstöä, tai no saparohan toi on mut häntä käy ihan yhtä hyvin. Tottakaihan mun täytyy lapselta kysyä että "haluatko tämmösen" ja innoissaanhan poika oli kun sai haistaa joten otin kokeeksi yhden ja vähän muutakin mukavaa ostettiin. Kotimatkalla Jasu varmaan nakers hännästä kolmanneksen ja nyt on jäljellä noin 8-12cm pitkästä kiekurasta alle mun pikkurillin mitta... Ilmeisesti aika hyvää??

Nyt ei kyl hirveesti muuta uutta tuu mieleen, tai sit oon vaan väsy.. Ehkäpä pitäs mennä nukkumaan.. No kirjotan taas ens kerralla lisää :D

Ukkosta ja hampaita

2009-08-26T14:13:00.000-07:00

Ilmeisesti tänään tipahti pikkuherralta yks kulmuri tohon keskelle olkkarin lattiaa, siitä mä sen ainakin löysin kun katsoin tarkasti mihin jalkani asetan vähän sen jälkeen kun poitsut lähti lenkkeilemään. Tuurilenkki, just sillon EI satanu, kymmenen minsaa aiemmin ja kymmenen minsaa myöhemmin satoi.... Ilmeisesti on toinen yläkulmureista koska ainakin mun ymmärryksen mukaan alakulmurit on aikaa sitten tippunu, outoa hommasta tekee vaan se et yläkulmurit näyttäs olevan täysmittaisia? Hammas kyl näytti vähän siltä et sen läpi olis puskenu uutta hammasta jo jonkin aikaa, sisällä oli semmonen uurre ulospäin..

Aamulla kun istahdin tähän sohvalle ensi kertaa, kuten jokaikinen muukin aamu, Jasu tulla tupsutti pehmolammas hampaissaan mun luo että leikitään jooooooo.. Yritä siinä sitten ottaa hyvä asento ton jalan kanssa kun pitää samaan aikaan vääntää ja vetää lammasta.. No joo, kyl se onnistuu kun hetken vääntelehtii. Tätä siis jatkuu joka aamu niin pitkään kunnes mä lakkaan vetämästä lammasta vastaan XD

Käytiin tossa juhlistamassa ystävättäreni synttäreitä, Jasu nökötti itseksiään kotosalla sen aikaa. Kysyin kyllä etukäteen että uskaltaako poitsua ottaa mukaan, mutta ystävä ei ollut varma koska juhliin on tulossa yksi koira varmasti, ja kyseinen koira saattaa "hieman" ärähtää, varuiksi totesin että kotio saa poitsu jäädä. Sai sitten luun herkuteltavaksi. Juhlissa sitten silittelin ja rapsuttelin tätä suloista kääpiövillakoiraa melkoisen tovin, ja mielissään tuntui toinen olevan. Jasu ei (onneksi) kotona ollut moksiskaan vieraan koiran hajusta.

Nyt tässä iltasella ollaan istuskeltu ja kuunneltu luonnon leppoisia (PRUUUUMDRHDH) ääniä ja katseltu nättejä välähdyksiä. Ensimmäinen iso välähdys kun tuli Jasu otti nopeasti vauhtia ja ÄKKIÄ partsille... O.o yleensä se menis toisinpäin, ja äkkiä sängyn alle.. Mut ei tää yks menee partsille ja oikeen tuijottaa ulos tulisko toinen välähdys ja jyrähdyskin sai sen vaan käytännössä heiluttamaan häntää... No eipä tuleva uus vuosi ainakaan hirveästi enää pelota... Koko ajan jyrisee nyt (mä tykkään XD) ja vilkkuu välkkyy. Jasu tuhahtelee tuolla pedissä.. Juu se hyppäs meidän sänkyyn... -.- ja koettaa ilmeisesti nukkua. Epäilen että kuuntelee tuota jyrinää, melko kovaa kuitenkin nyt just paukkuu ja välkkyy. Hienot on juuret poitsulla, äitinsäkään ei kuulema ukkosesta ole moksiskaan, perinyt loistogeeninpätkän Hillalta. Hyvä Hilla! Varsinkin kun ajatellaan semmoista pikkuriikkistä faktaa et mä RAKASTAN ukonilmaa XD jei!!

Jatketaan taas toisten niin riittää vielä myöhemminki kirjoteltavaa :D

Ähinää ärinää puhinaa ja purinaa

2009-08-24T11:28:00.000-07:00

Pehmolammas saa kyytiä jatkuvalla syötöllä. En mä ehdi edes kunnolla sohvalle istahtaa kun tää yks tulee äristen ja puristen tuomaan lammasta, jolta on jo yks tassu irti, vedettäväks mun kanssa. Mä sit nytkytän ja hytkytän sitä lammasta kunnes poitsun ote irtoaa ja viskaan menemään, yritän ehtiä ottaa asennon ja taas sitä tullaan lampaan kanssa.. Tätä jatkuu noin 10-20 kertaa putkeen kunnes on hyvä asento, ja sitten poitsu jo kyllästyykin lampaaseen... Joo-o, reilukerho kokoontuu....

Mittailtiin Jasua tänään, painoa oli poitsulla kuus kiloa ja korkeutta noin 33,5cm. Hankalahan tota on mitata kun ei poitsu seiso seinän vieressä suorassa ja ryntää ja rimpuilee koko ajan pois. Arviolta ukko heitti että olisko toi 33,5 kun mittas viivankohtaa seinästä. Heikkopäinen riehuja lähti saman tien ku ohjus juoksee kämppää ympäri kun irti pääs...

Eilen meillä oli pieni vieras. Vieras sano "surr ruurrrr rurrrr surrssssrruuur". Jasu ihan ihastu ja laukkas kämpässä ympyrää sen perässä, ja lopputuloksena oli myös jopa video: Koira vs Kärpänen, ei varmaan oo kyllä ees hankala arvata et kumpi voitti? No saipa poitsu pienen lihaisan (just joo...) aterian... XD Kattoo jos jossain vaiheessa saan videon julkastua jossakin... :)

Kävipä sitten niin että me avokin kanssa päätettiin lähteä ajelemaan tuossa toissapäivänä eli lauantaina. Ajeltiin ensin kaupungissa Jasu kyydissä, ja tottahan toki meitin poitsu yritti kovasti olla puoliks ulkona ikkunasta, ja kun se kiellettiin niin seiso sitten keskikonsolon päällä ja katteli ilosesti tietä eteenpäin. Takapenkkihän ei poitsulle kelpaa, paitsi jos nukkuu. No vietiin poitsu hoitoon avokin vanhemmille yöks ja lähdettiin pidemmälle reissulle, kävästiin pohjanmaalla asti.

Oli kyllä outoa mennä nukkumaan ja herätä kun ei tää meidän ikiliikkuja täystuho ollukkaan paikalla nuolemassa naamaa illalla sekä aamulla. Käytiin kaupassa (jee rullailua pitkin poikin prisman käytäviä, ainoa kauppa (???) missä täällä on pyörätuoli meikäläisen kaltasille jalkavammasille XD) ja lähettiin sitten hakemaan poitsua hoidosta. Avokki soitti vanhemmilleen että oltas tulossa ja kun päästiin siihen rapun eteen istahdin odottelemaan ja sauhuttelemaan kun avokki vei auton parkkikselle. No hänen äitinsä ja veljensä tuli siinä välissä, ja kun avokki oli päässyt kanssa paikalle Jasu tuli avokin isän kanssa ulos, ilmeisesti lenkille lähdössä. Oli niin ihanaa ja hellyyttävää kun poitsu tuli häntä vipottaen korvat ihan taaksepäin innostuksesta kääntyneinä hyppäämään kohti ja antamaan isoa märkää suukkoa tyylillä et "äiti äiti!!!!!! oli ISO ikävä, ethän mee enää pois????" Syliinkin änki hetkeks kun istuskelin mattotelineellä, oli niin iloista poikaa.

No kävästiin tottakai siinä appivanhemmilla kahvilla ja Jasu kyttäs koko ajan keittiön ovella ettei kukaan vaan lähde enää ilman sitä minnekään. Kotiin kun tultiin niin tutkittiin tottakai ensin koko kämppä läpikotasin, ettei mikään vaan ollut muuttunut poissaolon aikana. Iltasella sitten hyppäs poitsulainen sänkyyn, ja kun avokki meni laittamaan petiä kuntoon siirty vaan ihan keskelle asenteella että "tän yön mä nukun tasan tarkkaan tässä, teidän välissä, ette varmana mene minnekään kun mä vahdin". Hetken aikaa sai poitsu olla siinä sitten helliteltävänä, mutta avokki nosti sen sitten siitä alas kun käytiin oikeesti nukkumaan.

Appivanhempien luona vierailun aikana lähti muuten sitten toinenkin alakulmuri litomaan. Tosi hankalalta näytti kaiken syöminen ja varsinkin kovien juttujen kuten dentastiksien pureskelu, mutta kyllä nuo menee kun aikaa on, parhaillaankin yhtä edellämainittua järsii. Tippu lattialle... Kattoo sitä... puree mun jalkatyynyä... pitää kait nostaa se sille tohon sohvalle....

Kävin tossa suihkussaki, Jasu tuli kovasti tutkii kylppäriin että mitäs täällä tapahtuu ja nuuhki innoissaan mun jalkaa. Tosiaan kun vihdoinkin sain sen huuhtasemalla pestä, eipä haise enää niin kamalalle ja varpaanvälitki tuli puhdistettua.

Okoo, jatketaan taas toisten et riittää muullonki kirjoteltavaa XD

Kilin, kolin, kipsis, kopsis....

2009-08-21T16:08:00.000-07:00

Täällä hampaat putoilee niin että kolisee. Eilen oltiin ajelemassa ja kesken matkan huomasin että jätkä nieleskelee kovasti. No otin ja vilkasin että mitäs poitsu on tällä kertaa suuhunsa löytyny, huomatakseni että poitsu onnistu nielasemaan vasemman alakulmurin... No vielä on 3 jäljellä, josko niistä yhden vaikka saisi talteen. Myöhemmin sitten istuskelin kaikessa rauhassa sohvalla kun keittiöstä kuuluu hentoinen kopsahdus, ja käännyin kattomaan että mikäs siellä niin Jasu kovasti katteli ja haisteli tipahtanutta poskihammasta. Komensin sitten tietty Jasun poies hampaan luota, konkkasin nopiasti keittiöön ja nostin hampaan pöydälle. Nyt on kolme hammasta tallessa, ja useampi varmasti syötynä XD

Tänään leikkelin sitten poitsun kynnet. Etukynnet oli työn ja tuskan takana, mut kun takatassujen kynsiin päästiin niin poitsu makas tyynen rauhallisena ja tuntu oikein odottavan että loppus tää rääkki jo.

Huomena ehkä taasen mittaillaan ja punnitaan ja kuvataan poitsua, täyttihän herra tänään 19viikkoa jos en oo ihan laskuissa seonnu tän jalkani myötä. Kun tosiaan katton Jasua niin en mä nää ite että mitään muutosta koon tai muunkaan vastaan olis tapahtunu, mut sit kun katson joitain kuvia/videoita 8-15vk niin muutos on aivan valtava, miten mä en oo tota voinu huomata? Poikahan siis on varmasti kasvanu silmissä, mut miksen mä huomannu...? No, kohta on pentuaika ikäänkuin ohi ja sillai, niin pitää koettaa näistä viimesistä kuukausista nauttia täysillä, alkaa jo pelottavan paljon muistuttamaan ihan oikeaa shelttiä karvapallon (josta sojottaa neljä tikkua) sijaan...

Jasu on jo parisen viikkoa ainakin tiputellu pentukarvaa. Keskellä selkää kulkeekin semmonen karkean karvan raita, eli ilmeisesti aikuiskarva alkaa vähitellen kasvamaan alkaen keskeltä ja siirtyen lopulta kylkiä pitkin alaspäin. Jos olis toisinpäin niin Jasulla olis nyt keesi, varmaan kolmisen senttiä leveä (???) tuo "raita" selässä.

Välillä kyllä miettii onko perheessä koira vai magnusti... Pitää jossain vaiheessa ottaa ihan videokuvaa Jasusta kun se seistä jököttää kahdella tassulla ja himoitsee nakkia tai jotain muuta vastaavaa. Yllättävän kauan pysyy pystyssä pelkästään takatassuillaan. Kahvikupit haisee kamalille mutta aina niitä pitää yrittää pyytää, no Jasu ruikuttaa, me tarjotaan, Jasu pakenee ja alkaa kohta taas uudestaan kerjäämään sitä kuppia. No avokki sitten tarjos sille tänään tyhjää vesilasia kahvimukin välissä, poitsu nuoli lasin pohjaa ja pakeni taas kahvikuppia. Että onkai poitsulla sentään pikkusen älliä päässä? Luulisin näin. Enkä mä taaskaan saanu syödä mun keksejä rauhassa! Njoo....

Jatketaan taas toisten, että riittää muullonkin kirjoteltavaa :)

Äiti + ruoka + syöminen = Jasu syö nyt

2009-08-19T09:06:00.001-07:00

Kyllä... Mamma istuu tässä sohvalla ja koettaa syödä päivittäistä lämmintä ruoka-annostaan, ja mitäs muutakaan tapahtuu kuin salama nimeltä Jasu ilmestyy lautasennurkalle ja kahmasee ison suullisen makaroonia ja jauhelihakastiketta... No toisaalta, tänään toi avopuoliso onnistu tekemään aivan loistavaa jauhelihakastiketta vaikkei olekaan oikeastaan ennen tehnyt, no okei kävin mä vähän maustamassa... Muutenkin, ihan mitä tahansa tässä syö tää yks tulee norkoomaan viereen että eikös hänenkin kuuluisi saada hovimaistajan osuus, ja jos ei sitä itse anna se nappaa sen niin että syötävä asia on jo puoliksi suussa kun Jasu tulee ja kähveltää... Ihanata, saankohan mä enää ikinä syödä rauhassa?

Nyt se makaa tossa vieressä, pää ps3 ohjaimen päällä ja tuijottaa mun ranskanpastillipussia... Pari se nappas taas kerran ja näköjään rakastui, hei mitä vaan muttei nappulaa! Taitaa olla Jasupojan motto kyseessä.... Pussi rapisee, katse kohdistuu minuun ja alkaa armoton tuijotus "Etkö sä nyt vois edes vahingossa tiputtaa yhtä" jota seuraa syvä huokaus "no et kai sitten..." Kovasti yritti äsken pureskella amerikanpastillipussia joka on tossa sohvalla vieressä, muttei tainnut tuoksua tarpeeks tai oli tarpeeks vahvaa materiaalia jotta poitsu ei saanu sitä auki.

Jasu pääs tänään suolle. Mä istuin meidän farkun takarontissa luukku auki lueskelemassa kirjaa sillä aikaa kun poitsut käppäs suolenkin läpi. Jasu oli kuulema pulahtanu pari kertaa, ja ihan omin nokkineen, luultavasti kyl tipahti vaan sinne innostuksissaan. Jahtaili vähän aikaa palloa siinä majalla ja lähdettiin sitten ajelemaan. Ajeltiin ensin hikiälle ja sitten jotain pienehköä tietä oittiin ja kärkölän ja mäntsälän kautta joitain pikkuteitä pitkin kotio, päädyttiin lopuks vanhalle oitintielle joka vie oitista mäntsälään. Reissun aikana pysähdyttiin parisen kertaa ja yhenkin kerran pysähdyttiin tosi kauniiseen paikkaan ja mä kirosin ettei mulla ollu kameraa mukana. Tosi nätisti juoksi siinä korkeahkossa heinikossa poitsu nostellen sirosti tassujaan korkealle joka askeleella.

Nyt se nukahti... Olin tänään muuten myös siellä lääkärillä, otti tikit pois. Sano että viikon ajan noin 20kg painoo seuraavan viikon puolet omasta painosta ja seuraavat kaks viikkoa täyspainolla pitäs astua jalalle. Kysyin kanssa samalla että uskaltaakohan ton jalan kanssa lähteä lenkille poikien kanssa tonne Öllerille, lääkäri sano että miksei jos ite vaan jaksat. Päivittäin pitää kans ottaa pari kertaa jalasta toi walkkeri ja liikutella nilkkaa ees taas ees taas ees taas... Helpommin sanottu kun tehty, lihakset surkastunu olemattomiin ja Jasu hyökkäs samantien mun löyhkäävien sukkahiki haisulivarpaiden kimppuun... Njoo... naminami hetki pojalle.... -.-

Ehkäpä taas sitten lisää ensi kerralla :)

Puruleluista puutetta...?

2009-08-16T22:11:00.001-07:00

Jasu pureskelee jatkuvasti kaikkea... Tota mun jalkatukijuttua aka walkkeria, tyynyjä joilla jalkaani lepuutan, käsiä, vaatteita ja jopa yrittää tissiä purasta välillä kun tarpeeks lähelle pääsee kun käy tarpeeks kuumana... Onneks toistaseks mulla on enemmän voimia niin pystyn nappaamaan tiukkaan pakkopaitasyliotteeseen ja odottaa hetken että tunteet vähän viilenee ja penska rauhottuu..

Tuo pureskelu kyl taitaa olla ihan ikään kuuluva juttu? Kyllä noi epäsoveliaat purulelut aina vaihtuu parempiin kun tarjotaan vaikka lempipehmolammasta tilalle, tottakai lammaskoiralle lammas hankittiin XD
Tuohon ikään liittyen, just tänään pureskeli tossa vieressä ja osittain jalkojen päällä makoillessa sitä lammastaan, mä kuulin pienen "kopsahduksen" ja ihan sattumalta huomasin ja oikeestaan näinkin kun semmonen pienenpieni valkoinen hammas tipahti lattialle sohvan vierelle :D

Poskihampaiden ulkonäön perusteella en osaa sanoa mitään... Mutta ainakin kaks etuala hammasta on tipahtanu, ne reunimmaiset ja siellä kasvaa pikkunystyrät ja näyttäs siltä että kaikki etuylähampaat on jo vaihtunu ja uudet on kasvanu, ehkä jopa täyteen mittaan..??? Kulmuritkaan ei luultavasti ole vielä vaihtunu, en ainakaan oo huomannu että missään vaiheessa olis puuttunu kulmuria, mutta joku joka tuntee koiruuksien suun paremmin vois mun puolesta sanoa paremman arvion tuohon jos mahdollisuuksia lähiaikoina tulee...

Oma petikään ei tunnu enää muuhun kelpaavan kuin "hunk hunk" ja pureskeluun... Kai kaikki poikakoirat on vauvoina tommosia ettei tää vaan oo joku epämääräishalukas penska? Alkuun aina nostin Jasun omaan petiin nukkumaan illalla, ja nyt on Toni nostanu jonkun aikaa.. Mutta jo melko kauan on jätkä hetken maattuaan siinä hipsiny sohvalle nukkumaan. Koko ajan olis kyllä leikkimässä, jos ei lammasta tai petiä niin sitten jotain muuta yrittää tuoda vedettäväks, ehkäpä se on hyvä juttu..

Söinpä tässä salmiakkia tänään tässä sohvalla.. Ja kuten aina Jasu tapittaa vieressä "aa mulleki vähä, mitäikinä toi onkaan..." No aiemmin kun varasti pussista salmiakin jäi käytännössä syömättämä lattialle, tää tapahtu varmaan viikko sitten. Nyt sitten annoin suustani ihan minimaalisen palan ja söi innoissaan ja lisää halusi... Joinpa sitten vielä kuumaa kahviakin. Aina kun sitä juon ja Jasu tulee tyrkylle hakemaan omaa osuuttaan poitsu pakenee kun pikkasen haistaakin, mutta palaa heti takaisin uudestaan haisetelemaan. No tänään Jasu tyrkkäs kuononsa sinne kuppiin, kuumaan kahviin ja aika nopeasti nous kuono kupista ja ravistelu perään, eipä sen jälkeen kyllä pyytäny siitä kahvikupillisesta ainakaan, kattoo sit huomenna ruikuttaako taas tippasta aamukahvista... Fiksu poika? öö.... Kaikki muukin on herkkua ja kaikkea täytyy saada maistaa, tai ainakin tuijottaa vieressä kunnes mitään ei ole jäljellä, kaikki paitsi omat nappulat ruokakipossa. Nappulat ei kelpaa, ei sitten millään, paitsi kun tulee kunnon nälkä... Ehkä se joskus oppii...

Ehkä taas ensi kerralla lisää edesottamuksia :)

Ihanat aamut :D

2009-08-16T12:59:00.000-07:00

Ihanat aamut :) Kirkon kellot herätti tänään esimmäisen kerran yheksältä ja toisen kymmeneltä, Jasu tottakai yritti siinä välissä myös herättää monta kertaa muttei vielä ole tainnut poitsu tajuta että parhaiten onnistuu kun vaan hyppää sängylle ja alkaa lipomaan. Kyllä se sängylle pääsee, ei vaan tajua itse aamulla hypätä, täytyy aina nostaa ja sitten saakin kunnon naamapesut :D

Vaikka onkin jalka paketissa niin onnistuin kantamaan Jasun sängyltä olkkariin kun avokki päätti jatkaa unia vaatteet päällä nousun jälkeen... Koko aamun on aivastellu, siis koko kolmikko, minä avokki ja meitin pikku Jasuvauva. Ehkäpä pitäis laittaa ikkunat yöks kiinni?

Eilen ajeltiin muutama tunti, kotiin kun tultiin Jasu tais olla jo ovella vastassa. Niin isot hellyyspuuskat että.. "äitiäitiäiti isisisisisi älkää enää jättäkö mua yksiiiin....." häntä viipottaa, korvat taittuu taakse innostuksesta ja kauhee tapsutus tassuilla, ja jos kumarrun alas (keppien kanssa kun en voi kunnolla laskeutua hellittelemään) niin kiipeeää tuo suloinen pikkuotus jalkaa tai laukkua tai ihan mitä vaan mitä pitkin pystyy ylös ja suukottaa naaman märäks :) Ahh, se on oma kulta.

Jatketaan taas toisen kerran :D

Jasu 4 kuukautta 4 päivää

2009-08-14T15:50:00.000-07:00

Saa nyt nährä tuleeko täällä kirjoiteltua, mutta no ainakin yritän :)

Meikäläinen istuu täällä sohvan nurkassa jalka paketissa ja tihrustan vieressä kateellisena kun pojat leikkivät lattialla. Avopuoliso ja Jasu. Jasu on leikkisä mutta myös hellä nuorimies, aina välillä tulee viereen istumaan ja tapittamaan että onkos mammalla kaikki nyt hyvin, jalkapohjakin taitaa maistua aina toisinaan hyvälle kun väen vängällä tulee varpaat nuolemaan jos ei jalkapohjaan pääse käsiksi.

Hampaita poitsu ei helposti anna katsoa, taitaa suussa kutista kovasti hampaiden vaihdon johdosta niin kaikkea pitäisi koko ajan purra. Etuylähampaat näyttävät vaihtuneen kokonaan jo (noin viikko-kaksi sitten), ja alaetuhampaista näyttäisi yksi tipahtaneen eilisen aikana. Karva tuntuu kättä vasten pikkuisen karkealta jo ja paljon tuota untuvakarvaa lähteekin, joka päivä saa silitellä kunnolla poitsua parvekkeella niin että karvat jäisivät sinne eivätkä välttämättä leviäisi ihan joka puolelle asuntoa, vaikka toisaalta sitä ei voi estää. Alhaalla tuntuu nystyrät, mutta vain etsimällä, ehkä ne joskus tipahtavat.

Kaikki kuvat jotka olen Jasusta ottanut ovat toisella koneella... Petsiessä on joitain kuvia ja lisäksi tuo ensimmäinen blogimerkintä kokonaan (kopioin suurimman osan tämän merkinnän loppuun).
Tuossa ylhällä on kuitenkin Petsie banneri josta pääsee näkemään edellämainitsemiani kuvia ja mikälisikäli olet petsieen kirjautunut voit myös arvostella ja kommentoida kuvia.

Katsotaan nyt tuleeko tätä blogia pidettyä vai unohtuuko tämäkin hämähäkin verkkojen peittoon tuonne jonnekin...

----

Tässä nyt Jasun elämän ensivaiheista ja aej - ajasta ennen Jasua :)

Koko elämäni olen haaveillut koirasta, kasvoin saksanpaimenkoirien keskellä rajavartiolaitoksella. Meillä on kuitenkin aina ollut kissa (RIP rakas Cindy sekä seuraajansa {elossa} Mikki), joten minulla ei ollut toivoakaan saada koiraa, ei niin kauan kun olen asunut vanhempieni luona. Viime syksynä muutin yhteen avopuolisoni kanssa ja aloin puhumaan koirahaaveestani enemmän ja enemmän avokilleni. Hänen perheessään on ollut jo kaksi shelttiä aiemmin, joten rotuvalinta ei ollut hankala tehdä.

Otimme siis yhteyttä kasvattajaan jolta Rami (RIP) ja Konna (9v) on aiemmin avokin perheeseen otettu, ja pentue oli tulossa muutamien viikkojen kuluessa. Odotus oli sietämätöntä, saanko pentueesta pennun vai en, jännittävät ajat. Emo ultrattiin kantavaksi ja näytti siltä kuin masussa olisi köllötellyt viisi pentua.

10.4.2009 pentue syntyi, useiden harmiksi viisi pentua oli vähentynyt kolmeen. Kahteen poikaan (trikki ja merle) sekä tyttöön (trikki). Seuraavana päivänä juttelin kasvattajan kanssa, ja kuten olin uumoillut merle olisi minun vauvani mikäli sen ottaisimme avokkini kanssa. Avokilla ei ollut sanavaltaa, joten sanoin kyllä.

---

Aikaa kului hieman, pennut tulivat kolmen viikon ikään ja sunnuntaina ko viikolla kävimme katsomassa pentuja. Suloinen vauva ryömi ja taapersi sylissäni ja änki itseään kainaloon turvaan. Jostain silloin tuli tunne "tää lapsi on Jasu" joten Jasuksi poika ristittiin.

Kuusiviikkoisena näimme Jasun vihdoin uudestaan avokin kanssa. Eloisa poika leikki veljensä kanssa ilolla, veli roikkui hännässä ja Jasu käveli eteenpäin heilutellen häntää ikäänkuin "mikä roska mun hännässä on kiinni?" ilmeellä varustettuna, hupaisan näköistä jopa :)

---

Jasu oli noin 7 ja puoli viikkoa kun hän muutti kotiin. Hetken tutki ympäristöä ja rupesi ilolla leikkimään, kotiutui loistavasti. Yöllä hän ei itkenyt eikä valittanut vaan tuhahteli iloisesti omassa pedissä sänkymme vieressä. Ensimmäinen hankala yö tuli vasta viikon päästä, mutta senkin hankaluudet on jo unohtuneet tähän päivään mennessä. Kiltti poika pysyttelee lähellä kun lähdetään ulos, eli vain varuiksi tuossa tien laidassa narua tarvitsisi. Nukkuu suurimman osan ajastaan, mikä on välillä mammalle helpotus.

---

Ylläolevat tekstit olen tosiaan kirjoitellut muutamaa kuukautta sitten. Lisäillään tänne vielä tällä viikolla tämän hetken kuulumisia :)