Litinää lotinaa ja ekat mätsärit :D

No vielä on reissailua varmasti edessä ja paljon. Torstaina (17/9) käytiin uimassa ja sunnuntaina (20/9) Jasun ensimmäisissä mätsäreissä. Eli asteen rauhaisampi viikko kuin edellinen, mutta eihän se hauskanpito siihen tule loppumaan, ei todellakaan :D
Mätsärikuvat By: Johanna Kekäläinen, nakinnappauskuva By: Jenny Tanskanen (Minä)

Hampaita ei ole tipahdellut lisää toistaiseksi, epäilen kuitenkin että taitaa olla joitain isoimmista poskihampaista vielä vaihtumatta... Mutta varmahan tuosta en ole. Aikuiskarvan raita selässä on leventynyt roimasti, aiemmin raita tosiaan oli noin puolen sormen levyinen (etusormen pituuden), nyt leveyttä on vähintään sormen pituuden verran, no kohtahan poika kyllä alkaa jo muistuttamaan aikuista ulkonäöllisesti. Viimeaikoina on pistänyt silmään aika vahvasti tuo Jasun tarpeitten päästely, enimmät tuntuvat tosiaan jo tulevan pihalle mutta enemmän pisti silmään kun toissapäivänä poitsu kusas tohon olkkarin sanomalehdille kaks kertaa koipi pystyssä, edellinen koivennostohan tapahtui joskus 8viikkosen paikkeilla.

Torstaina tosiaan mentiin pulikoimaan, ensin uimaliivit päällä mutta uittajana toiminut kaveri huomasi että ne hakkasivat jonkun verran jalkoihin ja rintakehään niin että Jasu alkoi polskimaan niiden vuoksi joten liivit jätettiin pois heti alkuun. Jasun mummo ja isomummo kuitenkin ovat molemmat melkoisia vesipetoja joten pakkohan tuo vesipetous olla edes jollain asteella verissä, eli pojan kuuluisi vähintään osata uida ;) Hienosti ui kyllä, ens kerralla pitää ottaa kamera tai videokamere mukaan että saa kuvattua uiskentelua. Jasu pysyi hyvin pinnalla omillaankin, ei tarvinnut "uimaopettajan" huolehtia kuin siitä ettei lähtenyt liian kauas seikkailemaan tai yrittämään altaasta reunan kautta pois. Ja tietenkin varmistamaan että jos toinen väsyisi matkan varrella ettei vajoaisi. Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu ja ens viikolla (tai no tällä viikolla) uudestaan :D

Perjantaina ja lauantaina löhöiltiin ja oleskeltiin. Käväsin Jasun kanssa perjantai-iltana itse pihalla tuon tönkköjalkani kanssa, mistä puheen ollen lekuri käski vaihtamaan mono-walkkerin kunnon lenkkareihin. Ostettiin sitten kerralla niin hyvät lenkkarit että voi harrastaa Jasun kanssa agilityä niillä kun jalka on kunnossa ja pojalla tarpeeksi ikää. Koetin vähän opettaa Jasulle temppuja. Nyt osataan aika hyvin: "istu", "seiso", "maahan", "odota", "katse" ja "ympäri". Ympäriä ei vielä osata sanallisesti vaan enemmänkin teollisesti ja namilla ohjaten, vielä on harkinnassa mille sanalle tuon ympäri liikkeen opettaisi koska eikö tokossa käytetty jotain ympäri tms sanaa kun haluttiin koiran tulevan takakautta ohjaavan ihmisen ympäri ja vierelle? Meidän ympäri on tosiaan niin että Jasu menee oman itsensä ympäri, sanaksi voisi ottaa myös pyöri, mutta menisköhän se jo liian lähelle sanaa kieri? Kamalaa kun joutuu oikein miettimään näitä erikoistemppujen sanoja.

Sunnuntaina sitten oli Jasun nuoren elämän ensimmäiset mätsärit. Kaikki varmasti täällä tietävät mitä mätsärit ovat, mutta ihan varmistukseksi niille jotka eivät tiedä syystä a tahi b, kyseessä on leikkimielinen koiranäyttely jota ei todellakaan kannata ottaa ihan tosissaan, vaikka toisaalta löytyy niitä pikkupuvuissa ja jakuissa esiintyviä ihmisiä varmasti joka mätsäreistä... No joo, annetaan ehkä aiheen taas olla. Aina kun jotain suunnittelee menee kaikki varmasti päälaelleen, varsinkin jos on sovittu aikoja ja muita vastaavanlaisuuksia. No äidin piti alunpitäen lähteä kuskiksi, mä kun en vielä pysty ajamaan.. No aamulla isä soitti että äidillä on mahatauti joten suunnitelmiin tuli muutos. Onneksi ongelma oli helposti korjattu, nimittäin mätsäreihin oli tulossa ystäväni Titta ihan vain katselemaan ja seuraksi, ja no myönnetään tavarankantajaksi :D Titta sitten päätyi ajamaan äitini autolla reissun.
Päästiin lähtemään vähän myöhässä aikataulusta kohti Martinlaaksoa mistä otettiin kyytiin Nea, tyttö joka tuli näyttämään Jasun. Nean tapasin Petsien kautta :) No ehdittiin melkein sovittuun ajankohtaan perille ja siitä matka jatkui kohti Tuusulaa jossa mätsäri järjestettiin. Ensimmäiseksi koukkasimme mukaan Johannan (perhetuttuja lapsuudesta saakka) valokuvaamaan ja viettämään laatumätsäriaikaa. Mätsäri järjestettiin Tuusulan sahankulmassa joka oli päätepysäkki. Tuuriakin oli, löysimme hyvän parkkipaikan vaikka näytti siltä että paikat olisivat täynnä autoja.. Onneksi oli tuuria. Jasu oli koko ajomatkan rauhasa ja tyytyväinen oloonsa :D
Kun päästiin Tuusulaan paikalle, auto parkkiin ja porukka ulos autosta mentiin ensimmäiseksi ilmoittautumaan. Kysyin Nealta halusiko hän näyttää Jasun myös Jr.Handler luokassa, ja kerran mielenkiintoa löytyi ilmoitin Jasun sekä pentuluokkaan että Jr.Handleriin Nean kanssa. Siirryttiin syrjemmälle että koirakko pääsisi rauhassa tutustumaan toisiinsa. Vähän ennen kuin mätsärien esitys-osuus alkoin siirryttiin lähemmäs kehiä. Pentuja oli mätsärissä uskomattomat 74 tai 75 ja kaikki samassa sumpussa, jos edes pienet ja isot olisi olleet erikseen olisi ollut huomattavasti nopeampi homma, mutta no joo.. Jr.Handlerin esitysnumero oli 3 ja pentuluokan 23.

Ensin oli Jr.Handler kehä (tai no meidän numeroiden kannalta ensin) joten Nea kiiruhti kehään Jasun kanssa. Menivät niin hienosti siellä :D Mua alkoi tosissaan jännittämään ja kun tuomari ojensi neljännen sijan saavuttaneelle ruusukkeen olin juuri sanomassa että Jasu kyllä riehu niin paljon taas vaihteeks etten usko että pärjäävät.. Mutta kuinkas kävikään, Jasu ja Nea voittivat kolmannen sijan. Jasun ensikehä ikinä, no onhan Jr.Handlerissa paljon kiinni handlerista mutta erittäin paljon myös koiran ja handlerin yhteistyöstä ja toiminnasta, eli jos Jasu olisi tosissaan alkanut riehumaan sijoitus olisi jäänyt unelmaksi. Koirakko kuitenkin sijoittui 3 sijalle! Ja mä olen ylpeä! Koko mätsäreihinhän lähdettiin asenteella että "kunhan tuomari ei kirjaimellisesti ota kenkää jalastaan ja heitä sillä Jasua mä olen tyytyväinen".

Jasu oli pentuluokassa 23 esitettävä. Tuomari kuulema sanoi että Jasu on luonnonlahjakkuus ja antoi poitsulle punaisen nauhan ja mamma on tyytyväinen. Odotusaika oli pitkä että päästiin punaisten ja sinisten kehiin asti ja odotusajan kuluessa tavattiin myös petsiestä tutut Elvis, Dea ja Zen, todella upea shelttikolmikko. Vähän aikaa siinä päivän kuluessa pelkäsin että Jasu ei enää kohta välitä musta ollenkaan, mut onneks se pelko katos sitten myöhemmin illalla kun tultiin kotiin ja Jasu kaipas sylihalia :)

Loppukehässä Jasu ei sitten enää pärjännyt mikä sinänsä on sääli, mutta pääasia oli se että Jasulla oli selvästikin hauskaa ja se nautti olostaan mätsäreissä. Kun me lähdettiin sitten lipumaan autolle kohti Jasu ensin veti hirveästi ja mä kerran nykäisin takasinpäin kun tuskastuin nilkuttaessani siihen vetämiseen että "nyt palataan aina tähän pisteeseen kun rupeet vetämään" meiningillä... No ette ikinä arvaa mitä siinä tapahtu.. Jasu otti ja kusi siihen, keskelle parkkista. Toisaalta hyvä juttu, ei ainakaan autoon päässy vahinkoa ja ehkä tätä myöten tulee joskus oppimaan tekemään tarpeet myös muualle kuin sanomalhehdelle ja nurmikolle, kuten esim hiekkatielle tai vaikka jonnekin muualle ulkona. Käytiin vielä juoksentelemassa Johannan kotipihan nurtsilla ja tuli ne #2 hädät myös ja päästiin jatkamaan matkaa kohti kotia, pitkän hauskan ja väsyttävän päivän päätteeksi.

Ens kerrallekin on tiedossa kirjoiteltavaa, ollaan varmasti reissaamassa tällä viikolla ja torstaina on pentu-uintikin, josta yritän ottaa niitä kuviakin sitten lisäks käyn äidin kanssa viemässä Mikki-kissan eläinlääkärissä käymään, perusrokotukset ja rokotustodistus täytyy pitää aina kunnossa ;) Eli ensi kertaan siis :D

Menoa ja meininkiä

Nyt on taas puuhattu vaikka kahdenkin blogitekstin edestä kaikenmoista, aina kun tehdään jotain pitäisi varmaan useammin kirjoittaa silloin ettei yhdelle kerralle tulisi niin paljoa uutta tietoa :D

Ensin vähän hammas- ja muuta kasvupäivitystä, kulmurien ja parin pikkuposkihampaan lähdön jälkeen ei ole näkyvästi/tuntuvasti ainakaan ykskään hammas heilahdellut, luulen kuitenkin että suusta löytyy vielä (ainakin) poskihampaita joiden tarttisi ruveta vaihtuilemaan, katsotaan nyt ja tutkitaan kunhan pääsis suuhun käsiks ilman purulelun tunnetta... Pallit löytyy ainakin mun kopeloinnilla, ja olevinaan tuntuvat isommiltakin kuin ennen?? Viikolla varmaan päästään taas "tutkimaan" lisää vieraissa käsissä löytyykös sieltä mitään vai vetäseekö poitsu masuun jännittyneenä edelleen tuon toisen kiveksen mitä on tehnyt ainakin toistaiseksi mm. eläinlääkärin vastaanotolla. Painoa näyttää olevan edelleen 6 kiloa tasan, aivan kuten noin 20 viikkoisenakin, eli ilmeisesti paino ainakaan ei tule enää nousemaan. Jasu on nyt 5kk eli tarkemmin mitattuna 22vk+3. Pituutta mitattiin Sirpan luona kylki seinää vasten mittauksena noin 36cm 21 viikon iässä nyt tuloksena oli sama noin 36cm, ehkä aavistuksen verran yli mikäli mittaus vaan pitää kutinsa. Vielä Jasu tekee tarpeitaan sisälle sanomalehdelle mutta suurin osa tarpeista tulee parvekkeella oleville lehdille ja lähes joka lenkki tutussa ympäristössä teke molemmat tarpeensa. Vieraissa paikoissa ei Jasu kuitenkaan vielä malta tehdä tarpeitaan.

Jasu täytti tosiaan 5 kuukautta 10 syyskuuta. Tottakai heti synttäripäivänä käytiin mätsäreissä turisteilemassa Vantaalla. Tavattiin muutamia suloisia pikkushelttejä siellä ja mä jäin melkein monttu auki tuijottamaan kun eräskin oli Jasua parisen viikkoa vanhempi ja varmaan 2/3 Jasun koosta, pelkohan tässä syttyy että tuleeko meidän pojasta ylimittainen? Toivottavasti ei. Hakunilassa oli ihan hvyä sää koko päivän ja aurinkokin pilkisteli parisen kertaa. Jasullakin oli hauskaa, pääsi vähän hihnassa leikkimään toisen shelttipojan kanssa ja paljon vieraita koiria ympärillä. Aluksi poitsu vähän tuntui arkailevan ja sitten alkoi haukkuminen. Kaikki ja jokainen piti haukkua. Haisteltiin vähän parin collien kanssa ja muutaman muunkin koiran kanssa, lisäksi paikalla oli pieni tyttölapsi (no oli monia ihmisiä mutta tämä tyttölapsi jäi erityisesti mieleen). Lapsi halusi silittää Jasua ja vähän arkailtuaan Jasu antoi silittää, annoin tytölle nakinpalan jonka sai antaa Jasulle ja riemu oli rajaton. Lapset on suloisia :D Kotimatka sujui rauhallisesti ja Jasu nukkui takaloosterissa iloisesti. Kyseessä oli iltapäivänäyttely ja kun tultiin kotiin oli jo aika hämärää, avokki käytti Jasun vielä reissun päätteeks iltalenkillä ja mä odottelin autossa, jonka jälkeen sitten ajettiin vasta kotio.

Seuraavana päivänä, 11. Syyskuuta oli Riihimäellä agilityn epäviralliset kisat. Käytiin Jasun ja avokin kanssa siellä pyörähtämässä. Avokilla ei mun ja Jasun harmiks ole kovinkaan kestävät hermot. Ehdin näkemään vain 3 ratasuoritusta ennen kuin piti jo lähteä pois. Ehdittiin kuitenkin tavata Jasulle jopa sukuakin (ainakin uskoakseni XD) oleva Väinö sheltti ja ilmeisesti jokin unettoman kennelin kasvatti tavattiin myös, harmikseni en muista mikä kennelin nimi oli tarkalleen vaikka sheltin omistaja sen kertoikin, koirankin nimi valahti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos *häpeää*. Väinö tosiaan on otettu myös Black Shepard's kennelistä ja hänelläkin on jonkin verran jenkkitaustaa. No ainakin taasen päästiin vähän yrittämään sosialistumista lisää, ehkä jossain vaiheessa Jasu ei enää yritä säntäillä joka suuntaan kun mennään jonnekin missä on paljon koiria.

Ja seuraavana päivänä mentiin taas. Lauantaina 12.9 oli V.I.Pets tapahtuma Hyvinkäällä. Käytiin siellä minä, äiti ja eräs ystävättäreni. Jasu sai myös luvan tulla. Paikalla oli paljon lapsia ja ihan ilolla sosialistin Jasua lapsiin antamalla lasten antaa Jasulle nakinpala-nameja. Kierreltiin ja kaarreltiin, Jasu vuorollaan kunkin reissullaolijan hallussa. Paikalla oli myös koiratanssiesitys, selkeästi näki useasta koirakosta että harrastus on vielä melko uusi heille ja siihen nähden mielestäni menivät todella upeasti. Esityksen jälkeen tosiaan sain tietooni että oli lähes jokaisen koirakon ensiesiintyminen ja uusia harrastajia lähes kaikki, lisäksi yksi koirsta oli vasta 5 kuukautinen. Upeaa kaikilta näihin seikkoihin katsottuna, loistavaa työskentelyä. Tanssin jälkeen suuntasimme kulkumme kohti kotia, Jasu pääsi vielä riehumislenkille ystävättäreni avulla ja harjoittelivat vähän näyttelyravia, vaikkei siitä tuntunut mitään tulevan. Yllättävän pitkään kyllä ravasi vierellä suurinpiirtein oikeaa vauhtia.

Eilen sunnuntaina 13.9 oli Linnanmäen kesän päättäjäiset. Mentiin sinne koko perheen voimin, eli minä avokki ja Jasu. Haluttiin tosiaan jonkinlaista aavistusta miten Jasu saattaa reagoida uuteen vuoteen koska päätöksenä oli luvassa upea ilotulitus. Ilotulitus olikin aivan mahtava, Jasu vain yritti paeta niin kauas kun pippuri kasvaa. Rassukka säikähti joko välkettä tai pauketta joten todennäköisesti ensimmäinen uusivuosi tulee olemaan hieman hankalahko, mutta eiköhän me siitä selvitä. Jasu onneksi rauhottui nopeasti ja kotimatkan nukkui lähes kokonaan.

Ensi kerralla on taas lisää tiedossa kirjoiteltavaa. Tällä viikolla tosiaan vissiinkin käydään reissaamassa joku päivä ja Torstaina mennään pentu-uintia kokeilemaan ohjatusti ja avustetusti pelastusliivit päällä. Nyt kun mun jalka alkaa vähitellen olemaan kunnossa pääsen ehkä kuvaamaankin Jasua ihan itse, ja sitten kuvatulvaa alkaakin meidän reissailuista ja tapahtumista joissa käydään tulemaan.

Ensi kertaan siis :D

Ihanat yöt...

Ei se eilinen hampaiden tiputtelu jäänyt siihen kulmuriin ja yhteen poskihampaaseen. Pian eilisen blogin julkasun jälkeen Jasu alko mäyskyttämään toista poskihammasta. Rassukka mäyskyytti sitä koko loppuillan. Yölläkin kuuntelin sängyssä ennen nukahtamista mäyskyytystä, voisin epäillä ettei rassukka paljoa yön aikana nukkunu.

Normaalisti Jasu ei saa nukkua sängyssä ja jos tulee sänkyyn ennen meidän heräämistä, aamullahan saa olla siinä helliteltävänä meidän välissä hetken ja illalla, muttei sillon kun nukutaan. No Jasu hyppäs sänkyyn joskus kuuden kieppeillä, heräsinhän mä siihen mutten raaskinut heivata toista alas, edelleen mäyskyytti hammastaan. Jasu painautu tosi kiinni muhun ja makas tyytyväisenä kun sai haliotteessa nukkua, välillä vähän mäyskyyttäen. Kaipa tuo yö oli kamala poitsulle, sai ainakin nyt hetken nukuttua kun oli turvassa mun sylissä.

Muutenkin koko tän hampaidenlähtöepisodin ajan poitsu on tuntunut hirivttävästi hakevan turvaa ja tukea meistä ja tosi paljon ja tosi herkästi on tullut ihan liki olemaan, makaamaan ihan viereen (sohvan, tuolin tms) lattialle niin että on ollut kosketusetäisyydellä tai sitten tullut syliin makoilemaan. Eilenkin istuttiin illalla vielä partsilla katsellen yöilmaa melkoinen tovi, Jasu koko ajan tyytyväisenä sylissä. Rassukka on nyt niin häkellyksissään hampaiden lähdöstä.

Tänä aamuna Jasu on sitten seurannut mua joka paikkaan, yritti vessaankin tulla. Kun tulin sitten vessasta ulos riemulla ei näyttänyt olevan rajaa, tuli luo korvat lusussa häntä vipottaen ja hyppäs vasten mua että mä ylsin paremmin rapsuttamaan ja silittämään. Tuntuu tykkäävän varsinkin jos kuonoa alapuolelta silitän.Poitsu on niin hellyyttä ja rakkautta vailla niin enhän mä voi sitä rakkautta olla antamatta. Oma pieni kulta. Kai se on niin pelottavaa ja kamalaa kun suuhun sattuu ja hampaat heiluu eikä siitä tunteesta tunnu pääsevän eroon. Mä muistan omasta lapsuudesta et se oli ihan hirveetä kun hampaat vaihtu, koiranpennulle joka ei välttämättä ymmärrä mitä tai miksi se on varmasti monta kertaa kamalampaa.

Kirjoittelenpa sitten ensi kerralla lisää, juttua varmasti olis nytkin enemmän mutta ens kerralle pitää riittää myös ;)

Reissailua ja (ongelma??)hampaita

Nyt on ollu pari päivää menoa ja meininkiä :D Toissapäivänä Perjantaina käytiin pidemmällä ajelulla, avopuoliso tartti jotain tiivistejuttua tohon härveliin mitä se rakentelee auton takakonttiin vararenkaan paikalle... No ajettiin Tampereelle, Jasu kyydissä, tottakai. Poitsu nauttii autoilusta tosissaan ilmeisesti, aina välillä tulee seistä nököttämään keskikonsolille ja kattelemaan maisemia ja suukottelemaan mua ja avokkia, välillä taas nukkuu takapenkillä.

Ku oltiin sit päästy perille avokilla oli hermo taasen kireellä, mikä nyt ei toisaalta ollu mikään yllätys, yks risteys sinne tai tänne mä sanon, se sanoo ja kele kun ajettiin ohi.. No siihen syssyyn sit Jasu rupes vielä oksentamaankin, kerran jotain nestettä ja toisella kertaa jotain limaa, että ilmeisesti oli vaan karvoja kurkussa. Poitsu söi sitten ruohoa siinä auton vierellä jonnin aikaa ja poitsut käveli pikkulenkin siinä vierellä.

Tampereelle tosiaan mentiin motaria ja pois tultiin 12 tietä aina 57 tielle asti. Pysähdyttiin matkan varrella aika lähellä 57 tietä olevalle nesteelle Pälkäneellä, ei jostain syystä kumpikaan nyt muista paikan oikeaa nimeä.. No anyway, avokki haki meille kahvit sisältä ja mä pitelin Jasua siinä autossa istuen hihnassa. Avokin tultua takasin nähtiin siinä 9kuinen ajokoira isäntänsä kanssa, olisin kuvitellu että olis ollu jo aikunen ulkonäön perusteella, mut no tuleehan Jasukin olemaan aika vahvasti aikusen näkönen siinä iässä. Ajeltiin sitten rauhassa kotio ja vietettiin lepposa ilta, tai no minä ja Jasu. Kattelin siinä leffan ja mietiskelin syntyjä syviä, avokki kävi kuskaamassa yhen kortittoman kaverinsa iltasella, mut tuli onneks jo puolenyönaikoihin kotiin :D Ehti vielä kahville kuuhullun kaverin kanssa. Jasu jäi rauhassa nukkumaan :)

Eilen lauantaina käytiin Nummelassa moikkaamassa Sirpaa. Sirpahan omistaa Jasun emän Hillan. Taloudesta löytyy myös Kira (olikohan yhdellä vai kahdella i:llä? Anyway..) jolla on 6 suloistakin suloisempaa karvapallovauvaa. Kira sitten oli niin äkäinen äippä että Jasu sai jopa vähän kyytiä, tai no, ainakin ilmaisen hammaslääkärireissun. Jasullahan tosiaan oli ennen tätä reissua ylhäällä tuplakulmurit molemmin puolin, reissun jälkeen vain yksi jäljellä :D Ehkäpä Kiran pitäisi miettiä ammatinvalintaa hammaslääkäriksi...? Kävi nimittäin näin; Jasu joka ei päässyt ollenkaan olohuoneeseen (tai jonka ei olisi pitänyt päästä ollenkaan olohuoneeseen Kiran mielestä) taisi yrittää sinne keittiön kautta, Kirahan ei tästä tykännyt sitten yhtään ja kävi äristen päälle. Jotenkin siinä hötäkässä Jasu ilmeisesti säikähdyksissään puraisi leukansa yhteen niin että kulmuri tippu keittiön lattialle ja juoksi vinkuen ja vikisten eteisen ovelle "apua apua toi hullu ämmä tappaa mun ny!" Sirpa haki penskan ovelta ja piti hetken sylissä ja sitten vielä mammankin syliin pääsi hetkeks ja siinä sitten huomattiin että toinen hammashirviö katos :D Hammas löyty ja tallessa on.

Nummelassa oli vierailulla myös Tao, minikokoinen shelttipoika. Hetken aikaa nämä suunnilleen samankokoiset poitsut olivat molemmat sylissäni samaan aikaan, ero tuntui valtavalta vaikkei sitä oikeasti ole. Tao vaan on niin paljon keposampi kuin Jasu :D Taidan tehdä tuonne sivupalkkiin tän blogin kirjoittamisen jälkeen jonkunkokoisen linkkilistan johon laitan Taon blogin linkin myös. Pojat tuli heti toimeen :)

Mentiin sitten aika alkuvaiheessa visiittiä etupihalle kuvailmaan, sai Kira vähän rauhaa pentujensa kanssa. Yllä näkyvä posekuva on siis Taon omistajan äidin ottama juurikin tuosta tilanteesta. Meidän pikku ahmed ahne ei välitä mistään muusta kuin naminamiherkkupaloista joten posee erittäin kauniisti kun ruokaa on tuijotettavana. No sai herra maistiaisia aina välillä. Näyttelytuokion jälkeen pojat (Jasu ja Tao) pääsivät vapauteen ja juoksivat siinä pihalla ympyrää ajaen toisiaan takaa. Innokkaan ja lennokkaan leikkituokion jälkeen palattiin sisälle. Hetken Kira taas kyräili Jasulle, mutta Jasu unohtui siinä vaiheessa kun katosi takapihalle leikkimään Taon kanssa. Lapsukaiset söivät ja Jasu (kröhöm ahne kröhöm) yritti eläytyä joukkoon ja näyttää pieneltä, ei mennyt ihan läpi, ei ehtinyt edes ruokakupille asti kun päätyi mamman syliin.

Aika kului siivillä ja taisi Sirpa vahingossa meidän takia myöhästyä.. Ups... :D Kotimatka sujui rauhallisesti, Jasu nukkui suurimman osan ajasta takapenkillä. Me muut omissa mietteissämme.

Tänään Sunnuntaina ollaan oltu kotosalla. Jasu näytti kovasti maiskuttavan suutaan joten katsottiin avokin kanssa että miltäs näyttää. Viimeinen kulmuri oli lähes irti ja Jasu riuhtoi ja reuhtoi niin että lähestulkoon jäi näkemättä koko hampaan hentoinen kiintyneisyys. Jasu jatkoi maiskuttamistaan joten totesimme että kun kerran tätä hampaan putoamista on odoteltu jo useampi tovi, lähemmäs kaksi viikkoa niin autetaan pikkuista sitten vähän. Sylissä Jasu oli suhteellisen rauhallinen ja avokki sai otteen hampaasta ja irti lähti ilman mitään huutoa tai uikutusta :)

No eipä tainnut kulmurin tipahtaminen auttaa. Maiskutus jatkui edelleen. Sain sen verran vilkaistua suuhun että huomasin kyseessä olevan saman puolen "etu"poskihammas ylhäällä. Jasu maiskutti sitä varmaan tunnin tai ehkä vähän pidempäänkin, mutta äsken tuossa sitten tipahti hammas vihdoinkin lattialle. Pojat vähän leikkivät lampaanvetoleikkiä ennen hampaan tipahtamista.

Nyt näyttää siltä että eiköhän tämän illan ja yön hampaiden tiputtelu ole jo ohi. Poitsu makoilee tossa sohvan vieressä lattialla mun "pöytätuolin" alla, ilmeisesti paikka on turvallinen olla.

Jatketaan taas toisella kertaa että riittää silloinkin kertoiltavaa XD