maanantai 30. elokuuta 2010
Kuvia ja muuta
Käytiin Jasun kanssa shelttishow 2010, kuvailin siellä jonkun verran mutta vielä en ole ennättänyt kuvia siirtää koneelle. Petsiessä on jonkun verran niitä luvattuja uintikuvia jotka siis löytyvät linkin takaisesta 1v kansiosta. Kirjoittelen lisää kunhan ennätän, nyt pitää tehdä töitäkin XD
torstai 29. heinäkuuta 2010
Aika menee siivillä!
Ensiksi haluan pyytää anteeksi lukijoiltani kun en ole hirvittävästi kirjoitellut vaikka olen kovastikin lupaillut. Elämä ollut hieman kiireisenpuolesta viimeiset pari kuukautta..
Hirveästi ei kyllä ole ehtinyt tapahtua. Paljon ollaan autoiltu viimeviikot, parempi ilmastoidussa autossa kun kuumassa sisätilassa kotona.. Ollaan myös käyty uimassa - löydettiin muunmuassa ranta jolla ei ole minkäänlaista koirakieltoa mutta pidän rannan sijainnin salaisuutena näin julkisesti sillä en halua sinne menevän kenen tahansa riehumaan ja sotkemaan paikkaa ja siten aikaansaamaan koirakiellon. Ne joiden luotan toimivan kuten pitääkin, niille kerron tottakai missä ranta on jos tulee aiheelliseksi ;) Matkaa kyseiselle rannalle on kyllä melkoisesti, mutta kuumana päivänä on muutoinkin mukavampi istua ilmastoidussa autossa.
Jasu on ihastunut uimiseen. Jos kuka tahansa menee veteen edellä poitsu riehuu rannalla paniikin oireet täysillä mukana kunnes pääsee itsekin veteen ja uimarin luokse. Kaipa pieni pelkää että toinen hukkuu, en muutakaan syytä keksi. Uimamaisteri on taitava vedessä ja toisinaan vaikuttaa siltä että kunhan hetken ensijännityksestä pääsee eroon niin herra uiskentelisi koko ajan innoissaan. Jos saan kuvattua videon tai valokuvia pikku-uimamaisterista laitan tänne tottakai :)
Pentusuunnitelmat eivät ole edistyneet. Poitsun seuralais-prinsessaa ei vieläkään ole löytynyt. Muutama narttu on ultrattu tyhjäksi, muutamassa pentueessa syntyi vain poikia. Huokaus, poikaahan en millään haluaisi toiseksi koska Jasulta jokatapauksessa lähtee pallit talvella ja on helpompi olla useamman nartun kuin uroksen kanssa, koska sehän on varma että kun tilat sallivat (iso oma talo isolla omalla pihalla) haluan ympärilleni pienen (4-6 kullanmurua) polvenkorkuisen lauman jota rakastaa, ja joka toivottavasti rakastaa minuakin :) No siis siten kun koira vaan voi rakastaa.
No nyt ei ole hirveästi suunnitelmia eteenpäin tapahtumissa saati muussa. Muutaman kennelin kanssa olen ollut yhteyksissä ja muutamaan aion ottaa yhteyttä ja toivon että löytäisin prinsessani pian - mitä pikemmin sen parempi. Haluaisin Jasun olevan vielä melkolailla pentu prinsessan tullessa, mutta tällä erää tuo haave näyttää mahdottomalta. No toivottavasti prinsessa löytyy ennen Jasun 2 vuotis etappia... Ensi kuussa käydään vissiin turisteilemassa sheltti showssa, harmi vaan että huomasin noin viikkoa-puoltatoista myöhässä että sinne näyttelyyn olisi Jasukin voinut mennä ilman suoraa hylkytuomiota, ilmottautuminen meni umpeen 16 päivä kuitenkin jo joten se siitä.. Ehkä ensi kerralla. Se sunnuntainen luentokin olisi kiinnostava, ainoa ongelma vaan on se että olen töissä la-su välisen yön 21-05 eli taitaa jäädä väliin =/
No mutta ensi kerralla ehkä enemmän tapahtumia takana, nyt on viikko lepoa takana ja vajaa viikko puuhailua edessä - sään salliessa. Toivotaan että painostava ilma vaihtuisi mukavaan leppoisaan kesäilmaan mutta tuskimpa niin hieno tuuri kävisi..
Hirveästi ei kyllä ole ehtinyt tapahtua. Paljon ollaan autoiltu viimeviikot, parempi ilmastoidussa autossa kun kuumassa sisätilassa kotona.. Ollaan myös käyty uimassa - löydettiin muunmuassa ranta jolla ei ole minkäänlaista koirakieltoa mutta pidän rannan sijainnin salaisuutena näin julkisesti sillä en halua sinne menevän kenen tahansa riehumaan ja sotkemaan paikkaa ja siten aikaansaamaan koirakiellon. Ne joiden luotan toimivan kuten pitääkin, niille kerron tottakai missä ranta on jos tulee aiheelliseksi ;) Matkaa kyseiselle rannalle on kyllä melkoisesti, mutta kuumana päivänä on muutoinkin mukavampi istua ilmastoidussa autossa.
Jasu on ihastunut uimiseen. Jos kuka tahansa menee veteen edellä poitsu riehuu rannalla paniikin oireet täysillä mukana kunnes pääsee itsekin veteen ja uimarin luokse. Kaipa pieni pelkää että toinen hukkuu, en muutakaan syytä keksi. Uimamaisteri on taitava vedessä ja toisinaan vaikuttaa siltä että kunhan hetken ensijännityksestä pääsee eroon niin herra uiskentelisi koko ajan innoissaan. Jos saan kuvattua videon tai valokuvia pikku-uimamaisterista laitan tänne tottakai :)
Pentusuunnitelmat eivät ole edistyneet. Poitsun seuralais-prinsessaa ei vieläkään ole löytynyt. Muutama narttu on ultrattu tyhjäksi, muutamassa pentueessa syntyi vain poikia. Huokaus, poikaahan en millään haluaisi toiseksi koska Jasulta jokatapauksessa lähtee pallit talvella ja on helpompi olla useamman nartun kuin uroksen kanssa, koska sehän on varma että kun tilat sallivat (iso oma talo isolla omalla pihalla) haluan ympärilleni pienen (4-6 kullanmurua) polvenkorkuisen lauman jota rakastaa, ja joka toivottavasti rakastaa minuakin :) No siis siten kun koira vaan voi rakastaa.
No nyt ei ole hirveästi suunnitelmia eteenpäin tapahtumissa saati muussa. Muutaman kennelin kanssa olen ollut yhteyksissä ja muutamaan aion ottaa yhteyttä ja toivon että löytäisin prinsessani pian - mitä pikemmin sen parempi. Haluaisin Jasun olevan vielä melkolailla pentu prinsessan tullessa, mutta tällä erää tuo haave näyttää mahdottomalta. No toivottavasti prinsessa löytyy ennen Jasun 2 vuotis etappia... Ensi kuussa käydään vissiin turisteilemassa sheltti showssa, harmi vaan että huomasin noin viikkoa-puoltatoista myöhässä että sinne näyttelyyn olisi Jasukin voinut mennä ilman suoraa hylkytuomiota, ilmottautuminen meni umpeen 16 päivä kuitenkin jo joten se siitä.. Ehkä ensi kerralla. Se sunnuntainen luentokin olisi kiinnostava, ainoa ongelma vaan on se että olen töissä la-su välisen yön 21-05 eli taitaa jäädä väliin =/
No mutta ensi kerralla ehkä enemmän tapahtumia takana, nyt on viikko lepoa takana ja vajaa viikko puuhailua edessä - sään salliessa. Toivotaan että painostava ilma vaihtuisi mukavaan leppoisaan kesäilmaan mutta tuskimpa niin hieno tuuri kävisi..
torstai 20. toukokuuta 2010
Pientä tietopäivitystä
En ole ehtinyt kuvaamaan kakaraa, mutta on tapahtunut muutamiakin asioita joiden takia haluan hieman päivitellä tänne. Ensinnäkin, siellä agilityn hallintatestissä Jasu oli lähes kuin pieni enkeli, mutta siellä jo ajattelin että kerran on 15 hakijaa ja 6 otetaan ryhmään me tuskin päästään nyt tässä ryhmässä aloittamaan ja aavistukseni osuikin oikeaan. Edessä siis edelleen agilityn alkeisryhmän metsästystä.
Käytiin Jasun kanssa pari viikkoa sitten myös joukkotarkastuksessa jossa tarkasteltiin silmät, polvet ja sydän. Nyt voi huokaista helpotuksesta ainakin hetkeksi, silmät olivat terveet - ei pelkoa PRAsta vielä ihan lähiaikoina mutta silti käyn varmaan vuoden-kahden välein poitsun peilaamassa. Sydämessä ei todettu sivuääniä eikä vajaatoiminnan merkkejä :D ja kolmaskin tutkimus meni hyvin, polvet 0/0.
No kun olin tosiaan suunnitellut ottavani Hetasta pennun ja aloittavani kasvatustyön kyseisestä pennusta niin nyt tuli vähän takapakkia molempiin suunnitelmiin. Heta ultrattiin tyhjäksi, harmi. Nyt olen sitten soitellut muutamaankin kenneliin ja kysellyt tulevista pentueista jo alustavasti, mutta olen kuitenkin miettinyt että kasvatustyön aloittaminen saa viivästyä. Kuitenkin Hissun koirat ovat tuttuja jo useamman sukupolven perusteella niin haluaisin jalostustyöni kantaemon juurikin Black Shepard's koirista, voi olla että kyselen joskus myöhemmin onko meillä mitään keinoja saada juurikin Black Shepard's kantaemo omaan jalostustyöhöni. Nyt siis olen kysellyt muutamastakin kennelistä tyttökoiraa, tyttöä sen tähden että jos vaikka joskus lähivuosina muuttaa isompaan taloon omalla pihalla voi sitten yrittää Hissulta saada uudelleen kantaemoa jalostukseen ja on helpompi olla useamman tytön ja (kastroidun) pojan kanssa kun useamman pojan ja yhden tytön kanssa ja lisäksi ainakaan pallit eivät pilaa halukkaan kehäketkun uraa XD mikäli tyttö siis sellainen on. Katsotaan nyt miten asiat etenee, voi olla että haen kennelnimen tänä vuonna koska kallistuu vuosi vuodelta mutta samalla voi olla että ensimmäistä pentuetta saakin sitten odotella vielä yli viisi vuotta - mutta on se sen arvoista jos kuitenkin tietää mitä haluaa ja minkä koiran kantaemokseen haluaa. Hetan tai Hetan jälkeläisen. Kun lähdin kyselemään tyttöjä en puhellut kasvatusaikeistani, osin siksi että unohdin (ilmeisesti kaikki kasvattajat ovat sosiaalisia ja puheliaita koska puhelut levisivät jokaiseen ilmansuuntaan puheluiden aikana miten tuppaa käymään myös joka kerta kun soitan Hissulle, eikä yksin toisen osapuolen takia XD) ja osin juuri siksi koska haluaisin kantaemon olevan Black Shepard's sheltti. Hillastakin kyselin, mutta kauniin tytön jo syntymättömät pennut ovat käytännössä jo löytäneet kotinsa, heh ja toisaalta onhan mulla Hillasta jo yksi kakara XD. Omista pentusuunnitelmistani suljen nyt suuni ja avaan sanaisen arkkuni uudestaan, kun pentu on varmasti taloon tulossa aloittamaan elämän meidän sekavassa pikku perheessämme.
Haluan kuitenkin Jasulle "kaverin" vielä ns. pentuiällä. Mahdollisimman lähellä 1½ vuotta. Yhden sheltin syndrooma on hankala sairaus ja ainoa parannuskeino on löytää prinsessa. En halua (nyt useammalla vuodella viivästyvistä) kasvatusaikeista huolimatta odottaa useampaa vuotta ennen kuin otan toisen koiran vaikka sheltti yleisesti tulee helposti toimeen uuden perheenjäsenen kanssa. On kuitenkin helppo ujuttaa perheeseen tulokas edellisen "kakaran" ollessa vielä oikeasti kakara ja täytyyhän shelttejä olla vähintään kaksi. Nim. Haaveissa Lauma. Rivitalossa tässä kokoluokassa neljä enintään omakotitaloon vaikka enemmän, mutta ne nyt on tulevaisuuden suunnitelmaa. Haluan ison perheen, ja koirat ovat osa perhettä aivan samoin kun vanhempieni luona asuessa kissat olivat osa perhettä, lapsia ei vielä mutta karvaisia kakaroita kyllä :D Sitten myöhemmin jos ja kun on isommat elintilat ja omaa pihaa voin ottaa sitten sen jalostusnartun juurikin Black Shepard's shelteistä jos Hissu mulle päättää myydä. Näin teen, nyt sen päätöksen tein. Toivottavasti Heta tulee tiineeksi seuraavasta yrityksestä jos Hissu päättää vielä yrittää - Hetan pennun pentua voisi suunnitella kasvatustyön kantaemoksi jonka sitten ottaisin jos Hissu pitää edes yhden Hetan pennun mikäli niitä teettää.
Jasultahan on lähdössä pallit talvella, toinen ei ole laskeutunut joten näin on tehtävä. Ties missä kanavassa tai mahaontelossa sekin pitää majaansa, voi kiristää tai aiheuttaa vanhemmalla iällä kasvainriskin niin parempi poistaa. Sinänsä mietityttää, Jasulla kuitenkin oli molemmat pallit noin 7vk iässä mutta 12vk jälkeen ainakaan eläinlääkäri ei löytänyt sitä - onkohan kanavassa? Harmittaa, Jasusta piti tulla kehäketku ja poitsu oikeasti nauttii kehässäolosta meidän pienien kokemuksien perusteella mutta pallipuoli on pallipuoli.
No, näköjään tästä tuli pohdinta mutta toisaalta myös terapeuttinen ja hyvä koska on parempi mieli monella tapaa. Sain tärkeän päätöksen lopulta tehtyä (kasvatustyön aloituksen siirto useammalla vuodella) ja siten pää ei enää vatvo uudestaan ja uudestaan kysymyksiä "entä jos" tai "mitä sitten". Nyt täytyy lähteä työssäoppimaan, koetan taas palailla pian blogin ääreen ja yritän ehtiä ottamaan kuviakin blogia varten. Kesä on saapunut ja nyt olisi hyvä aika ottaa kesäkuvia ennen maan kellastumista :D
Käytiin Jasun kanssa pari viikkoa sitten myös joukkotarkastuksessa jossa tarkasteltiin silmät, polvet ja sydän. Nyt voi huokaista helpotuksesta ainakin hetkeksi, silmät olivat terveet - ei pelkoa PRAsta vielä ihan lähiaikoina mutta silti käyn varmaan vuoden-kahden välein poitsun peilaamassa. Sydämessä ei todettu sivuääniä eikä vajaatoiminnan merkkejä :D ja kolmaskin tutkimus meni hyvin, polvet 0/0.
No kun olin tosiaan suunnitellut ottavani Hetasta pennun ja aloittavani kasvatustyön kyseisestä pennusta niin nyt tuli vähän takapakkia molempiin suunnitelmiin. Heta ultrattiin tyhjäksi, harmi. Nyt olen sitten soitellut muutamaankin kenneliin ja kysellyt tulevista pentueista jo alustavasti, mutta olen kuitenkin miettinyt että kasvatustyön aloittaminen saa viivästyä. Kuitenkin Hissun koirat ovat tuttuja jo useamman sukupolven perusteella niin haluaisin jalostustyöni kantaemon juurikin Black Shepard's koirista, voi olla että kyselen joskus myöhemmin onko meillä mitään keinoja saada juurikin Black Shepard's kantaemo omaan jalostustyöhöni. Nyt siis olen kysellyt muutamastakin kennelistä tyttökoiraa, tyttöä sen tähden että jos vaikka joskus lähivuosina muuttaa isompaan taloon omalla pihalla voi sitten yrittää Hissulta saada uudelleen kantaemoa jalostukseen ja on helpompi olla useamman tytön ja (kastroidun) pojan kanssa kun useamman pojan ja yhden tytön kanssa ja lisäksi ainakaan pallit eivät pilaa halukkaan kehäketkun uraa XD mikäli tyttö siis sellainen on. Katsotaan nyt miten asiat etenee, voi olla että haen kennelnimen tänä vuonna koska kallistuu vuosi vuodelta mutta samalla voi olla että ensimmäistä pentuetta saakin sitten odotella vielä yli viisi vuotta - mutta on se sen arvoista jos kuitenkin tietää mitä haluaa ja minkä koiran kantaemokseen haluaa. Hetan tai Hetan jälkeläisen. Kun lähdin kyselemään tyttöjä en puhellut kasvatusaikeistani, osin siksi että unohdin (ilmeisesti kaikki kasvattajat ovat sosiaalisia ja puheliaita koska puhelut levisivät jokaiseen ilmansuuntaan puheluiden aikana miten tuppaa käymään myös joka kerta kun soitan Hissulle, eikä yksin toisen osapuolen takia XD) ja osin juuri siksi koska haluaisin kantaemon olevan Black Shepard's sheltti. Hillastakin kyselin, mutta kauniin tytön jo syntymättömät pennut ovat käytännössä jo löytäneet kotinsa, heh ja toisaalta onhan mulla Hillasta jo yksi kakara XD. Omista pentusuunnitelmistani suljen nyt suuni ja avaan sanaisen arkkuni uudestaan, kun pentu on varmasti taloon tulossa aloittamaan elämän meidän sekavassa pikku perheessämme.
Haluan kuitenkin Jasulle "kaverin" vielä ns. pentuiällä. Mahdollisimman lähellä 1½ vuotta. Yhden sheltin syndrooma on hankala sairaus ja ainoa parannuskeino on löytää prinsessa. En halua (nyt useammalla vuodella viivästyvistä) kasvatusaikeista huolimatta odottaa useampaa vuotta ennen kuin otan toisen koiran vaikka sheltti yleisesti tulee helposti toimeen uuden perheenjäsenen kanssa. On kuitenkin helppo ujuttaa perheeseen tulokas edellisen "kakaran" ollessa vielä oikeasti kakara ja täytyyhän shelttejä olla vähintään kaksi. Nim. Haaveissa Lauma. Rivitalossa tässä kokoluokassa neljä enintään omakotitaloon vaikka enemmän, mutta ne nyt on tulevaisuuden suunnitelmaa. Haluan ison perheen, ja koirat ovat osa perhettä aivan samoin kun vanhempieni luona asuessa kissat olivat osa perhettä, lapsia ei vielä mutta karvaisia kakaroita kyllä :D Sitten myöhemmin jos ja kun on isommat elintilat ja omaa pihaa voin ottaa sitten sen jalostusnartun juurikin Black Shepard's shelteistä jos Hissu mulle päättää myydä. Näin teen, nyt sen päätöksen tein. Toivottavasti Heta tulee tiineeksi seuraavasta yrityksestä jos Hissu päättää vielä yrittää - Hetan pennun pentua voisi suunnitella kasvatustyön kantaemoksi jonka sitten ottaisin jos Hissu pitää edes yhden Hetan pennun mikäli niitä teettää.
Jasultahan on lähdössä pallit talvella, toinen ei ole laskeutunut joten näin on tehtävä. Ties missä kanavassa tai mahaontelossa sekin pitää majaansa, voi kiristää tai aiheuttaa vanhemmalla iällä kasvainriskin niin parempi poistaa. Sinänsä mietityttää, Jasulla kuitenkin oli molemmat pallit noin 7vk iässä mutta 12vk jälkeen ainakaan eläinlääkäri ei löytänyt sitä - onkohan kanavassa? Harmittaa, Jasusta piti tulla kehäketku ja poitsu oikeasti nauttii kehässäolosta meidän pienien kokemuksien perusteella mutta pallipuoli on pallipuoli.
No, näköjään tästä tuli pohdinta mutta toisaalta myös terapeuttinen ja hyvä koska on parempi mieli monella tapaa. Sain tärkeän päätöksen lopulta tehtyä (kasvatustyön aloituksen siirto useammalla vuodella) ja siten pää ei enää vatvo uudestaan ja uudestaan kysymyksiä "entä jos" tai "mitä sitten". Nyt täytyy lähteä työssäoppimaan, koetan taas palailla pian blogin ääreen ja yritän ehtiä ottamaan kuviakin blogia varten. Kesä on saapunut ja nyt olisi hyvä aika ottaa kesäkuvia ennen maan kellastumista :D
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Kiireinen elämä, bah... Vuoden vanha kakara!
Eihän meillä koskaan tunnu olevan aikaa päivitellä.. Mutta no parempi sillontällön kun ei milloinkaan, mitäs kaikkea nyt viime kuukausien aikana onkaan ehtiny tapahtua, täytyy oikein miettiä.. Paljon ollaan puuhailtu keskenämme, hieman "tokoiltu" ja harjoiteltu - tarkotus olis aloittaa Agility (ollaan ilmottauduttu hallintatestiin joka järjestejtään JANKKin toimesta 3.5). Muutamia kertoja ollaan käyty lenkkeilemässä suollakin nyt kun vihdoin säätkin alkavat sallimaan. Kuluneiden kuukausien aikana Jasu on saanut nauttia monenmoisen kaverin seurasta ja muutama uusikin tuttavuus ollaan tavattu. Vuoden ikäistä kakaraa juhlittiin ja ollaan myös auteltu kaveria koirakuume hädässä, shelttiin on kovasti kallistunut ja innoissaan on huoltanut Jasun turkkia ja muuta sen sellaista - päästiin helpolla lopun pentukarvan lähdön suhteen XD Nyt on pari viikkoa ollut todellista hässäkkää juurikin kaverin kanssa, joten siitä ehkä eniten tekstiä. Tarkotus laittaa tähän merkintään myös kasvukuvia (kaikki ei todellakaan sivuprofiilikuvia) Jasusta, varautukaa siis "paljoon" arvon lukijat ;)
Vaikka Jasu osaakin odottaa ja tulla luokse käskystä ollaan kovasti sitä harjoiteltu lisää. Monta kertaa olen vääntänyt ison pussillisen makupaloja (yleisimmin nakkeja koska ne tuntuvat toimivan parhaiten) ja mennyt Jasun kanssa paikkaan jossa on jonkin verran ihmishälinää ja ehkä jopa koiria ja harjoittanut poitsua hetken. Poitsu istuu ja odottaa kiltisti ja tulee pikavauhtia luokse jonka jälkeen ollaan juoksenneltu ja käyskennelty suuntaan ja toiseen eri nopeuksilla, ja tavoitteeseen ollaan päästy eli suurimman osan aikaa Jasu on kontaktissa loistavasti. Kakarahan tuntuu jo oppivan jotain, sentään. Edelleen hihnakäytöksessä olisi parantamisen varaa, mutta yrittänyttä ei laiteta ja koko ajan yritetään - vaikka ei tunnu vaikutusta olevan. Ehkäpä kakara rauhoittuu lisää ajan kuluessa. Namien avulla seuraaminen "ilman" hihnaa kuitenkin tuntuu lähes toimivan, vielä en ole päässyt kokeilemaan kunnolla kunnon koiravilinässä - ei ole tohtinut - mutta toivottavasti saataisiin kokeilumahdollisuus pian. Meillä on edessä agilityn hallintatesti 3.5 ja se jännittää mua aivan älyttömästi, kakarahan ei ole moksiskaan. Mä mietin, entä jos sen älytön päykytys vaikuttaa tuomari-tyypistä agressiiviselta ja siksi ei päästä harrastamaan, entä jos se ärähtää jollekin vieraalle koiralle, entä jos se ei pysy mitenkään päin kontaktissa, entä jos.. Liikaa aikaa miettiä. Jasuhan sai hetken aikaa homeopaattista hoitoa, yritettiin sitä ihan viimeisenä keinona saada se toinenkin palli laskeutumaan mutta tuosta kerron hetken päästä paremmin. Siis Jasu sai hetken homeopaattista hoitoa ja sen jälkeen se on Kerran näyttänyt hampaita toiselle koiralle namitushetkellä, mitäänhän se ei tee kenellekään ainakaan tähänastisten kokemusten mukaan, mutta eihän sitä koskaan voi olla 100% varma?
Harmi ettei me Hissun kanssa kuultu paikallisesta homeopaattista hoitoa antavasta ihmisestä jo silloin kun Jasu oli nuori, silloin hoidoilla olisi voinut olla apua mutta vähän ennen vuoden ikää yrityskin oli jo aika tuhoon tuomittu, mutta yrittänyttä ei laiteta. Jasu söi kolme kuuria aurumia ja sai homeopaattisen hieronta-käsittelyn. Jasulla oli vielä 7vk iässä molemmat pallit löydettävissä, mutta 12vk iässä toinen katosi ja pysyi ja pysyy kadoksissa ilmeisesti. Haluan itse ottaa nartun, mahdollisesti tulevana syksynä ja sormet on kovasti ristissä. No jokatapauksessa, jos Jasun toinen palli ei ole tullut veronpalautuksiin mennessä (jee 1200+!!!) niin sitten taitaa lähteä molemmat veks, palli mahaontelossa on kuitenkin melkoinen kasvainriski ainakin vanhemmalla iällä. Samasta rahasta on tarkoitus kuvauttaa kyynärät ja lonkat sekä peilata silmät, sinne meni sekin raha... Jos siitä nyt jotain jää käteen laitetaan se sivuun myöhempää isompaa koira-menoa varten.
Lauantaina 10/4 Jasu täytti vuoden. Aamupäivä meni töissä ja kun kotiin pääsin kuuden kieppeillä en ehtinyt vaihtaa ukon kanssa kun pikaisen suukon ja pari sanaa kun jo nappasin Jasun mukaan ja kiiruhdin suolle missä Hissu jo meitä odottelikin pyrrien ja shelttien kanssa, nykyäänhän shelttejä on viisi; Bon, Saara, Heta, Chisa (kirjoitusasusta en ole varma) ja Foxi. Pyrrit on samat "sylilapset" Miina ja Jaakko. Kierrettiin lenkki aivan rauhassa, koiruudet temmelsi keskenään ja hyvin näytti virtaa olevan :D Kun sitten päästiin pitkospuiden loppuun Hissu "Hullu" Toivonen päätti ettei kannata kiertää takaisin vaikka loppupään pitkospuut olikin uponneet veden alle. Hissu nappasi tomerana tätinä kengät ja sukat jalasta ja kahlasi jäähileisessä nilkkasyvässä vedessä ja veti kolmet pitkospuut paikoilleen. Hyr, en olis pystyny. No siitä mentiin sitten kahville ja kahvin jälkeen ajoin poikkeuksellista reittiä kotiinpäin, matkalla näin entisellä Karavaanilla vieraan sheltin ja tottakai mun oli kaarrettava takaisin kysymään että kukas tää pikkunen on. Siinä sitten hetki höpöteltiin ja selvisi että pikkuneiti oli noin 7kuinen Nelli. Sovittiin omistajan kanssa treffit seuraavalle päivälle iltalenkin merkeissä vai olisiko ollut maanantaille, nyt ei voi muistaa on ollut liikaa hässäkkää joka suuntaan XD Illalla Jasu sai vielä maksalaatikkokakkua nakki kynttilänä ja ukko nauroi meikäläiselle kun hoilotin "happi pöörthdei too juuu" kakaralle kun annoin sitä maksalaatikkoa sille.
Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä mentiin sitten Käppikselle ja päästettiin mukulat irti ja voi sitä vauhdin huumaa kun Nelli ihastui meidän nuoreen poitsuun sydänjuuriaan myöten. Seurasivat toisiaan ja juoksivat juoksemasta päästyäänkin, me ihmiset nautittiin rauhasta ja naurettiin hupsuille kakaroille. Ilta oli rattoisa ja ihan yhtäkkiä huomattiin että jokos nyt tuli pimeää. Kotona Jasu pääsikin sitten kevään ensimmäiseen pesuun, tassujen valkoinen oli aivan mustaa.
Niillä main se hälinä ja hulina sitten alkoikin. Kuten alussa mainitsin eräs ystäväni on ottamassa koiraa, rotu on vaihtunut moneen kertaan mutta päälimmäisenä näyttäisi olevan (mistäköhän syystä ^^) sheltti. Viimeset puoltoista viikkoa ollaan häsläilty enemmän ja vähemmän porukassa, kaveri on nautinnolla harjannut kakaraa päivittäin, yrittänyt opettaa temppuja ja kaipa kaveri on myös yrittänyt oppia koirista lisää Jasun, mun ja netin avustuksella. Mun mielestä kaveri on täysin valmis ottamaan koiran, varsinkin jos kyseessä on niin helppo rotu kuin sheltti, mutta kaveri ei luota itseensä tässä asiassa. Kovasti olen yrittänyt painostaa häntä soittamaan kasvattajille ja osittain vahingossa ja osittain tahallaan olen puhunut kipeistä asioista ja käytännössä itkettänyt kaveriani. Enimmäkseen vahingossa kuitenkin, mutta sekös vasta vahvistaa itsetuntoa kun tietää mitä voi tapahtua, hetken sitä ehkä itkee ja sitten hymyilee vahvana että "kyllä mä kestän ja onnistun". Ehkäpä se auttaa itsetuntoa, ehkäpä, ken ties. Vähän kuin Jasun mahdollisuudet olla PRA sairas tai kantaja, olen jo suruni surrut vaikken olekaan itkenyt ja tiedän että jos Jasu sairastaa sitä silloin varmasti tirautan pari kyyneltä ja itsepäisesti alan opettamaan suullisia vahvoja käskyjä vahvemmiksi ja opettamaan ei niin vahvoja käskyjä toimiviksi - mitä muuta voisin tehdä? Nyt jo osataan hyvin istua ja odottaa ihan vain sanallisella käskyllä.
Ollaan harjailtu, höpötelty, kuljettu ja harjoteltu, mitä muuta? Kaikkea. Käytiin jopa yksissä agilityn epävirallisissa kisoissa turisteilemassa ja kaverilla selvästi taas loisti silmät päässä siitä innosta mitä tapahtuma aikaan sai. Kaveri on kuitenkin melkovahvasti alkamassa harrastamaan agilityä, niin olen sitä mieltä että kyllä kannattaa jos pelkästään epiksien seuraamisesta saa niin hyvät kiksit. Kiitos kaverin olen myös saanut mietittyä omaa pentuopasta jonka teen tulevia kasvatteja ajatellen jossain vaiheessa pitkällä ajalla. Haluanhan kuitenkin oppaan olevan laaja muttei kuitenkaan tylsä ja mitä enemmän on aikaa työstää sitä sen paremman siitä ehkä jopa saan, no paljon ainakin yritän. Käytiinhän me yks iltapäivä myös suolla isolla shelttikatraalla, alunperin toisin oli tarkotus hakea vaan Hissun viisi tyttöä mukaan, mutta puoliksi vahingossa ja ilomielin otettiin mukaan myös Hissun kasvatti Molla naapurista ja viereistestä talosta Hissun kaverin Velmu ja Savu. Mentiin sitten 9 shelttiä kyydissä suolle ja pääsivät koiruudet kirmaamaan ympäriinsä, selkeästi nauttien tilanteesta. Kun sitten lenkin jälkeen soittelin Hissulle että oltas nyt tuloillamme se vastas puhelimeen että "ketä ette saanu kiinni" heheh, heti ajattelemassa etteikö tommosta laumaa voiteta omalle puolelle nakkipalkkioiden turvin ;) Käytiin me vielä kerran myöhemminkin suolla, sattui tulemaan sinne myös puolituttu puolitoistavuotias espanjan vesikoira (muistaakseeni oli ko rotu) tytteli. Kakarat juoksi innoissaan kun kierrettiin lenkki ympäri.
Huhhuh, jo on mahtunut puuhaa ja hulinaa päiviin. Nyt onneks ollu tänään rauhallista eikä ole tarvinnu ulos mennä, on saanu rauhassa puuhastella. Alla on nyt sitten Jasun kasvu syntymästä vuoden ikään valokuvin kerrottuna. Toivottavasti nautitte ;)
Lauantaina 10/4 Jasu täytti vuoden. Aamupäivä meni töissä ja kun kotiin pääsin kuuden kieppeillä en ehtinyt vaihtaa ukon kanssa kun pikaisen suukon ja pari sanaa kun jo nappasin Jasun mukaan ja kiiruhdin suolle missä Hissu jo meitä odottelikin pyrrien ja shelttien kanssa, nykyäänhän shelttejä on viisi; Bon, Saara, Heta, Chisa (kirjoitusasusta en ole varma) ja Foxi. Pyrrit on samat "sylilapset" Miina ja Jaakko. Kierrettiin lenkki aivan rauhassa, koiruudet temmelsi keskenään ja hyvin näytti virtaa olevan :D Kun sitten päästiin pitkospuiden loppuun Hissu "Hullu" Toivonen päätti ettei kannata kiertää takaisin vaikka loppupään pitkospuut olikin uponneet veden alle. Hissu nappasi tomerana tätinä kengät ja sukat jalasta ja kahlasi jäähileisessä nilkkasyvässä vedessä ja veti kolmet pitkospuut paikoilleen. Hyr, en olis pystyny. No siitä mentiin sitten kahville ja kahvin jälkeen ajoin poikkeuksellista reittiä kotiinpäin, matkalla näin entisellä Karavaanilla vieraan sheltin ja tottakai mun oli kaarrettava takaisin kysymään että kukas tää pikkunen on. Siinä sitten hetki höpöteltiin ja selvisi että pikkuneiti oli noin 7kuinen Nelli. Sovittiin omistajan kanssa treffit seuraavalle päivälle iltalenkin merkeissä vai olisiko ollut maanantaille, nyt ei voi muistaa on ollut liikaa hässäkkää joka suuntaan XD Illalla Jasu sai vielä maksalaatikkokakkua nakki kynttilänä ja ukko nauroi meikäläiselle kun hoilotin "happi pöörthdei too juuu" kakaralle kun annoin sitä maksalaatikkoa sille.
Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä mentiin sitten Käppikselle ja päästettiin mukulat irti ja voi sitä vauhdin huumaa kun Nelli ihastui meidän nuoreen poitsuun sydänjuuriaan myöten. Seurasivat toisiaan ja juoksivat juoksemasta päästyäänkin, me ihmiset nautittiin rauhasta ja naurettiin hupsuille kakaroille. Ilta oli rattoisa ja ihan yhtäkkiä huomattiin että jokos nyt tuli pimeää. Kotona Jasu pääsikin sitten kevään ensimmäiseen pesuun, tassujen valkoinen oli aivan mustaa.
Niillä main se hälinä ja hulina sitten alkoikin. Kuten alussa mainitsin eräs ystäväni on ottamassa koiraa, rotu on vaihtunut moneen kertaan mutta päälimmäisenä näyttäisi olevan (mistäköhän syystä ^^) sheltti. Viimeset puoltoista viikkoa ollaan häsläilty enemmän ja vähemmän porukassa, kaveri on nautinnolla harjannut kakaraa päivittäin, yrittänyt opettaa temppuja ja kaipa kaveri on myös yrittänyt oppia koirista lisää Jasun, mun ja netin avustuksella. Mun mielestä kaveri on täysin valmis ottamaan koiran, varsinkin jos kyseessä on niin helppo rotu kuin sheltti, mutta kaveri ei luota itseensä tässä asiassa. Kovasti olen yrittänyt painostaa häntä soittamaan kasvattajille ja osittain vahingossa ja osittain tahallaan olen puhunut kipeistä asioista ja käytännössä itkettänyt kaveriani. Enimmäkseen vahingossa kuitenkin, mutta sekös vasta vahvistaa itsetuntoa kun tietää mitä voi tapahtua, hetken sitä ehkä itkee ja sitten hymyilee vahvana että "kyllä mä kestän ja onnistun". Ehkäpä se auttaa itsetuntoa, ehkäpä, ken ties. Vähän kuin Jasun mahdollisuudet olla PRA sairas tai kantaja, olen jo suruni surrut vaikken olekaan itkenyt ja tiedän että jos Jasu sairastaa sitä silloin varmasti tirautan pari kyyneltä ja itsepäisesti alan opettamaan suullisia vahvoja käskyjä vahvemmiksi ja opettamaan ei niin vahvoja käskyjä toimiviksi - mitä muuta voisin tehdä? Nyt jo osataan hyvin istua ja odottaa ihan vain sanallisella käskyllä.
Ollaan harjailtu, höpötelty, kuljettu ja harjoteltu, mitä muuta? Kaikkea. Käytiin jopa yksissä agilityn epävirallisissa kisoissa turisteilemassa ja kaverilla selvästi taas loisti silmät päässä siitä innosta mitä tapahtuma aikaan sai. Kaveri on kuitenkin melkovahvasti alkamassa harrastamaan agilityä, niin olen sitä mieltä että kyllä kannattaa jos pelkästään epiksien seuraamisesta saa niin hyvät kiksit. Kiitos kaverin olen myös saanut mietittyä omaa pentuopasta jonka teen tulevia kasvatteja ajatellen jossain vaiheessa pitkällä ajalla. Haluanhan kuitenkin oppaan olevan laaja muttei kuitenkaan tylsä ja mitä enemmän on aikaa työstää sitä sen paremman siitä ehkä jopa saan, no paljon ainakin yritän. Käytiinhän me yks iltapäivä myös suolla isolla shelttikatraalla, alunperin toisin oli tarkotus hakea vaan Hissun viisi tyttöä mukaan, mutta puoliksi vahingossa ja ilomielin otettiin mukaan myös Hissun kasvatti Molla naapurista ja viereistestä talosta Hissun kaverin Velmu ja Savu. Mentiin sitten 9 shelttiä kyydissä suolle ja pääsivät koiruudet kirmaamaan ympäriinsä, selkeästi nauttien tilanteesta. Kun sitten lenkin jälkeen soittelin Hissulle että oltas nyt tuloillamme se vastas puhelimeen että "ketä ette saanu kiinni" heheh, heti ajattelemassa etteikö tommosta laumaa voiteta omalle puolelle nakkipalkkioiden turvin ;) Käytiin me vielä kerran myöhemminkin suolla, sattui tulemaan sinne myös puolituttu puolitoistavuotias espanjan vesikoira (muistaakseeni oli ko rotu) tytteli. Kakarat juoksi innoissaan kun kierrettiin lenkki ympäri.
Huhhuh, jo on mahtunut puuhaa ja hulinaa päiviin. Nyt onneks ollu tänään rauhallista eikä ole tarvinnu ulos mennä, on saanu rauhassa puuhastella. Alla on nyt sitten Jasun kasvu syntymästä vuoden ikään valokuvin kerrottuna. Toivottavasti nautitte ;)
****************************************************
Vastasyntynyt
*
3 viikkoa
*
6 viikkoa, painia veljen kanssa ja mamma Hilla taustalla
Sylissä
*
9 viikkoa
*
12 viikkoa
*
13 viikkoa = 3 kuukautta
*
15 viikkoa = 3½ kuukautta
*
17 viikkoa = lähes 4kk
*
20 viikkoa = 4½kk
*
Noin 5 kuukautta
*
6 kuukautta
*
7 kuukautta
*
9 kuukautta
*
11 kuukautta
*
12 kuukautta, VUOSI!!!
**************************************************
Kyllä ne kakaratkin joskus kasvaa :D Nyt vaan odotellaan niitä aivoja, Hissu lupas postittaa 10 vuoden päästä eli 9 vuotta jäljellä järkiintymiseen ;)
Kiitos kaikille lukijoille. Ehkä ensi kerralla vähän lyhempi teksti vähän aikaisemmin XD en kyllä tällä kertaa kuitenkaan lupaa mitään.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Puuhailua ja enimmäkseen rentoilua
Ei ole taasen tullut kirjoiteltua vaikka mitä lupailin, mutta toisaalta ei tässä hirvittävästi ole mitään ehtinyt sattua ja tapahtua... Paitsi ehkä aika paljonkin :D Molla tosiaan sai esikoispentueensa 14 joulukuuta ja ehdin mukaan viimeisen pennun - pieni poika - syntymään.Tällä hetkellä kolmesta pennusta kaksi on siirtynyt uusiin koteihinsa ja isoin poika etsii vielä rakastavaa kotia. Joulu meni rauhanomaisesti, enimmäkseen kotosalla mutta täytyihän sitä sukulaiset käydä vierailemassa. Uusi vuosikin meni niin hyvin kun odottaa saattaa alle vuotisen koiran kanssa, vähän jännitti ja haukututti mutta ei liikaa, päästiin jopa iltapissille ulos asti vaikkakin piti ajaa useamman kilometrin päähän kaupungista. Vuodenvaihteen jälkeen, 10/1 -10 käytiin shelttilenkillä, ja vieläkin harmittaa etten tohtinut noin 15 asteen pakkaseen ottaa kameraa mukaan, maisemat olivat upeat ja koirilla oli hauskaa. Loppu Tammikuusta menikin lököillen ja oloillen ja koulutehtäviä puuhastellen, helmikuun alulla sunnuntaina 7/2 oli Riihimäen metsästysmuseolla Talvikki tapahtuma jonne eksyttiin Jasun kanssa. Hissun (Jasun kasvattaja) sekä Tytin pyrrit ja hänen naapurinsa valkoinenpaimenkoira olivat vetämässä yhden muun ison koiran kanssa pulkkia ja kärryjä kyydeissään lapsia.
Olin puuhailemassa joulujuhlaa koululla kun Hissu soitti että Molla oli tehnyt temput, mitään varsinaisia merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei ollut joten Hissu lähti käymään äkkiseltään kaupassa. No kun Hissu pääsi takaisin oli Molla synnyttänyt jo suurimman osan pennuista vain yksi oli vielä syntymättä. Järjestin heti itseni vapaaksi koululta ja kyydin Hissun luo ja pääsin ikuistamaan upeaa ihanaa syntymisen ihmettä. Molla oli luonnollinen äiti, huolsi pentunsa (kuten synnyttikin ne) itse ja loistavasti. Nyt tosiaan yksi pentu on enää kotia vailla ja elelee Hissun luona.
Jouluna vierailtiin Muorilla, Jasun edesmenneen iso-iso-sedän, Konnan, omistajan luona. Nautiskelimme joulukahvit Muorin leikkiessä Jasun kanssa. Tietenkin kävimme myös molempien vanhemmilla ja Jasu sai ison kassillisen joululahjoja. Harmi ettei tullut kuvattua lahjoja, jotenkin aina kamera unohtuu kun on hauskaa :D Syötiin paljon hyvää ja lököiltiin mukava loppuilta kunhan oltiin saatu vierailukiireet pois kuvioista.
Uudenvuoden iltana käytiin lenkillä jo viiden aikoihin illalla. Piakkoon lenkin jälkeen alkoi paukkumaan. Alkuun Jasu oli luonnollisestikin hämillään ja jännittynyt mutta illan myötä poitsu rauhoittui jonkun verran, osasyynä tietenkin voi olla se että pidin Jasua sylissä ja katseltiin televisiota koko perheen voimin aivan rauhassa. En kyllä muista toista kertaa kun Jasu olisi viihtynyt edes puoliksi yhtä hyvin sylissä, nyt toista ei olisi saatu häädettyä yrittämälläkään :P Kymmenen jälkeen kuitenkin Jasu alkoi pyörimään todella pahanlaisesti joten päätimme lähteä koko porukalla ulos ja varauduttiin jo ulos lähtiessä että autolla mentäisiin. No tietenkin Jasu säikky hirvittävästi keskustassa ja jo kotiovelta ulos tullessa että yritti juosta takaisin sisälle. Otin rassukan syliin ja ajeltiin kaupungin ulkopuolelle tarpeille. Yleensä Jasu on tietenkin auton takaloosissa, sitä vartenhan me farkku hankittiinkin, mutta nyt sai poikkeusluvan olla sylissä. Onneksi "maaseudulla" oli vähän hiljaisempaa ja Jasu sai tarpeensa tehtyä suurien kehujen kannustamana. Loppuyö vietettiin sohvalla köllötellen koko kolmikko yhdessä.
Tämän blogimerkinnän kuvat ovat peräisin 10/1-10 olleelta "kinkunsulatuslenkiltä" Rajamäeltä. Kiitokset Sadulle kuvien käyttöluvasta :D Jasu on kuvissa päivälleen 9 kuukautta vaikka näyttääkin jo melkoisen aikuiselta ulkomuodoltaan. Aivot seuraavat 10 vuotta jäljessä, ainakin sillon Hissu lupaili ne postittaa. Pakkasta oli suunnilleen 15 astetta ja tuntui tosi kylmältä, ihanaahan tästä pakkasesta tekee se että en omista pipoa eikä takkikaan ole kovin ehjässä kunnossa... Harmittelin vaan paikan päällä etten rohjennut tuohon pakkaseen ottaa omaa kameraani mukaan, eihän se tietenkään kameralle hyvää tee varsinkaan kun ulkona oltiin melko kauan. Risteiltiin ja rasteiltiin ympäri Rajamäen metsikköä hautausmaan lähettyvillä, koiruudet sai juosta temmeltää kaikessa rauhassa ja nauttia olostaan kun kerrankin oli oman kokoisia kavereita leikkimässä. Jasu ainakin tuntui nauttivan kovasti. Muutaman kerran yritin vähän putsailla jääköntsiä Jasun varpaiden väleistä lenkin aikana mutta niin tiukkaan paakkuun olivat pakkautuneet että vasta autossa kotimatkalla lähes kotona suurin osa jäistä oli poissa. Jälleen kerran siis Jasu sai erityisluvan olla etupenkillä ja mun sylissä autoillessa.
Loppu tammikuu menikin sitten koulutehtäviä puuhaillessa ja oleskellessa. Helmikuun 7 päivä Riihimäellä tosiaan järjestettiin Talvikki tapahtuma useatta vuotta peräjälkeen. Tapahtumassa oli mukana paloautoa tulensammutusesityksineen, valjakkoajelua hevosella, shetlanninponiratsastusta ja koiravaljakkoja. Tai no, "valjakkoja". Paikalla oli siis Hissun pyrrit, Jaakko ja Miina (ja yllätys kyllä, meidän koipirampa kullanmuru Jaakko osoittautui luonnonlahjakkuudeksi kärryn/pulkanvedossa!!), Tytin Merri joka on siis edellämainitun kaksikon äiti. Heidän tuttunsa isompi koira jonka rotua en juuri saa päähän, berhandilainen ei kuitenkaan ollut sekä valkoinenpaimenkoira Unna Hissun naapurista. Lenkkeilin alueella ympäriinsä Jasun ja Unnan omistajan toisen koiran, Velmun, kanssa osan aikaa ja osan aikaa ohjastin koiran vetämiä kärryjä/pulkkaa nakkipalkkaamalla koiruutta. Käsi jäätyi mutta muuten oli ihan mielekästä. Innostuin ajatuksesta että olisikohan Jasusta koskaan vastaavanlaisiin energiankulutusmuotoihin? Tytti ehdottikin, että Ruska olisi varmaan hyvä valjakkopari Jasulle ja pistettiin mietintämyssyyn husky valjaat ja valjakkoparihommelit. Saa nähdä edistyykö ajatus ja jos niin miten. Toivottavasti edistyy, olisi mukava saada tuon energiapakkauksen toimintaan jotain syytä ja energiankulutusta enemmän koska ikäväksi meillä ei ole Agilityn aloittamiseen varaa. Älyttömän kallis harrastus ja harmittaa kun jää hyvä ja mielekäs harrastus meiltä väliin hintansa vuoksi. Minkäs teet kun työmarkkinat ovat nyt mitä ovat.
Ehkäpä ensi kerralla on jotain uutta ja ehkä ensi kerta on hieman aikaisemmin kuin parin kuukauden päästä, jos vaikka Maaliskuulle tähtäisi XD Ei ihan tosissaan yritän muistaa ja ehtiä kirjoittamaan heti kun jotain erityistä tapahtuu (mikä ei todennäköisesti tule tapahtumaan, siis se kirjoittaminen, erinäisten kiireiden yms takia kuten tähänkin asti on käynyt... ), ainakin yritän :D Upeaa lopputalvea kaikille lukijoille.
Olin puuhailemassa joulujuhlaa koululla kun Hissu soitti että Molla oli tehnyt temput, mitään varsinaisia merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei ollut joten Hissu lähti käymään äkkiseltään kaupassa. No kun Hissu pääsi takaisin oli Molla synnyttänyt jo suurimman osan pennuista vain yksi oli vielä syntymättä. Järjestin heti itseni vapaaksi koululta ja kyydin Hissun luo ja pääsin ikuistamaan upeaa ihanaa syntymisen ihmettä. Molla oli luonnollinen äiti, huolsi pentunsa (kuten synnyttikin ne) itse ja loistavasti. Nyt tosiaan yksi pentu on enää kotia vailla ja elelee Hissun luona.
Uudenvuoden iltana käytiin lenkillä jo viiden aikoihin illalla. Piakkoon lenkin jälkeen alkoi paukkumaan. Alkuun Jasu oli luonnollisestikin hämillään ja jännittynyt mutta illan myötä poitsu rauhoittui jonkun verran, osasyynä tietenkin voi olla se että pidin Jasua sylissä ja katseltiin televisiota koko perheen voimin aivan rauhassa. En kyllä muista toista kertaa kun Jasu olisi viihtynyt edes puoliksi yhtä hyvin sylissä, nyt toista ei olisi saatu häädettyä yrittämälläkään :P Kymmenen jälkeen kuitenkin Jasu alkoi pyörimään todella pahanlaisesti joten päätimme lähteä koko porukalla ulos ja varauduttiin jo ulos lähtiessä että autolla mentäisiin. No tietenkin Jasu säikky hirvittävästi keskustassa ja jo kotiovelta ulos tullessa että yritti juosta takaisin sisälle. Otin rassukan syliin ja ajeltiin kaupungin ulkopuolelle tarpeille. Yleensä Jasu on tietenkin auton takaloosissa, sitä vartenhan me farkku hankittiinkin, mutta nyt sai poikkeusluvan olla sylissä. Onneksi "maaseudulla" oli vähän hiljaisempaa ja Jasu sai tarpeensa tehtyä suurien kehujen kannustamana. Loppuyö vietettiin sohvalla köllötellen koko kolmikko yhdessä.
Tämän blogimerkinnän kuvat ovat peräisin 10/1-10 olleelta "kinkunsulatuslenkiltä" Rajamäeltä. Kiitokset Sadulle kuvien käyttöluvasta :D Jasu on kuvissa päivälleen 9 kuukautta vaikka näyttääkin jo melkoisen aikuiselta ulkomuodoltaan. Aivot seuraavat 10 vuotta jäljessä, ainakin sillon Hissu lupaili ne postittaa. Pakkasta oli suunnilleen 15 astetta ja tuntui tosi kylmältä, ihanaahan tästä pakkasesta tekee se että en omista pipoa eikä takkikaan ole kovin ehjässä kunnossa... Harmittelin vaan paikan päällä etten rohjennut tuohon pakkaseen ottaa omaa kameraani mukaan, eihän se tietenkään kameralle hyvää tee varsinkaan kun ulkona oltiin melko kauan. Risteiltiin ja rasteiltiin ympäri Rajamäen metsikköä hautausmaan lähettyvillä, koiruudet sai juosta temmeltää kaikessa rauhassa ja nauttia olostaan kun kerrankin oli oman kokoisia kavereita leikkimässä. Jasu ainakin tuntui nauttivan kovasti. Muutaman kerran yritin vähän putsailla jääköntsiä Jasun varpaiden väleistä lenkin aikana mutta niin tiukkaan paakkuun olivat pakkautuneet että vasta autossa kotimatkalla lähes kotona suurin osa jäistä oli poissa. Jälleen kerran siis Jasu sai erityisluvan olla etupenkillä ja mun sylissä autoillessa.
Loppu tammikuu menikin sitten koulutehtäviä puuhaillessa ja oleskellessa. Helmikuun 7 päivä Riihimäellä tosiaan järjestettiin Talvikki tapahtuma useatta vuotta peräjälkeen. Tapahtumassa oli mukana paloautoa tulensammutusesityksineen, valjakkoajelua hevosella, shetlanninponiratsastusta ja koiravaljakkoja. Tai no, "valjakkoja". Paikalla oli siis Hissun pyrrit, Jaakko ja Miina (ja yllätys kyllä, meidän koipirampa kullanmuru Jaakko osoittautui luonnonlahjakkuudeksi kärryn/pulkanvedossa!!), Tytin Merri joka on siis edellämainitun kaksikon äiti. Heidän tuttunsa isompi koira jonka rotua en juuri saa päähän, berhandilainen ei kuitenkaan ollut sekä valkoinenpaimenkoira Unna Hissun naapurista. Lenkkeilin alueella ympäriinsä Jasun ja Unnan omistajan toisen koiran, Velmun, kanssa osan aikaa ja osan aikaa ohjastin koiran vetämiä kärryjä/pulkkaa nakkipalkkaamalla koiruutta. Käsi jäätyi mutta muuten oli ihan mielekästä. Innostuin ajatuksesta että olisikohan Jasusta koskaan vastaavanlaisiin energiankulutusmuotoihin? Tytti ehdottikin, että Ruska olisi varmaan hyvä valjakkopari Jasulle ja pistettiin mietintämyssyyn husky valjaat ja valjakkoparihommelit. Saa nähdä edistyykö ajatus ja jos niin miten. Toivottavasti edistyy, olisi mukava saada tuon energiapakkauksen toimintaan jotain syytä ja energiankulutusta enemmän koska ikäväksi meillä ei ole Agilityn aloittamiseen varaa. Älyttömän kallis harrastus ja harmittaa kun jää hyvä ja mielekäs harrastus meiltä väliin hintansa vuoksi. Minkäs teet kun työmarkkinat ovat nyt mitä ovat.
Ehkäpä ensi kerralla on jotain uutta ja ehkä ensi kerta on hieman aikaisemmin kuin parin kuukauden päästä, jos vaikka Maaliskuulle tähtäisi XD Ei ihan tosissaan yritän muistaa ja ehtiä kirjoittamaan heti kun jotain erityistä tapahtuu (mikä ei todennäköisesti tule tapahtumaan, siis se kirjoittaminen, erinäisten kiireiden yms takia kuten tähänkin asti on käynyt... ), ainakin yritän :D Upeaa lopputalvea kaikille lukijoille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)