Monenmoista ja paljon

Melkoinen viikko ollut takana... Uinnit meni loistavasti yli viikko sitten, viimeviikolla olin niin tokkurainen sen loppuviikon että ihan kokonaan unohdin tuon uinnin.. Pitää muistaa soittaa sinne ja pyytää kovasti anteeksi etten ilmoittanut edes (en edes tajunnut koko asiaa) ettei tulla... Mikin ja äidin kanssa käytiin taas BH:lla lääkärillä, eikä Jasun palli vieläkään löytynyt.. Tänään sitten selkisi syy siihenkin, mutta palaan kyseiseen seikkaan vähän myöhemmin. Jasu loisti upeasti arkitottelevaisuuskurssilla vaikka minä melkein möhlinkinkin koko ajan. Jasu pysyi ja tuli luokse vaikka hihna vahingossa pannasta irtosikin, ja todellakin syytä tuohon irtoamiseen on mahdoton edes arvata, voi olla mikä hyvänsä. Kaikenkaikkiaan tuosta arkitottelevaisuuskurssista oli reippaasti hyötyä, minä sain oppia miten toimia Jasun kanssa ja miten opettaa Jasulle tiettyjä temppuja. Kurssin avulla (ja oman harjoittelun ja muidenkin neuvojen avulla hieman) tosiaan on opittu 9/10 tähden suoritukseen seuraavissa käskyissä: istu, maahan, seiso, odota, paikka (erittäin hakusessa mutta oikeaan suuntaan) ja tänne. Harjottelemistahan noissa kaikissa on mutta joka päivä mennään entistä paremmin.

Lauantaina vietettiin Jasun 6 kuukautissynttäreitä, muutamia ihmisiä (pääasiassa perheet ja pari kaveria) kävi kakuttautumassa ja lahjomassa Jasua. Jasu rakastaa siivoamista ja jahtasikin moppia ennen juhlia reippaalla otteella kuten yläpuolella näkyvästä kuvasta näkyy. Synttäreillään Jasu ei oikein tuntunut tietävän mitä tekisi ja mihin menisi ja miten olisi kun oli niin huisin kivaa kun sai herkkuja ja huomiota. Poikakulta oli aivan häkellyksissään. Hieno puolivuotias poika mulla, rakasta rakkaampi :D

Maanantaina käytiin näyttelytreeneissä, Jasu tais osata homman paljon hienommin kuin minä konkkajalallani. Jasu seisoi nätisti niin lattialla kuin pöydällä, tavallisessa hihnassa kuin näyttelyhihnassa ja vielä ravasi oikein (ja nopeammin kuin minä) oikeaan vauhtiin ja minä yritin pysyä oikeassa tahdissa perässä. Vetivät sitten pari pikkurundia ohjaajan kanssa ja ohjaaja oli aivan ihastuksissaan kuinka kevyt ja helppo Jasu on hihnan toisessa päässä. Voin olla ylpeä kullastani. Treenien aikana ja kotimatkan aikana satoi lunta! Kyllä, ensilumi saapui. Pysähdyttiin matkan varrella kuvaamaan tuota ensilunta hieman (alempaa löytyy kuva tästä puuhasta).

Ja tänään.. Tänään oli sitten raskain päivä aikaan. Jasun kanssa ei mitään niinikään raskasta tai muuta, mutta muut asiat mielessä oli mieli mustana ja kyyneleet silmissä... Tietyt ihmiset tietävät kyllä miksi.
No oli tänään ehkä hieman raskas päivä Jasu pojallekin. Ajettiin Tampereelle pallilekurille. Jasu rauhotettiin ensimmäistä kertaa elämässään ja pallitohtori tutki ja totesi, ettei hän ikävä kyllä pysty auttamaan. Toinen palli on ilmeisesti mahaontelossa tai muuta vastaavaa. No ei sitten Jasusta tule isää eikä muotovaliota eikä edes agilityvaliota, mutta on poika silti mulle rakasta rakkaampi oma kultamuru. Nyt on alkanut heräilemään rauhoituksesta pikkuhiljaa ja pureskelee tuolla pedissä (oma peti tyynyjen päällä lattialla) lammastaan. Jasu on kuitenkin viihtynyt mätsäreissä niin hulvattoman hyvin että vaikkei nyt mitään erityisempää niin ainakin käyn sen kanssa mätsäreissä sillontällön ihan vain huvin vuoksi ja agilityäkin voidaan harrastaa ihan urheilu ja energiankulutusmielessä erittäinkin hyvin. Vähät siitä tuleeko toisesta valio vai ei. Rakas Jasulainen tulee olemaan se "one in the lifetime dog" vaikka muita koiruuksia ottaisinkin, Jasu vaan on niin sählätäystuhohömpsökkä jos tuollaista sanaa nyt edes on olemassa. Nyt on vähän suunnitelmat auki mitä kaikkea tullaan tekemään ja milloin, kurssit joita on käyty on oikeastaan jo kokonaan käyty mutta jotain täytyy kuitenkin harrastaa. Varmaan lähden suuntautumaan Jasulaisen kanssa tokoon ja agilityyn. Jasu on kuitenkin niin ahne että sille on helppo opettaa kaikenmoista, niin varmaan tullaan pärjäämään ihan mukavasti :D

Ensi kertaan taas siis, silloin ehkä jo tiedossa uusia kursseja jatai harrastuksia :)