Olin puuhailemassa joulujuhlaa koululla kun Hissu soitti että Molla oli tehnyt temput, mitään varsinaisia merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei ollut joten Hissu lähti käymään äkkiseltään kaupassa. No kun Hissu pääsi takaisin oli Molla synnyttänyt jo suurimman osan pennuista vain yksi oli vielä syntymättä. Järjestin heti itseni vapaaksi koululta ja kyydin Hissun luo ja pääsin ikuistamaan upeaa ihanaa syntymisen ihmettä. Molla oli luonnollinen äiti, huolsi pentunsa (kuten synnyttikin ne) itse ja loistavasti. Nyt tosiaan yksi pentu on enää kotia vailla ja elelee Hissun luona.
Uudenvuoden iltana käytiin lenkillä jo viiden aikoihin illalla. Piakkoon lenkin jälkeen alkoi paukkumaan. Alkuun Jasu oli luonnollisestikin hämillään ja jännittynyt mutta illan myötä poitsu rauhoittui jonkun verran, osasyynä tietenkin voi olla se että pidin Jasua sylissä ja katseltiin televisiota koko perheen voimin aivan rauhassa. En kyllä muista toista kertaa kun Jasu olisi viihtynyt edes puoliksi yhtä hyvin sylissä, nyt toista ei olisi saatu häädettyä yrittämälläkään :P Kymmenen jälkeen kuitenkin Jasu alkoi pyörimään todella pahanlaisesti joten päätimme lähteä koko porukalla ulos ja varauduttiin jo ulos lähtiessä että autolla mentäisiin. No tietenkin Jasu säikky hirvittävästi keskustassa ja jo kotiovelta ulos tullessa että yritti juosta takaisin sisälle. Otin rassukan syliin ja ajeltiin kaupungin ulkopuolelle tarpeille. Yleensä Jasu on tietenkin auton takaloosissa, sitä vartenhan me farkku hankittiinkin, mutta nyt sai poikkeusluvan olla sylissä. Onneksi "maaseudulla" oli vähän hiljaisempaa ja Jasu sai tarpeensa tehtyä suurien kehujen kannustamana. Loppuyö vietettiin sohvalla köllötellen koko kolmikko yhdessä.
Tämän blogimerkinnän kuvat ovat peräisin 10/1-10 olleelta "kinkunsulatuslenkiltä" Rajamäeltä. Kiitokset Sadulle kuvien käyttöluvasta :D Jasu on kuvissa päivälleen 9 kuukautta vaikka näyttääkin jo melkoisen aikuiselta ulkomuodoltaan. Aivot seuraavat 10 vuotta jäljessä, ainakin sillon Hissu lupaili ne postittaa. Pakkasta oli suunnilleen 15 astetta ja tuntui tosi kylmältä, ihanaahan tästä pakkasesta tekee se että en omista pipoa eikä takkikaan ole kovin ehjässä kunnossa... Harmittelin vaan paikan päällä etten rohjennut tuohon pakkaseen ottaa omaa kameraani mukaan, eihän se tietenkään kameralle hyvää tee varsinkaan kun ulkona oltiin melko kauan. Risteiltiin ja rasteiltiin ympäri Rajamäen metsikköä hautausmaan lähettyvillä, koiruudet sai juosta temmeltää kaikessa rauhassa ja nauttia olostaan kun kerrankin oli oman kokoisia kavereita leikkimässä. Jasu ainakin tuntui nauttivan kovasti. Muutaman kerran yritin vähän putsailla jääköntsiä Jasun varpaiden väleistä lenkin aikana mutta niin tiukkaan paakkuun olivat pakkautuneet että vasta autossa kotimatkalla lähes kotona suurin osa jäistä oli poissa. Jälleen kerran siis Jasu sai erityisluvan olla etupenkillä ja mun sylissä autoillessa.
Loppu tammikuu menikin sitten koulutehtäviä puuhaillessa ja oleskellessa. Helmikuun 7 päivä Riihimäellä tosiaan järjestettiin Talvikki tapahtuma useatta vuotta peräjälkeen. Tapahtumassa oli mukana paloautoa tulensammutusesityksineen, valjakkoajelua hevosella, shetlanninponiratsastusta ja koiravaljakkoja. Tai no, "valjakkoja". Paikalla oli siis Hissun pyrrit, Jaakko ja Miina (ja yllätys kyllä, meidän koipirampa kullanmuru Jaakko osoittautui luonnonlahjakkuudeksi kärryn/pulkanvedossa!!), Tytin Merri joka on siis edellämainitun kaksikon äiti. Heidän tuttunsa isompi koira jonka rotua en juuri saa päähän, berhandilainen ei kuitenkaan ollut sekä valkoinenpaimenkoira Unna Hissun naapurista. Lenkkeilin alueella ympäriinsä Jasun ja Unnan omistajan toisen koiran, Velmun, kanssa osan aikaa ja osan aikaa ohjastin koiran vetämiä kärryjä/pulkkaa nakkipalkkaamalla koiruutta. Käsi jäätyi mutta muuten oli ihan mielekästä. Innostuin ajatuksesta että olisikohan Jasusta koskaan vastaavanlaisiin energiankulutusmuotoihin? Tytti ehdottikin, että Ruska olisi varmaan hyvä valjakkopari Jasulle ja pistettiin mietintämyssyyn husky valjaat ja valjakkoparihommelit. Saa nähdä edistyykö ajatus ja jos niin miten. Toivottavasti edistyy, olisi mukava saada tuon energiapakkauksen toimintaan jotain syytä ja energiankulutusta enemmän koska ikäväksi meillä ei ole Agilityn aloittamiseen varaa. Älyttömän kallis harrastus ja harmittaa kun jää hyvä ja mielekäs harrastus meiltä väliin hintansa vuoksi. Minkäs teet kun työmarkkinat ovat nyt mitä ovat.
Ehkäpä ensi kerralla on jotain uutta ja ehkä ensi kerta on hieman aikaisemmin kuin parin kuukauden päästä, jos vaikka Maaliskuulle tähtäisi XD Ei ihan tosissaan yritän muistaa ja ehtiä kirjoittamaan heti kun jotain erityistä tapahtuu (mikä ei todennäköisesti tule tapahtumaan, siis se kirjoittaminen, erinäisten kiireiden yms takia kuten tähänkin asti on käynyt... ), ainakin yritän :D Upeaa lopputalvea kaikille lukijoille.
