 |
| R&J uudessa kodissaan |
Kuukausiin on tosiaan mahtunut harjoittelua, pettymyksiä, ilon hetkiä, muuttoa, elämyksiä ja ihan kaikkea mahdollista. Osasta näistä olinkin jo jotain pientä kirjoitellut, mutta ehkäpä nyt saa aikaiseksi vähän tehokkaampaa tekstiä. Enimmäkseen on puuhattu Rozan kanssa, yllätys yllätys, harmittaa vieläkin suuresti Jasun hukkapalli - olisi varmaan paljon hienoja saavutuksia tänne jakaa pikkuherrankin kanssa. No, rakkaana kotimaskottina Jasu on täydellinen, ja meidän uusi naapurinlikkakin on aivan rakastunut Jasuun.
***
Jos yritän pysyä aikajärjestyksessä, on syytä ehkä aloittaa lokakuulta. Silloin oli 1.10 Lohjalla shelttien sivuerkkari, jossa pikkuneiti veti siis ensimmäisen näytöksensä oikein hienosti. Itse vähän arkailin miten likan kanssa pärjäisin, joten loppupeleissä Hissu esitti Rozan hienoin tuloksin. Pentujen tuomarina toimi Päivi Eerola, ja Roza sijoittui 7-9kk narttupentujen toiseksi oikein hienolla arvostelulla.
Reilu koko Sopiva luusto. Selvä sukupuolileima. Puhdas pään kiila. Lupaavat pään linjat. Suuret korvat. Riittävät kulmaukset. Sopiva rintakehä. Riittävä askelpituus. Väri voisi olla kirkkaampi. Hyvässä kunnossa. Kauniisti esitetty. (7-9kk pen 2, KP)
***
Ensimmäiset ulkomaannäyttelyt likalla olivatkin sitten Virossa, Tarttossa. Rozalla tosiaan oli siellä kaksi näyttelyä, lauantaina 5.11.2011 egyptiläinen oikein mukava nainen Myrna Siboleth ja sunnuntaina 6.11 espanjalainen yhtälailla mukava nainen Josefina Gomez Toldra. Heti sijoitettuaan 1. sijoittuneen tuli Myrna kehumaan Rozaa että on niin ihana ja kaunis, muttakun ne korvat... Huokaus.
V well balanced, g type size, v well shaped head, with g expression, ears a bit large and wide set, g neck and topline, ex angulation, ex colour, moves v well, v nice temperament (jun ex 2)
Sunnuntain tuomari, Josefina, puolestaan piti Rozan korvista. Toisaalta hän taisi joko kuulla tai muistaa väärin arvostelua sanellessaan neidin iän, joka oli siis 9 kuukautta (minkä todella sanoin kehässä), ei suinkaan 18 kuukautta.
18 month, nice head, ears very good in attention, g neck & topline, tail is long enough, g. moves very well (vspj jsert pn2)
Ensimmäinen näyttelymatka ulkomaille siis meni aivan loistavasti ja ehkä jopa hieman odotuksia paremmin, koska minä taisin jännittää enemmän kehäkettuilua kun Roza, olinhan vielä suhteellisen ensikertalainen (takana vain muutamat mätsärit itse hihnan toisessa päässä) sillä sivuerkkarin kettuilunhan veti Hissu.
***
 |
| Väsynyt maailmanmatkaaja Valkovenäjällä |
Seuraava reissu suuntautui Valkovenäjälle bussimatkan muodossa marraskuun lopussa. Seuraan kuuluivat Hissu ja Nicke koirineen ja tutustuin reissun aikana uusiin ihmisiin ja sain muutamia uusia ystäviäkin. Itse näyttelyissä juuri juoksunsa aloittanut neiti ei pärjännyt, sen sijaan muu seurue sentään sai juhlistaa pärjäämistään. En kuolemaksenikaan muista ketkä olivat tuomareita ko reissulla, enkä nyt tähän hätään löydä arvosteluitakaan, johonkin olen ne kyllä laittanut hyvään talteen... Jokatapauksessa, 1 päivän tuomari kirjoitti todella upean arvostelun joka ylisti Rozaa todella paljon, mutta sijoitukseen ei tuo ylistys riittänyt, sanomattakin selvää, soopelituomari tai lahjottu tuomari. 2. päivän tuomari oli ruotsalaisnainen, joka on kerran palkinnut Rozan emän ja isän samassa näyttelyssä ROPiksi ja VSPksi. Roza oli luokkansa toinen.
***
Uudenvuoden yö meni melkolailla rauhallisesti, Roza ei ollut moksiskaan, Jasu taasen säikkyi vähän vielä uudenvuoden jälkeenkin ulkona ollessaan, mutta onneksi se meni nopeasti ohi. Joulukuussa ostimme avopuolisoni kanssa rivitaloasunnon. Vuodenvaihteen jälkeen pääsimme muuttamaan tänne uuteen kotiin. Koirat olivat heti alusta asti ihan hulluna uuteen omaan pihaan, onhan se mahtavaa kun on ihan oma pieni alue.
Naapurissa asuu myös mukava noin 10 vuotias tyttö. Likka rakastui Jasuun oikopäätä, ja käykin harva se päivä lenkittämässä Jasua. Tytöstä voi vielä tulla taitava JH (juniorhandler). Olemme suunnitelleet menevämme joihinkin mätsäreihin, mutta toistaiseksi ei ole ollut hyviä mahdollisuuksia. Likka on harjoitellut Jasun kanssa yhteistoimintaa ja ymmärrystä ja tottakai harjannut J:n myös monesti (pääsenpähän itse vaivasta :D). Tittakin on muutamat kerrat käynyt hoivaamassa ja harjaamassa Jasun, meidän pikku hormonitakkukarvan :D
Ollaan käyty uimassa lähes joka viikko. Jasu rakastaa uintia rakastamisen perään, Roza taas on nyt siinä vaiheessa missä Jasu oli vuosi sitten näihin aikoihin. Uidaan kyllä, mutta altaaseen ei omaehtoisesti mennä - Jasullehan riittää lelun heitto. Ehkä ensi kesänä Roza oppii pitämään uimisesta, jos tulee mahdollisuuksia käydä uimassa yhtä hyvin kuin toissakesänä Jasun kanssa oli.
 |
| Mamman tossu, check, luupehmot, check, angry bird, check... |
***
Rozan kanssa käytiin myös Lahdessa 15.1.2012, Päivi Eerolan tuomaroitavana. Sillä reissulla yllettiin vain EH:hon. Päivä oli kyllä mukava, Titta tuunasi Taljaa, ja näkyvillä oli selkeää blondien välistä rakkautta ;)
Alkuvuoteen näyttelyiden osalta matkaan mahtuu vielä paljon, Latviaa, Liettuaa ja Viroa.
Latvian ja Liettuan kierros oli yhden viikonlopun reissu Hissun ja Nicken kanssa. Latviaan oli ilmoitettu 7 koiraa, joista 7 sijoittui, aika mahtavaa eikö? :D Omituisinta tietenkin oli se, että Latviasta vakuuteltiin, että meidän ilmot olivat menneet kaikki perille, mutta eipä olleetkaan. Se selvisi kun eräs Hissun tuttu otti puheeksi näyttelyn ja keskustelun aikana selvisi ettei sinne oltu ohjelman mukaan ilmoitettu ainottakaan shelttiä!! No, asiaa sitten selviteltiin ja sutvittiin ja lopulta vastaus tuli, että he olivat mokanneet, kaikki on ookoo.
No, koko näyttelyssä ei sitten ollut kuin kaksi shelttiä, Roza junnuissa ja Fox valioissa, tuloksen voinemme arvata ;) Pitkän pohdinnan päätteeksi tuomari antoi Foxille PN1 ja Rozalle PN2 sijan. (Jrop, jsert, pn2)
Liettuassa taasen oli kilpailussa mukana muutamia shelttejä. Ilokseni, Roza kuitenkin voitti ja oli Jrop sai jsertin ja oli lisäksi pn3. Ryhmäkehässä käytiin vaan pyörähtämässä ja käytännössä suoraan ulos, ihmekö tuo kun alkoi typsy olemaan jo väsynyt ja tympääntynyt kehäkettuiluun siltä päivältä. Tulos oli silti se mitä toivottiin ja ilmoitetuista 7 koirasta 6 sijoittui.
Vielä tammikuun puolella oli Narvan näyttelyreissu. Kyseinen reissu oli siitä erityinen, että se oli ensimmäinen reissu jolle mieheni lähti mukaan. Paljon autoilua ja hauskuutta, mutta mahtui mukaan vähän hermoilua ja kiukutteluakin (väsymyksestä mitä todennäköisimmin). Narvassa Roza sijoittui junnuryhmän kolmanneksi, ensimmäinen oli jo valioitunut joten jsert siirtyi toiselle. Näyttelystä teki mielenkiintoisen myös se, että Jun1 sijoittui pn kehässä pn4 kun Roza oli pn3, mistä ei tietenkään meille ollut enää iloa. Mutta, ainakin tuli taas kokemuksia lisää koettua. Ei aina voi voittaa.
***
Kolmas helmikuuta, 2012, Roza täytti vuoden. Kuvassa Roza esittelee palkintojaan. Kuten aiemmin mainitsin, ensimmäiset juoksut neidillä alkoivat marraskuussa, hieman yli 9 kuukauden iässä, samaan aikaan pentuesiskonsa Bellan kanssa. Vuoden ikään mennessä tytsy oli siis saavuttanut yhden juniorisertin Virosta, Latviasta että Liettuasta, ja nyt elämme toivossa että ehditään saada ne kaksi puuttuvaa jostain maasta ennen heinäkuun kolmatta. Tilannettahan vaikeuttaa se, että Roza on pari viikkoa sitten päättänyt aloittaa karvantiputtelun ja pelkään että se tulee olemaan viimeiset esitysmahdollisuutensa lähemmäksi tulkoon kalju.. Nyt syödään (ja innolla syödäänkin!!) nutrolinia ja kestetään harjailua ja siistimistä ja toivotaan että näytetään hyvältä jo kuukauden päästä.
***
Maaliskuun alussa pyörähdettiin Tallinnassa, tavattiin Petsietuttu Meela äitinsä Mintun kera. Ihan nopeasti kun katsoin olin ihan että Meela olisi ollut Minttu ja toisinpäin, mutta onneksi eivät pahoittaneet mieltään ;) Ilmeisesti Minttu on vain tyytyväinen tullessaan verratuksi tyttäreensä iän puolesta :D
Meelahan siellä junnukehässä porskutti ja sijoittui 1 molempina päivinä, Roza piti hyvää 2. sijaa. Pidin äärettömän paljon Lauantain 3.3.2012 tuomarista, Waldemar Mrowiecista, ja olen ehdottoman varma siitä että vien tytön ko herralle näytille uudestaan, että voin varmistua arvostelusta, joka kuului näin:
V good type & size, excell typical head, corr bite, correct set & carriage of ears, long neck, v good chest & forehead & ribs, good strong topline, excell coat (Jun2, Pn2)
En kyllä pitänyt sunnuntain tuomari Hans Almgreniäkään huonona, hyvän arvostelun antoi hänkin ja voisin harktia likan hänelle uudelleennäyttämistä sekä myöhemmin (Rakvere 31.3-1.4) selvisi vielä sekin, että ko tuomari saattaisi tykätä Tytin Taljastakin (pyreneittenkoira), sillä Taljan punapäinen veli Aslan sijoittui ja sai hyvän arvostelun (en muista oliko ROP, VSP vai J versio jommastakummasta). Kuitenkin, 4.3 arvostelu alla:
Bit wide carried ears, g bite, g reach of neck, balanced body, nice coat & texture, should become steady in front movem, nice temp. (Jun2, Pn4).
***
Rakvereen lähdin ihan kahdestaan mieheni kanssa. Näytäntö oli 31.3-1.4 ja sinne mentiin suurin odotuksin, koska ei ollut paljoa kilpakumppaneita. Suureksi harmikseni, molemmat tuomarit antoivat Rozalle EH:n, eikä sertin saanti tullut siis kuuloonkaan. Lauantaina Roza oli ainoa junnunarttu ja myös junnu-uros sai selvitä EH:lla, vaikka olikin soopeli ja hyvännäköinen (Frisk on soopelituomari). Sunnuntaina uros sai erin ja toinen narttu sai erin, Roza eh:n. Molemmat arvostelut oli kirjoitettu niin epäselvästi että mulla on tulkinta-vaihe vieläkin käynnissä....
Melkoinen reissu oli kyllä muuten, Jasukin otettiin mukaan, ettei Rozan tarvitsisi matkustaa laivassa yksinään. Perjantaina tultiin Viron puolelle ja ajeltiin Rakvereen, nukuttiin yö autossa statoilin takana sykleittäin: 2 tuntia unta puoli tuntia palelua käynnissä olevassa lämpenevässä autossa, auto sammuksiin ja 2 tuntia unta.... No selvittiin me siitä yöstä, ja se on pääasia se. Seuraavaksi yöksi päästiin tutun Akita-ihmisen hotellihuoneeseen nukkumaan. Oli kyllä melkoinen yö, tai siis ilta, akita-ihminen oli ihan että heidän akita syö pienet sheltit iltapalaksi ja tytär taasen heilautti kinnasta "mokomalle". No, pääasia oli se, että saatiin nukkua jossain muualla kuin autossa!
***
SUUNNITTELUA
Nyt olisi sitten mielessä näyttelyreissu Latviaan, tänään juuri laittelin ilmot menemään. Reissuun lähden tutun pyreneittenkoiraihmisen kanssa. Huhtikuun lopussa on Narvan reissu, josta toivon sertiä likalle jokatapauksessa. Jos Latviasta ei sertejä tipu, niin sitten tähtään ainakin siihen, että saisi likalle 2 jsertiä yhden nuorten luokan sertin ja yhden yli 2v sertin virosta - koska suomessa valioittaminen on äärimmäisen hankalaa, virossa helpompaa. Jos saataisiin viron valioksi likka, tarvittaisiin vain yksi serti suomen valioon - mikä itsessäänkin olisi ison iso saavutus kilpailun määrään kun katsotaan!
Voisihan sitä lähes kaljun kanssa luovuttaakin, mutta, mutta... Mä en ole luovuttajatyyppiä.. Eikä mun likka oo puhdas EH-tyyppi, on se myös ERIn arvoinen toisinaan kun se vaan malttaa XD Jasu on omasta mielestäni kauniimpi näistä kahdesta kaunokaisesta, mutta, ehkä mä sitten tykkään uroksen maskuliinisemmasta rakenteesta ja karvasta.. Luonteeltaan Roza taas on se rakastaja kun Jasu on hieman erakko ja syrjään vetäytyvä.
No, ensi kertaan nyt sitten taas. Jos luoja suo, se on aiemmin kuin myöhemmin. Ja siihen pyrin ja sitä toivon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti