Kiireisiä päiviä ja arkeen paluun rutiinia

Nyt on sairaslomat vietelty ja elämän kiireisyys palannut kuvioihin, Jasu joutunee jatkossakin olemaan taasen entistä enemmän kotona itsekseen, mutta kyllähän meidän poika pärjää. On ollut muutama hoppupäivä ja jonkun verran löysäilyä mutta melko paljon yksinoloa. Tokoilut on kehitykseen päin, vähän alkaa vaikuttamaan siltä, että tuo "ai mä vai?" turjake alkaa vähitellen jopa tajuamaankin joitain asioita ja käskyjä, kuten maahanmenoa. Kävin itse kasvattajakurssin ja hyväksytystihän tuo meni läpi. Itsenäisyyspäivänä käytiin vähän seurailemassa marssin aloittajaisia ja sitten lähdettiin Hissun (ja erään muun henkilön jonka nimeä en millään muista) kanssa kaikkine koirinemme shelttilenkille. Tai no, lähes kaikkien koiriemme, pyrrit ja seurassamme olleen henkilön yksi sheltti jäivät reissulta. Ja tänään kävin sitten Jasulaisen kanssa eteläsuomen shelttien pikkujouluissa ja pojalla oli hauskaa. Se on pääasia. Kuvassa alla Jasu lähes 8kk iässä, sängyllä seisomassa.

Viimekuun lopulla tosiaan yhtenä keskiviikkona, taisi olla 25. päivä, oli todellinen "hoppupäivä". Tiistaina oltiin avopuolison kanssa elokuvissa ja poppareita mutustellessa lohkesi vasemmalta puolelta (minulta) yksi premolaris alarivistä, eli suomeksi väliposkihammas. Keskiviikkona sitten soitin heti aamusta hammaslääkäriajan ja sain kuin sainkin ajan kahdeksitoista, sitä ennen piti ehtiä käymään äidin luona kuvaamassa muutama taulu ja lenkittää meidän karvakasa. No lähdettiin Jasun kanssa liikenteeseen kotoa siinä puol yhentoista aikaan, ajeltiin kaukolankadulle jossa veljeni sitten sähläsi ja leikki Jasun kanssa sillä välin kun meikäläinen kuvasi äidin taulut, onneksi suurin osa onnistui ykkösyrityksellä (ei tärähdystä, ei värivirheitä tms). Siitä sitten tungin Jasun äidin autoon, äiti lähti viemään veljeä fysioterapeutille ja siitä viemään tiedostoja painoon tulevia kortteja varten ja itse häivyin hammaslääkärin suuntaan. Naama puoliksi puuduksissa hain sitten Jasun äidiltä ja kävin siirtämässä painofirman koneelle kuvat äidin tauluista kamerastani, että pitikin olla sekin kello 12, no puoli tuntia sinne tai tänne :D
Vähän ajeltiin Jasun kanssa, haettiin limupullo ja tokoeväitä marketista ja käytiin vielä pikkulenkilläkin ennen kahta. Kahdelta mentiin sitten Onnentassulle (paikallinen löytökissa ja koiratalo) jolla toimii myös yksi alueen (mielestäni) parhaista eläinlääkäreistä. Ensin Hissun poikapyrri pääsi miehuudestaan ja sen jälkeen ultrattiin yksi hänen kasvateistaan, Molla. Molla on ikäänkuin Jasun sisko. "Jäisen" ulkona olleen ultralaitteen mukaan Mollan masusta löytyi ainakin kolme elollista, eli pentuja on tulossa mutta tarkkaa varmuutta ei pentujen lopullisesta määrästä kuitenkaan ole. Mollaa olen nähnyt nyt pari kertaa ultran jälkeen ja kerta kerran jälkeen tuntuu tyttö olevan entistä enemmän huomion- ja hellyydenkipeä. Ultran jälkeen lähdettiin kahvin kautta Jasun kanssa kohti espoota ja Tokokurssin päätöskertaa. "Päälle" käsky (kuvassa oikealla alhaalla) tuntuu olevan täysin hanskassa ja lisäksi Jasu onnistuu lähestulkoon joka kerta sivulletulossa, mutta paljon on vielä harjoiteltavaa, että sen saisi sulavaksi liikkeeksi. Vielä on paljon harjoiteltavaa, mutta edistystä on ja kaikkia yrityksiä pyritään vahvistamaan positiivisesti. Pitkä ja raskas päivä, onneksi suurimmaksi osin kuitenkin mukavaa oloa myös Jasulle vaikkakin jotui istumaan autossa enemmän kuin halusi oikeasti.


Lähes joka päivä on jonkun verran tokoiltu, vähintään istumista, maahanmenoa tai sivulletuloa. Kaikki muu on ollut mukavaa ekstraa ja tuntuu siltä, että luupää ei tosiaan enään ole hirveä luupää vaan oikeasti yrittää pyydettyä temppua jos ymmärtää pyynnön oikein. Kaiken lisäksi onnenhuutoja, Jasu alkaa pikkuhiljaa oikeasti syömään mitä ruokaa saa eikä vain nirsoilemaan kuten tähän asti. Oppinut sen ilmeisesti kantapään kautta, aina sillontällön muutamia päiviä yrittää syödä samaa ruokaa (kippo päivän pöydällä ja illalla taas alas, yön pöydällä ja aamulla taas alas) mutta viimeaikoina on tuon ruoka-ajan puitteissa aika hyvin tyhjentänyt kuppiaan. Yksinolokaan ei enään ole niin kamalaa. Joka kerta kun jätän Jasun yksin kotiin päiväksi jään hetkeksi kuuntelemaan oven taa eikä toviin ole mitään enää kuulunut lähdön jälkeen. Ja vielä lisää hurraahuutoja, Jasu on virallisesti sisäsiisti. Yli kuukausi on mennyt eikä yhtäkään sisäpissiä / kakkia (viimeisin muistaakseeni marraskuun ihan alussa ja sekin käytännössä vahingossa), ehkä meillä on vielä toivoa. :D

Itsenäisyyspäivänä käytiin tosiaan käpöttelemässä mukava shelttilenkki. Me kolme ja meidän 8 shelttiämme (Jasu, Hissun: Heta, Bon ja Saara, Hissun ystävän [ai että mulla on ihana nimimuisti, anteeksi!] Nonnih ja Senni sekä Hissun uusin tulokas Foxie ja toiselle kasvattajalle menevä veljensä Tino, ikää noin 12viikkoa jos muistan oikein). Meidän porukassa olikin sitten ainoat Blue Merlet koko lenkiltä. Lenkillä oli vielä ainakin kaksi trikkiä ja 5 (en ole 100% varma määrästä) soopelia, harmittelin vaan etten ottanut kameraa mukaan, kuvauskohteita olisi ollut paljon.
Lenkki oli pituudeltaan 6km eli älyttömän paljon pidempi kuin yksikään lenkki minkä olen kävellyt sitten ylä-asteen tai no ajokortin saamisen jälkeen ainakin. Sää oli hyvä ei tullut vettä eikä lunta, vähän oli kyllä kosteaa (lahkeet kastuivat) mutta ei mitään kriittistä. Kerran sai Jasu kyllä mamman sydämen tykyttämään astetta nopeammin, Foxie meni kävelemään jäälle pieneen ojaan tien varrelle ja meidän luupää tietysti perässä. Pelkäsin ihan hirveesti, et se jää pettää ja mä joudun jäävesipelastamaan täystuhon, jaiks.. Onneks Jasu kuitenkin tuli pois jäältä kun namilla kutsuin. Jasu kulutti mukavasti energiaa ja loppuilta menikin leppoisasti nukuksien, mamma oli tyytyväinen. Illalla tosin huomasin vasemmassa päkiässäni ison vesikellon ja seuraavana päivänä (eilen) se oli aivan älyttömän kipeä  mutta nyt jo onneksi ohi. Kuvassa Jasu noin 19vk iässä, kuvasta on tehty postikortti ja jos haluat kyseisen kortin kokoelmiisi jätä kommentti e-mail yhteystiedolla varustettuna ja otan yhteyttä, sama pätee myös Jasu joulukorttiin, joka löytyy alempaa blogimerkinnässä.

Eilen meinasi jo tulla kiire. Piti ehtiä vähän sitä sun tätä mukaanlukien kuskaamaan veli fysioterapiasta kotiin mutta onneksi ei aika mennytkään niin kortille kun kuvittelin. Sain apua BH-Kenneltarvikkeen omistajalta Jasun kynsienleikkuussa, meillä se on noin 5 tunnin sota joka kerta kun kynsiä leikataan. Hyvin onnistuin puuhaamaan vähän yli puolessa tunnissa kahden tunnin puuhastelut :D

Tänään oltiin sitten Jasulaisen kanssa pikkujouluissa. Kyseessä oli ES-Shelttien pikkujoulut. Saimme nauttia monenmoisesta koiraseurasta ja Jasu oli onnessaan päästessään leikkimään suunnilleen ikäistensä toverien kanssa. Paikalla oli myös talentista tutut Sini ja Sonic jotka esittivät meille koiratanssin ja Sonic-tonttu jakoi meille lahjat (jotka kukin oli tosiaan tuonut juhlaan mikäli itse lahjaa kaipaili). Pikkujouluissa oli myös leikkimielinen agilityviestikilpailu ja mun suureks yllätykseks ensiepäröinnin jälkeen Jasu onnistui täydellisesti kolmen tikun pujottelussa eikä hypyssäkään ollut pientäkään epäröintiä tai ongelmaa :D Oi olen niin ylpeä karvaisesta lapsestani, kuten mamman kuuluukin ;) Toisena kisana oli nakin etsimistä, lattialla oli monta jugurtti ja vanukaspurkkia väärinpäin ja purkkien alla nakinpaloja, kisaajia oli muutamia ja 4 parasta palkittiin (tai ainakin mainittiin). Sonic tottakai voitti, mutta ei me Jasun kanssa toisella sijalla oltu kovin montaa sekunttia hitaampia, sen siitä saa kun on ahne koira XD Nyt ollaan sitten jo tovi istuttu kotona rauhassa ja tuolla Jasulainen nukkuu tyytyväisenä pöydän alla.

Nyt meillä ei ole mitään suurempia suunnitelmia. Mitä nyt jos kaikki menee hyvin jne pääsen Mollan synnytykseen mukaan ja jouluna on tarkoitus vierailla niin muorilla kun molempien vanhemmillakin, ehkäpä Jasukin pääsee maistelemaan kinkkua. Toivottavasti nyt sitten vihdoin pysyn pyrkimyksessäni eikä ensi kerran tekstistä tule hehtaaritekstiä :D Ensi kertaan siis.

Pitkä aika... Mut parempi myöhään kun ei milloinkaan :D + NÄYTTELY!!!!

Nyt onkin kulunu jo jokunen tovi viime kerrasta kun kirjoitin.. Aina tää kirjoittaminen vaan jää vaikka pitäs vähän useammin jotain naputtaa niin ei olis hirveästi aina kun kirjottaa niin kirjoiteltavaa... Mutta no joo.. Pähkinänkuoressa: Jasun kanssa ollaan tokoiltu ja lenkkeilty ahkerasti, alkaa pikkuherra pikkuhiljaa oppia sisäsiistiyteen päin. Eka pentunäyttelykin on takana ja hienosti meni :D Ensilumi oli kiinnostavaa (siis kunnon lumi ei enää sitä vähäistä mitä aiemmin nimitin ensilumeksi) ja ilkeä mamma heittelee suussasulavia palloja joita ei pysty edes puremaan kun ne katoaa... Mitäs muuta, ollaan paljon ajeltu autolla ja puuhailtu porukassa. Ehkäpä siinä kaikki tärkein :)

Nyt tosiaan kun rupesin tänään miettimään niin kuluneen noin kuukauden aikana Jasu ei ole pissinyt sisään kuin neljästi - ja tosiaan ihan piruja maalasin seinille nimittäin se neljäs kerta tuli noin 5 minuuttia sen jälkeen kun kysäisin avokilta että muistaakohan hän miten poitsu on sisäpissoja tehnyt. Kakat on kaikki pysyneet ulkona kuukauden verran ainakin mikä on erittäin hyvä juttu. Harmina vaan tähän sisäsiisteyteen on että poitsu oli tossa parisen päivää hieman kipeänä. Oksenteli ja uloste oli löysähköä mutta kotikonstein (riisiä ja pehmyttä ruokaa) saatiin ensin kakit koviksi ja sitten vielä oksennuksetkin kuriin. Nyt vaikuttaa Jasun maha olevan normaalilla mallilla, silti olen kuitenkin tuota syömistä vähän vahtinut ja tarkkaillut ja varmistanut että on pehmyttä ennen syömistä. Ulos kun mennään niin heti ensimmäisen noin 50 metrin matkalla (tai pikemmin) tulee ensimmäiset pissit ja tätä noin 50-200 metrin välimatkoin pissailua jatkuukin sitten koko lenkin, kaipa tuo alkaa pikkuhiljaa tajuamaan et "hei mä oon mies!".

Oltiin tosiaan menossa näyttelykurssille, mutta uutiset oli uutisia joten soittelin kurssin vetäjälle. Mikälisikäli vielä ihme kävisi ja se toinen muhkura sieltä tulla tupsahtaisi niin alkaa poitsulla varmaan silloin olemaan jo sen verran järkeä päässä että osaa näyttelyissä jonkun verran käyttäytyä kotikutoisen harjoittelun avulla. Saatiin sitten sovittua näyttelykurssin sijaan tokokurssi käyntiin. Muuten tuntuu poika pysyvän aika hyvin hanskassa mutta haukkuminen on aivan kamalaa. Nyt yritän kovasti opettaa kannustavin menetelmin haukkumista pois, jos ei tulosta tule niin otetaan kovemmat otteet käyttöön ja suihkupullon näyttämisen sijaan ruiskautetaan sillä, mutta toivottavasti päästään helpommalla. Tokokurssilla ollaan harjoiteltu jo tuttuja temppuja; istu, maahan ja seiso sekä uusia "lisiä"; sivu, touch, päälle. Muina temppuinahan Jasu osaa "apinan" tai kurren kuten jotkut sitä kutsuu, ympäri, tänne ja odota. Paikka on totaalisesti harjoittelun alla, mutta onneksi odota toimii edes vähän, sivulletulo ja seuraaminen, ei toistaiseksi toivoa kamalasti mutta uskon Jasun kykyihin oppia ne. Tässä olis vähän nuita kuvia noista "tempuista".

seiso

istu

maahan

tassu

odota, istu
(huomaa namit vas alakulma)

odota

"apina"

(aka kurre eri vaiheissa)

 

 

Joistain tempuista varmaan sais vielä lisää kuvia mutta tähän hätään kun pitää itse temputtaa ja ottaa kuvia ei oikein paremaan pysty, kunhan avokilla mielenkiinto aihetta kohtaan riittää niin napsin parempia ja muistakin tempuista (sivu, päälle, touch jne). Tokokurssillakin pärjätään loistavasti, Jasu kyllä osaa ja tajuaa mutta ei malta millään pitää mielenkiintoaan liian pitkään yhdessä ja samassa aiheessa vaan hetken jos joutuu "odottelemaan turhaan" alkaa haukkurähjäkohtaus. No siitä opiskellaan pois ihan niinkin pienillä että A kun rähjä alkaa mä käännän selän Jasulle ja jätän sen ihan huomiotta B otan syleilyyn niin että on kuitenkin lattialla eikä pysty kattomaan muuta kuin mun mahaa/syliä C pistän maahan ja annan odottaa aika kauan ennen muuta reagointia... No katsotaan mikä tulee olemaan lopullinen lopputulos.

Sunnuntaina 25 päivä lokakuuta oli Jasun ihkaensimmäinen näyttely. Hissu näytti Jasun ja tuomarina toimi Päivi Eerola, tuomarinvaihdos oli tosiaan hyvä juttu ed tuomarista ei ollut mitään ennakkokäsitystä mutta Eerola tosiaan on shelttituomari virallisestikin joten arvio on parasta laatuluokkaa mitä pentunäyttelyissä voidaan saada. Olin vähän kuitenkin jännittynyt koska Eerolasta sanotaan ettei ole jenkkituomari ja ainakin mun silmään Jasu on erittäin vahvasti jenkki, mutta no ilmeisesti ei sitten ole. Jasun kehässä oli 3 koiraa (Jasu + Zen ja joku kolmas). Zen on kaikinpuolin aivan loistokoira, hyvän värinen ja pallit ja hampaatkin on kunnossa ja jos ei olisi väistänyt tuomaria olisi varmaan vienyt KP:n mennessään ;) Tässä pentunäyttelyssä siis ei jaettu shelttiuroksille KP:tä eikä VSP:täkään siis jaettu. Jasu pallivikaisena sijoittui ykköseksi, toinen merle kakkoseksi hammasvikaisena ja Zen kolmanneksi tuomaria väistävänä... Eerolakin sanoi siellä paikan päällä kuulema että epätoivon luokka tai jotain muuta sinnepäin, point taken... -.-.... No olen silti erittäin tyytyväinen :D Tässä Jasun arvostelu:

"Tässä kehitysvaiheessa vain toinen kives. Erinomainen tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Pitkät linjat. Tasapainoiset kulmaukset. Keskivahva luusto. Puhdas pää kiila. Pitkä otsapenger. Sopiva kaula. Kaunis väritys. Hyvä askelpituus. Voisi esiintyä enemmän edukseen."

Viimeinen kommentti oli kyllä arvattavissa... Jasu hyppii pomppii sinkoilee ja säntäilee jokaiseen mahdolliseen suuntaan kun on niin huisin hauskaa.. Mutta pentu on pentu, ehkä se joskus rauhoittuu :) Mamman kulta on vain vähän vilkas... eh... heh... No kyllähän se rauhottuu...?

Tänään satoi tosiaan lunta. Siis oikeasti satoi, maa ja nurmikkokin peittyi kevyeeseen kauniiseen lumivaippaan... Mä en tykkää kylmästä ja märästä, mutta lumi on kaunista. En tänään kuvannut lumiseikkailua koska olin yksin lenkillä ja oli melko pimeääkin, en viitsinyt siis edes ottaa kameraa mukaan. Jasu kuitenkin tutki ja nuuhki ja nuuskutti innoissaan ja juosta säntäili joka suuntaan. Nappaili lumipalloja mitä sille nakkailin ja hauskaa oli. Oli söpön näköistä kun toinen liukasteli liukastelemistaan.. :)

Ehkäpä ens kerralla tulee nuita lumikuviakin ja ehkäpä ens kerta tulee aiemmin, ettei tarvitse hirmuisen kauan odotella uutta lukemista :D

Monenmoista ja paljon

Melkoinen viikko ollut takana... Uinnit meni loistavasti yli viikko sitten, viimeviikolla olin niin tokkurainen sen loppuviikon että ihan kokonaan unohdin tuon uinnin.. Pitää muistaa soittaa sinne ja pyytää kovasti anteeksi etten ilmoittanut edes (en edes tajunnut koko asiaa) ettei tulla... Mikin ja äidin kanssa käytiin taas BH:lla lääkärillä, eikä Jasun palli vieläkään löytynyt.. Tänään sitten selkisi syy siihenkin, mutta palaan kyseiseen seikkaan vähän myöhemmin. Jasu loisti upeasti arkitottelevaisuuskurssilla vaikka minä melkein möhlinkinkin koko ajan. Jasu pysyi ja tuli luokse vaikka hihna vahingossa pannasta irtosikin, ja todellakin syytä tuohon irtoamiseen on mahdoton edes arvata, voi olla mikä hyvänsä. Kaikenkaikkiaan tuosta arkitottelevaisuuskurssista oli reippaasti hyötyä, minä sain oppia miten toimia Jasun kanssa ja miten opettaa Jasulle tiettyjä temppuja. Kurssin avulla (ja oman harjoittelun ja muidenkin neuvojen avulla hieman) tosiaan on opittu 9/10 tähden suoritukseen seuraavissa käskyissä: istu, maahan, seiso, odota, paikka (erittäin hakusessa mutta oikeaan suuntaan) ja tänne. Harjottelemistahan noissa kaikissa on mutta joka päivä mennään entistä paremmin.

Lauantaina vietettiin Jasun 6 kuukautissynttäreitä, muutamia ihmisiä (pääasiassa perheet ja pari kaveria) kävi kakuttautumassa ja lahjomassa Jasua. Jasu rakastaa siivoamista ja jahtasikin moppia ennen juhlia reippaalla otteella kuten yläpuolella näkyvästä kuvasta näkyy. Synttäreillään Jasu ei oikein tuntunut tietävän mitä tekisi ja mihin menisi ja miten olisi kun oli niin huisin kivaa kun sai herkkuja ja huomiota. Poikakulta oli aivan häkellyksissään. Hieno puolivuotias poika mulla, rakasta rakkaampi :D

Maanantaina käytiin näyttelytreeneissä, Jasu tais osata homman paljon hienommin kuin minä konkkajalallani. Jasu seisoi nätisti niin lattialla kuin pöydällä, tavallisessa hihnassa kuin näyttelyhihnassa ja vielä ravasi oikein (ja nopeammin kuin minä) oikeaan vauhtiin ja minä yritin pysyä oikeassa tahdissa perässä. Vetivät sitten pari pikkurundia ohjaajan kanssa ja ohjaaja oli aivan ihastuksissaan kuinka kevyt ja helppo Jasu on hihnan toisessa päässä. Voin olla ylpeä kullastani. Treenien aikana ja kotimatkan aikana satoi lunta! Kyllä, ensilumi saapui. Pysähdyttiin matkan varrella kuvaamaan tuota ensilunta hieman (alempaa löytyy kuva tästä puuhasta).

Ja tänään.. Tänään oli sitten raskain päivä aikaan. Jasun kanssa ei mitään niinikään raskasta tai muuta, mutta muut asiat mielessä oli mieli mustana ja kyyneleet silmissä... Tietyt ihmiset tietävät kyllä miksi.
No oli tänään ehkä hieman raskas päivä Jasu pojallekin. Ajettiin Tampereelle pallilekurille. Jasu rauhotettiin ensimmäistä kertaa elämässään ja pallitohtori tutki ja totesi, ettei hän ikävä kyllä pysty auttamaan. Toinen palli on ilmeisesti mahaontelossa tai muuta vastaavaa. No ei sitten Jasusta tule isää eikä muotovaliota eikä edes agilityvaliota, mutta on poika silti mulle rakasta rakkaampi oma kultamuru. Nyt on alkanut heräilemään rauhoituksesta pikkuhiljaa ja pureskelee tuolla pedissä (oma peti tyynyjen päällä lattialla) lammastaan. Jasu on kuitenkin viihtynyt mätsäreissä niin hulvattoman hyvin että vaikkei nyt mitään erityisempää niin ainakin käyn sen kanssa mätsäreissä sillontällön ihan vain huvin vuoksi ja agilityäkin voidaan harrastaa ihan urheilu ja energiankulutusmielessä erittäinkin hyvin. Vähät siitä tuleeko toisesta valio vai ei. Rakas Jasulainen tulee olemaan se "one in the lifetime dog" vaikka muita koiruuksia ottaisinkin, Jasu vaan on niin sählätäystuhohömpsökkä jos tuollaista sanaa nyt edes on olemassa. Nyt on vähän suunnitelmat auki mitä kaikkea tullaan tekemään ja milloin, kurssit joita on käyty on oikeastaan jo kokonaan käyty mutta jotain täytyy kuitenkin harrastaa. Varmaan lähden suuntautumaan Jasulaisen kanssa tokoon ja agilityyn. Jasu on kuitenkin niin ahne että sille on helppo opettaa kaikenmoista, niin varmaan tullaan pärjäämään ihan mukavasti :D

Ensi kertaan taas siis, silloin ehkä jo tiedossa uusia kursseja jatai harrastuksia :)

Syystunnelmaa

Ollaan vietetty vähän rauhallisempaa viikkoa, tai paria, nyt. Käytiin viimeviikolla äitini seurana ottamassa Mikki-kissalleni rokote (Mikki asuu vanhempieni luona) ja Jasu oli mukana, tottakai. Mikki oli vähän peloissaan mutta suhteellisen rauhallinen kuitenkin, Jasu puolestaan olisi jälleen vipeltänyt joka suuntaan jos vain olisi saanut, tyypillistä. Eläinlääkäri katsoi taasen Jasun pallit ja lisäksi vielä suun samaan laskuun, hampaat oli kaikki ilmeisesti vaihtuneet mutta toista pallia ei taaskaan löytynyt, tässä vaiheessa on aika alkaa olla huolissaan jo. Hissu koukkas meidät kyytiin BH:lta ja heitti kotio vähän myöhemmin.

Torstain pentu-uinnin peruin keskiviikkona koska torstaina mentiin Hissun kanssa Hattulaan moikkaamaan Merjaa ja Jasun isää. Reissun päätarkoitus siis oli Hetan hieronta (joka ilmeisesti tekee erittäin hyvää) ja Jasun tutkiskelu. Merja löys molemmat pallit ja ilmeisesti tää "hukkapalli" on melkein mutta ei ihan pussissa, saatetaan Hissun kanssa lähteä Tampereella asti käymään palleihin erikoistuneella eläinlääkärillä.

Lauantaina (26.9) käytiin Ihmisen Paras Ystävä koirakoulutuspaikan avajaisissa, avopuoliso oli vaihteeksi äksyllä tuulella joten ei siellä tullut kovin kauaa viihdyttyä, harmi sinänsä. Iltasella Titta tuli meille katselemaan Weediä, edellisviikonloppuinahan pidettiin Hopeanuolimaratoonit ja saatiin 26-27.9 viikonloppuna Weedit puoleen väliin. Sunnuntaina käytiin heti aamupäivästä kuvailemassa Jasua Öllerillä syystunnelmissa, oli siellä muutama erittäinkin hienosti onnistunut otos (kaikki tän blogitekstin kuvat).Omasta puolestani iloitsen vakaasti siitä että jalka alkaa pikkuhiljaa olemaan "lyhytlenkkikunnossa" ja pääsen itsekin seurailemaan Jasun hulinointia ulkona. Vauhtia ainakin riittää, ja se taitaakin olla kuvaamisen hankalimpia puolia.

Tää viikko ollaan aikalailla lököilty, mutta se korjataan ens viikolla. Tänään käydään pentu-uimassa ja lauantaina ollaan joko menossa turisteilemaan agi-kisaan tänne riihimäelle tai vaihtoehtosesti käydään lohjalla mätsäreissä, joko turisteina tai nähtävyytenä ;) Ens viikolla käydään taas BH:lla tiistaina äiteen ja kissan kanssa ja keskiviikkona on arikitottelevaisuuden vika kerta luoksetuloharjoituksineen, torstaina viimestään pitää ilmottaa Jasu kaapelitehtaan pentunäyttelyyn (8.11) jos aiotaan nyt sinne mennä ja ajattelin vielä tuonne pentu-uintiinkin ensi viikon torstaina myös. No ainakin ollaan yhteen pentunäyttelyyn varmasti menossa, lahdessa 25.10 ja Hissu tulee sinne näyttämään Jasun, toivottavasti ei poitsu päätä nolata meikäläistä ihan 6-0. Lisäks Jasu täyttää ens viikolla 6 kuukautta ja meinattiin avopuolison kanssa pitää poitsulle puolivuotissynttärijuhlat ihmisten kakkukahveilla ja Jasulle sopivan lihamurekekakun merkeissä. Tekemistä tulee siis riittämään alkavalla viikolla, joten täytyy varmaan kirjoittaa hieman tiuhempaan ettei tule taas hehtaaritekstejä niinkuin ekojen mätsärien jälkeen. Ensi kertaan siis taas, syystunnelmissa.

Litinää lotinaa ja ekat mätsärit :D

No vielä on reissailua varmasti edessä ja paljon. Torstaina (17/9) käytiin uimassa ja sunnuntaina (20/9) Jasun ensimmäisissä mätsäreissä. Eli asteen rauhaisampi viikko kuin edellinen, mutta eihän se hauskanpito siihen tule loppumaan, ei todellakaan :D
Mätsärikuvat By: Johanna Kekäläinen, nakinnappauskuva By: Jenny Tanskanen (Minä)

Hampaita ei ole tipahdellut lisää toistaiseksi, epäilen kuitenkin että taitaa olla joitain isoimmista poskihampaista vielä vaihtumatta... Mutta varmahan tuosta en ole. Aikuiskarvan raita selässä on leventynyt roimasti, aiemmin raita tosiaan oli noin puolen sormen levyinen (etusormen pituuden), nyt leveyttä on vähintään sormen pituuden verran, no kohtahan poika kyllä alkaa jo muistuttamaan aikuista ulkonäöllisesti. Viimeaikoina on pistänyt silmään aika vahvasti tuo Jasun tarpeitten päästely, enimmät tuntuvat tosiaan jo tulevan pihalle mutta enemmän pisti silmään kun toissapäivänä poitsu kusas tohon olkkarin sanomalehdille kaks kertaa koipi pystyssä, edellinen koivennostohan tapahtui joskus 8viikkosen paikkeilla.

Torstaina tosiaan mentiin pulikoimaan, ensin uimaliivit päällä mutta uittajana toiminut kaveri huomasi että ne hakkasivat jonkun verran jalkoihin ja rintakehään niin että Jasu alkoi polskimaan niiden vuoksi joten liivit jätettiin pois heti alkuun. Jasun mummo ja isomummo kuitenkin ovat molemmat melkoisia vesipetoja joten pakkohan tuo vesipetous olla edes jollain asteella verissä, eli pojan kuuluisi vähintään osata uida ;) Hienosti ui kyllä, ens kerralla pitää ottaa kamera tai videokamere mukaan että saa kuvattua uiskentelua. Jasu pysyi hyvin pinnalla omillaankin, ei tarvinnut "uimaopettajan" huolehtia kuin siitä ettei lähtenyt liian kauas seikkailemaan tai yrittämään altaasta reunan kautta pois. Ja tietenkin varmistamaan että jos toinen väsyisi matkan varrella ettei vajoaisi. Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu ja ens viikolla (tai no tällä viikolla) uudestaan :D

Perjantaina ja lauantaina löhöiltiin ja oleskeltiin. Käväsin Jasun kanssa perjantai-iltana itse pihalla tuon tönkköjalkani kanssa, mistä puheen ollen lekuri käski vaihtamaan mono-walkkerin kunnon lenkkareihin. Ostettiin sitten kerralla niin hyvät lenkkarit että voi harrastaa Jasun kanssa agilityä niillä kun jalka on kunnossa ja pojalla tarpeeksi ikää. Koetin vähän opettaa Jasulle temppuja. Nyt osataan aika hyvin: "istu", "seiso", "maahan", "odota", "katse" ja "ympäri". Ympäriä ei vielä osata sanallisesti vaan enemmänkin teollisesti ja namilla ohjaten, vielä on harkinnassa mille sanalle tuon ympäri liikkeen opettaisi koska eikö tokossa käytetty jotain ympäri tms sanaa kun haluttiin koiran tulevan takakautta ohjaavan ihmisen ympäri ja vierelle? Meidän ympäri on tosiaan niin että Jasu menee oman itsensä ympäri, sanaksi voisi ottaa myös pyöri, mutta menisköhän se jo liian lähelle sanaa kieri? Kamalaa kun joutuu oikein miettimään näitä erikoistemppujen sanoja.

Sunnuntaina sitten oli Jasun nuoren elämän ensimmäiset mätsärit. Kaikki varmasti täällä tietävät mitä mätsärit ovat, mutta ihan varmistukseksi niille jotka eivät tiedä syystä a tahi b, kyseessä on leikkimielinen koiranäyttely jota ei todellakaan kannata ottaa ihan tosissaan, vaikka toisaalta löytyy niitä pikkupuvuissa ja jakuissa esiintyviä ihmisiä varmasti joka mätsäreistä... No joo, annetaan ehkä aiheen taas olla. Aina kun jotain suunnittelee menee kaikki varmasti päälaelleen, varsinkin jos on sovittu aikoja ja muita vastaavanlaisuuksia. No äidin piti alunpitäen lähteä kuskiksi, mä kun en vielä pysty ajamaan.. No aamulla isä soitti että äidillä on mahatauti joten suunnitelmiin tuli muutos. Onneksi ongelma oli helposti korjattu, nimittäin mätsäreihin oli tulossa ystäväni Titta ihan vain katselemaan ja seuraksi, ja no myönnetään tavarankantajaksi :D Titta sitten päätyi ajamaan äitini autolla reissun.
Päästiin lähtemään vähän myöhässä aikataulusta kohti Martinlaaksoa mistä otettiin kyytiin Nea, tyttö joka tuli näyttämään Jasun. Nean tapasin Petsien kautta :) No ehdittiin melkein sovittuun ajankohtaan perille ja siitä matka jatkui kohti Tuusulaa jossa mätsäri järjestettiin. Ensimmäiseksi koukkasimme mukaan Johannan (perhetuttuja lapsuudesta saakka) valokuvaamaan ja viettämään laatumätsäriaikaa. Mätsäri järjestettiin Tuusulan sahankulmassa joka oli päätepysäkki. Tuuriakin oli, löysimme hyvän parkkipaikan vaikka näytti siltä että paikat olisivat täynnä autoja.. Onneksi oli tuuria. Jasu oli koko ajomatkan rauhasa ja tyytyväinen oloonsa :D
Kun päästiin Tuusulaan paikalle, auto parkkiin ja porukka ulos autosta mentiin ensimmäiseksi ilmoittautumaan. Kysyin Nealta halusiko hän näyttää Jasun myös Jr.Handler luokassa, ja kerran mielenkiintoa löytyi ilmoitin Jasun sekä pentuluokkaan että Jr.Handleriin Nean kanssa. Siirryttiin syrjemmälle että koirakko pääsisi rauhassa tutustumaan toisiinsa. Vähän ennen kuin mätsärien esitys-osuus alkoin siirryttiin lähemmäs kehiä. Pentuja oli mätsärissä uskomattomat 74 tai 75 ja kaikki samassa sumpussa, jos edes pienet ja isot olisi olleet erikseen olisi ollut huomattavasti nopeampi homma, mutta no joo.. Jr.Handlerin esitysnumero oli 3 ja pentuluokan 23.

Ensin oli Jr.Handler kehä (tai no meidän numeroiden kannalta ensin) joten Nea kiiruhti kehään Jasun kanssa. Menivät niin hienosti siellä :D Mua alkoi tosissaan jännittämään ja kun tuomari ojensi neljännen sijan saavuttaneelle ruusukkeen olin juuri sanomassa että Jasu kyllä riehu niin paljon taas vaihteeks etten usko että pärjäävät.. Mutta kuinkas kävikään, Jasu ja Nea voittivat kolmannen sijan. Jasun ensikehä ikinä, no onhan Jr.Handlerissa paljon kiinni handlerista mutta erittäin paljon myös koiran ja handlerin yhteistyöstä ja toiminnasta, eli jos Jasu olisi tosissaan alkanut riehumaan sijoitus olisi jäänyt unelmaksi. Koirakko kuitenkin sijoittui 3 sijalle! Ja mä olen ylpeä! Koko mätsäreihinhän lähdettiin asenteella että "kunhan tuomari ei kirjaimellisesti ota kenkää jalastaan ja heitä sillä Jasua mä olen tyytyväinen".

Jasu oli pentuluokassa 23 esitettävä. Tuomari kuulema sanoi että Jasu on luonnonlahjakkuus ja antoi poitsulle punaisen nauhan ja mamma on tyytyväinen. Odotusaika oli pitkä että päästiin punaisten ja sinisten kehiin asti ja odotusajan kuluessa tavattiin myös petsiestä tutut Elvis, Dea ja Zen, todella upea shelttikolmikko. Vähän aikaa siinä päivän kuluessa pelkäsin että Jasu ei enää kohta välitä musta ollenkaan, mut onneks se pelko katos sitten myöhemmin illalla kun tultiin kotiin ja Jasu kaipas sylihalia :)

Loppukehässä Jasu ei sitten enää pärjännyt mikä sinänsä on sääli, mutta pääasia oli se että Jasulla oli selvästikin hauskaa ja se nautti olostaan mätsäreissä. Kun me lähdettiin sitten lipumaan autolle kohti Jasu ensin veti hirveästi ja mä kerran nykäisin takasinpäin kun tuskastuin nilkuttaessani siihen vetämiseen että "nyt palataan aina tähän pisteeseen kun rupeet vetämään" meiningillä... No ette ikinä arvaa mitä siinä tapahtu.. Jasu otti ja kusi siihen, keskelle parkkista. Toisaalta hyvä juttu, ei ainakaan autoon päässy vahinkoa ja ehkä tätä myöten tulee joskus oppimaan tekemään tarpeet myös muualle kuin sanomalhehdelle ja nurmikolle, kuten esim hiekkatielle tai vaikka jonnekin muualle ulkona. Käytiin vielä juoksentelemassa Johannan kotipihan nurtsilla ja tuli ne #2 hädät myös ja päästiin jatkamaan matkaa kohti kotia, pitkän hauskan ja väsyttävän päivän päätteeksi.

Ens kerrallekin on tiedossa kirjoiteltavaa, ollaan varmasti reissaamassa tällä viikolla ja torstaina on pentu-uintikin, josta yritän ottaa niitä kuviakin sitten lisäks käyn äidin kanssa viemässä Mikki-kissan eläinlääkärissä käymään, perusrokotukset ja rokotustodistus täytyy pitää aina kunnossa ;) Eli ensi kertaan siis :D

Menoa ja meininkiä

Nyt on taas puuhattu vaikka kahdenkin blogitekstin edestä kaikenmoista, aina kun tehdään jotain pitäisi varmaan useammin kirjoittaa silloin ettei yhdelle kerralle tulisi niin paljoa uutta tietoa :D

Ensin vähän hammas- ja muuta kasvupäivitystä, kulmurien ja parin pikkuposkihampaan lähdön jälkeen ei ole näkyvästi/tuntuvasti ainakaan ykskään hammas heilahdellut, luulen kuitenkin että suusta löytyy vielä (ainakin) poskihampaita joiden tarttisi ruveta vaihtuilemaan, katsotaan nyt ja tutkitaan kunhan pääsis suuhun käsiks ilman purulelun tunnetta... Pallit löytyy ainakin mun kopeloinnilla, ja olevinaan tuntuvat isommiltakin kuin ennen?? Viikolla varmaan päästään taas "tutkimaan" lisää vieraissa käsissä löytyykös sieltä mitään vai vetäseekö poitsu masuun jännittyneenä edelleen tuon toisen kiveksen mitä on tehnyt ainakin toistaiseksi mm. eläinlääkärin vastaanotolla. Painoa näyttää olevan edelleen 6 kiloa tasan, aivan kuten noin 20 viikkoisenakin, eli ilmeisesti paino ainakaan ei tule enää nousemaan. Jasu on nyt 5kk eli tarkemmin mitattuna 22vk+3. Pituutta mitattiin Sirpan luona kylki seinää vasten mittauksena noin 36cm 21 viikon iässä nyt tuloksena oli sama noin 36cm, ehkä aavistuksen verran yli mikäli mittaus vaan pitää kutinsa. Vielä Jasu tekee tarpeitaan sisälle sanomalehdelle mutta suurin osa tarpeista tulee parvekkeella oleville lehdille ja lähes joka lenkki tutussa ympäristössä teke molemmat tarpeensa. Vieraissa paikoissa ei Jasu kuitenkaan vielä malta tehdä tarpeitaan.

Jasu täytti tosiaan 5 kuukautta 10 syyskuuta. Tottakai heti synttäripäivänä käytiin mätsäreissä turisteilemassa Vantaalla. Tavattiin muutamia suloisia pikkushelttejä siellä ja mä jäin melkein monttu auki tuijottamaan kun eräskin oli Jasua parisen viikkoa vanhempi ja varmaan 2/3 Jasun koosta, pelkohan tässä syttyy että tuleeko meidän pojasta ylimittainen? Toivottavasti ei. Hakunilassa oli ihan hvyä sää koko päivän ja aurinkokin pilkisteli parisen kertaa. Jasullakin oli hauskaa, pääsi vähän hihnassa leikkimään toisen shelttipojan kanssa ja paljon vieraita koiria ympärillä. Aluksi poitsu vähän tuntui arkailevan ja sitten alkoi haukkuminen. Kaikki ja jokainen piti haukkua. Haisteltiin vähän parin collien kanssa ja muutaman muunkin koiran kanssa, lisäksi paikalla oli pieni tyttölapsi (no oli monia ihmisiä mutta tämä tyttölapsi jäi erityisesti mieleen). Lapsi halusi silittää Jasua ja vähän arkailtuaan Jasu antoi silittää, annoin tytölle nakinpalan jonka sai antaa Jasulle ja riemu oli rajaton. Lapset on suloisia :D Kotimatka sujui rauhallisesti ja Jasu nukkui takaloosterissa iloisesti. Kyseessä oli iltapäivänäyttely ja kun tultiin kotiin oli jo aika hämärää, avokki käytti Jasun vielä reissun päätteeks iltalenkillä ja mä odottelin autossa, jonka jälkeen sitten ajettiin vasta kotio.

Seuraavana päivänä, 11. Syyskuuta oli Riihimäellä agilityn epäviralliset kisat. Käytiin Jasun ja avokin kanssa siellä pyörähtämässä. Avokilla ei mun ja Jasun harmiks ole kovinkaan kestävät hermot. Ehdin näkemään vain 3 ratasuoritusta ennen kuin piti jo lähteä pois. Ehdittiin kuitenkin tavata Jasulle jopa sukuakin (ainakin uskoakseni XD) oleva Väinö sheltti ja ilmeisesti jokin unettoman kennelin kasvatti tavattiin myös, harmikseni en muista mikä kennelin nimi oli tarkalleen vaikka sheltin omistaja sen kertoikin, koirankin nimi valahti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos *häpeää*. Väinö tosiaan on otettu myös Black Shepard's kennelistä ja hänelläkin on jonkin verran jenkkitaustaa. No ainakin taasen päästiin vähän yrittämään sosialistumista lisää, ehkä jossain vaiheessa Jasu ei enää yritä säntäillä joka suuntaan kun mennään jonnekin missä on paljon koiria.

Ja seuraavana päivänä mentiin taas. Lauantaina 12.9 oli V.I.Pets tapahtuma Hyvinkäällä. Käytiin siellä minä, äiti ja eräs ystävättäreni. Jasu sai myös luvan tulla. Paikalla oli paljon lapsia ja ihan ilolla sosialistin Jasua lapsiin antamalla lasten antaa Jasulle nakinpala-nameja. Kierreltiin ja kaarreltiin, Jasu vuorollaan kunkin reissullaolijan hallussa. Paikalla oli myös koiratanssiesitys, selkeästi näki useasta koirakosta että harrastus on vielä melko uusi heille ja siihen nähden mielestäni menivät todella upeasti. Esityksen jälkeen tosiaan sain tietooni että oli lähes jokaisen koirakon ensiesiintyminen ja uusia harrastajia lähes kaikki, lisäksi yksi koirsta oli vasta 5 kuukautinen. Upeaa kaikilta näihin seikkoihin katsottuna, loistavaa työskentelyä. Tanssin jälkeen suuntasimme kulkumme kohti kotia, Jasu pääsi vielä riehumislenkille ystävättäreni avulla ja harjoittelivat vähän näyttelyravia, vaikkei siitä tuntunut mitään tulevan. Yllättävän pitkään kyllä ravasi vierellä suurinpiirtein oikeaa vauhtia.

Eilen sunnuntaina 13.9 oli Linnanmäen kesän päättäjäiset. Mentiin sinne koko perheen voimin, eli minä avokki ja Jasu. Haluttiin tosiaan jonkinlaista aavistusta miten Jasu saattaa reagoida uuteen vuoteen koska päätöksenä oli luvassa upea ilotulitus. Ilotulitus olikin aivan mahtava, Jasu vain yritti paeta niin kauas kun pippuri kasvaa. Rassukka säikähti joko välkettä tai pauketta joten todennäköisesti ensimmäinen uusivuosi tulee olemaan hieman hankalahko, mutta eiköhän me siitä selvitä. Jasu onneksi rauhottui nopeasti ja kotimatkan nukkui lähes kokonaan.

Ensi kerralla on taas lisää tiedossa kirjoiteltavaa. Tällä viikolla tosiaan vissiinkin käydään reissaamassa joku päivä ja Torstaina mennään pentu-uintia kokeilemaan ohjatusti ja avustetusti pelastusliivit päällä. Nyt kun mun jalka alkaa vähitellen olemaan kunnossa pääsen ehkä kuvaamaankin Jasua ihan itse, ja sitten kuvatulvaa alkaakin meidän reissailuista ja tapahtumista joissa käydään tulemaan.

Ensi kertaan siis :D

Ihanat yöt...

Ei se eilinen hampaiden tiputtelu jäänyt siihen kulmuriin ja yhteen poskihampaaseen. Pian eilisen blogin julkasun jälkeen Jasu alko mäyskyttämään toista poskihammasta. Rassukka mäyskyytti sitä koko loppuillan. Yölläkin kuuntelin sängyssä ennen nukahtamista mäyskyytystä, voisin epäillä ettei rassukka paljoa yön aikana nukkunu.

Normaalisti Jasu ei saa nukkua sängyssä ja jos tulee sänkyyn ennen meidän heräämistä, aamullahan saa olla siinä helliteltävänä meidän välissä hetken ja illalla, muttei sillon kun nukutaan. No Jasu hyppäs sänkyyn joskus kuuden kieppeillä, heräsinhän mä siihen mutten raaskinut heivata toista alas, edelleen mäyskyytti hammastaan. Jasu painautu tosi kiinni muhun ja makas tyytyväisenä kun sai haliotteessa nukkua, välillä vähän mäyskyyttäen. Kaipa tuo yö oli kamala poitsulle, sai ainakin nyt hetken nukuttua kun oli turvassa mun sylissä.

Muutenkin koko tän hampaidenlähtöepisodin ajan poitsu on tuntunut hirivttävästi hakevan turvaa ja tukea meistä ja tosi paljon ja tosi herkästi on tullut ihan liki olemaan, makaamaan ihan viereen (sohvan, tuolin tms) lattialle niin että on ollut kosketusetäisyydellä tai sitten tullut syliin makoilemaan. Eilenkin istuttiin illalla vielä partsilla katsellen yöilmaa melkoinen tovi, Jasu koko ajan tyytyväisenä sylissä. Rassukka on nyt niin häkellyksissään hampaiden lähdöstä.

Tänä aamuna Jasu on sitten seurannut mua joka paikkaan, yritti vessaankin tulla. Kun tulin sitten vessasta ulos riemulla ei näyttänyt olevan rajaa, tuli luo korvat lusussa häntä vipottaen ja hyppäs vasten mua että mä ylsin paremmin rapsuttamaan ja silittämään. Tuntuu tykkäävän varsinkin jos kuonoa alapuolelta silitän.Poitsu on niin hellyyttä ja rakkautta vailla niin enhän mä voi sitä rakkautta olla antamatta. Oma pieni kulta. Kai se on niin pelottavaa ja kamalaa kun suuhun sattuu ja hampaat heiluu eikä siitä tunteesta tunnu pääsevän eroon. Mä muistan omasta lapsuudesta et se oli ihan hirveetä kun hampaat vaihtu, koiranpennulle joka ei välttämättä ymmärrä mitä tai miksi se on varmasti monta kertaa kamalampaa.

Kirjoittelenpa sitten ensi kerralla lisää, juttua varmasti olis nytkin enemmän mutta ens kerralle pitää riittää myös ;)

Reissailua ja (ongelma??)hampaita

Nyt on ollu pari päivää menoa ja meininkiä :D Toissapäivänä Perjantaina käytiin pidemmällä ajelulla, avopuoliso tartti jotain tiivistejuttua tohon härveliin mitä se rakentelee auton takakonttiin vararenkaan paikalle... No ajettiin Tampereelle, Jasu kyydissä, tottakai. Poitsu nauttii autoilusta tosissaan ilmeisesti, aina välillä tulee seistä nököttämään keskikonsolille ja kattelemaan maisemia ja suukottelemaan mua ja avokkia, välillä taas nukkuu takapenkillä.

Ku oltiin sit päästy perille avokilla oli hermo taasen kireellä, mikä nyt ei toisaalta ollu mikään yllätys, yks risteys sinne tai tänne mä sanon, se sanoo ja kele kun ajettiin ohi.. No siihen syssyyn sit Jasu rupes vielä oksentamaankin, kerran jotain nestettä ja toisella kertaa jotain limaa, että ilmeisesti oli vaan karvoja kurkussa. Poitsu söi sitten ruohoa siinä auton vierellä jonnin aikaa ja poitsut käveli pikkulenkin siinä vierellä.

Tampereelle tosiaan mentiin motaria ja pois tultiin 12 tietä aina 57 tielle asti. Pysähdyttiin matkan varrella aika lähellä 57 tietä olevalle nesteelle Pälkäneellä, ei jostain syystä kumpikaan nyt muista paikan oikeaa nimeä.. No anyway, avokki haki meille kahvit sisältä ja mä pitelin Jasua siinä autossa istuen hihnassa. Avokin tultua takasin nähtiin siinä 9kuinen ajokoira isäntänsä kanssa, olisin kuvitellu että olis ollu jo aikunen ulkonäön perusteella, mut no tuleehan Jasukin olemaan aika vahvasti aikusen näkönen siinä iässä. Ajeltiin sitten rauhassa kotio ja vietettiin lepposa ilta, tai no minä ja Jasu. Kattelin siinä leffan ja mietiskelin syntyjä syviä, avokki kävi kuskaamassa yhen kortittoman kaverinsa iltasella, mut tuli onneks jo puolenyönaikoihin kotiin :D Ehti vielä kahville kuuhullun kaverin kanssa. Jasu jäi rauhassa nukkumaan :)

Eilen lauantaina käytiin Nummelassa moikkaamassa Sirpaa. Sirpahan omistaa Jasun emän Hillan. Taloudesta löytyy myös Kira (olikohan yhdellä vai kahdella i:llä? Anyway..) jolla on 6 suloistakin suloisempaa karvapallovauvaa. Kira sitten oli niin äkäinen äippä että Jasu sai jopa vähän kyytiä, tai no, ainakin ilmaisen hammaslääkärireissun. Jasullahan tosiaan oli ennen tätä reissua ylhäällä tuplakulmurit molemmin puolin, reissun jälkeen vain yksi jäljellä :D Ehkäpä Kiran pitäisi miettiä ammatinvalintaa hammaslääkäriksi...? Kävi nimittäin näin; Jasu joka ei päässyt ollenkaan olohuoneeseen (tai jonka ei olisi pitänyt päästä ollenkaan olohuoneeseen Kiran mielestä) taisi yrittää sinne keittiön kautta, Kirahan ei tästä tykännyt sitten yhtään ja kävi äristen päälle. Jotenkin siinä hötäkässä Jasu ilmeisesti säikähdyksissään puraisi leukansa yhteen niin että kulmuri tippu keittiön lattialle ja juoksi vinkuen ja vikisten eteisen ovelle "apua apua toi hullu ämmä tappaa mun ny!" Sirpa haki penskan ovelta ja piti hetken sylissä ja sitten vielä mammankin syliin pääsi hetkeks ja siinä sitten huomattiin että toinen hammashirviö katos :D Hammas löyty ja tallessa on.

Nummelassa oli vierailulla myös Tao, minikokoinen shelttipoika. Hetken aikaa nämä suunnilleen samankokoiset poitsut olivat molemmat sylissäni samaan aikaan, ero tuntui valtavalta vaikkei sitä oikeasti ole. Tao vaan on niin paljon keposampi kuin Jasu :D Taidan tehdä tuonne sivupalkkiin tän blogin kirjoittamisen jälkeen jonkunkokoisen linkkilistan johon laitan Taon blogin linkin myös. Pojat tuli heti toimeen :)

Mentiin sitten aika alkuvaiheessa visiittiä etupihalle kuvailmaan, sai Kira vähän rauhaa pentujensa kanssa. Yllä näkyvä posekuva on siis Taon omistajan äidin ottama juurikin tuosta tilanteesta. Meidän pikku ahmed ahne ei välitä mistään muusta kuin naminamiherkkupaloista joten posee erittäin kauniisti kun ruokaa on tuijotettavana. No sai herra maistiaisia aina välillä. Näyttelytuokion jälkeen pojat (Jasu ja Tao) pääsivät vapauteen ja juoksivat siinä pihalla ympyrää ajaen toisiaan takaa. Innokkaan ja lennokkaan leikkituokion jälkeen palattiin sisälle. Hetken Kira taas kyräili Jasulle, mutta Jasu unohtui siinä vaiheessa kun katosi takapihalle leikkimään Taon kanssa. Lapsukaiset söivät ja Jasu (kröhöm ahne kröhöm) yritti eläytyä joukkoon ja näyttää pieneltä, ei mennyt ihan läpi, ei ehtinyt edes ruokakupille asti kun päätyi mamman syliin.

Aika kului siivillä ja taisi Sirpa vahingossa meidän takia myöhästyä.. Ups... :D Kotimatka sujui rauhallisesti, Jasu nukkui suurimman osan ajasta takapenkillä. Me muut omissa mietteissämme.

Tänään Sunnuntaina ollaan oltu kotosalla. Jasu näytti kovasti maiskuttavan suutaan joten katsottiin avokin kanssa että miltäs näyttää. Viimeinen kulmuri oli lähes irti ja Jasu riuhtoi ja reuhtoi niin että lähestulkoon jäi näkemättä koko hampaan hentoinen kiintyneisyys. Jasu jatkoi maiskuttamistaan joten totesimme että kun kerran tätä hampaan putoamista on odoteltu jo useampi tovi, lähemmäs kaksi viikkoa niin autetaan pikkuista sitten vähän. Sylissä Jasu oli suhteellisen rauhallinen ja avokki sai otteen hampaasta ja irti lähti ilman mitään huutoa tai uikutusta :)

No eipä tainnut kulmurin tipahtaminen auttaa. Maiskutus jatkui edelleen. Sain sen verran vilkaistua suuhun että huomasin kyseessä olevan saman puolen "etu"poskihammas ylhäällä. Jasu maiskutti sitä varmaan tunnin tai ehkä vähän pidempäänkin, mutta äsken tuossa sitten tipahti hammas vihdoinkin lattialle. Pojat vähän leikkivät lampaanvetoleikkiä ennen hampaan tipahtamista.

Nyt näyttää siltä että eiköhän tämän illan ja yön hampaiden tiputtelu ole jo ohi. Poitsu makoilee tossa sohvan vieressä lattialla mun "pöytätuolin" alla, ilmeisesti paikka on turvallinen olla.

Jatketaan taas toisella kertaa että riittää silloinkin kertoiltavaa XD

Turistin rooli..

..on istua nätisti kehän laidalla kaiholla katsoen kun toisilla näyttää siellä keskellä olevan niiiiiiiin hauskaa. Käytiin Jasun kanssa eilen turistin roolissa Tervakosken kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Hissu näytti siellä Jasun tädin ja isomummon siskon, valion ja veteraanin :D Reissun ansiosta opin tosiaan jotain noista väreistä, vaaleanpunaista ja punaista haetaan :D

No reissusta hyödyttiinkin taas :) poitsulainen pääsi käpälöitäväks useaan kertan ja hampaitaki tutkiskeltiin kovaan vauhtiin. Ilmeisesti se kulmuri minkä löysin on alakulmuri joka vaan on jostain syystä jääny huomaamatta tai sitten kulki suussa mukana huomaamattomasti kotiin appivanhemmilta, tiedä häntä... Jos ei noi hampaat omia aikojaan tipu siihen mennessä kun ne olis kuulunu tippua niin joutuu vissiin lekurin pöydälle poitsulainen ja hampaat autetaan pois. Molemmat pallit löytyy jälleen, saa nähä löytääkö elukkatohtori seuraavallakaan kerralla...

Illalla lähettiin ajelemaan. Mä haastan volkkarin! Koira-aidasta farkussa ei oo mihinkään. Jasu on jo täyskokosen nartun kokonen, suunnilleen, ja se änkee penkin ja aidan välistä takapenkille vaikka on täysin oikein asennettu. Ei ole suunniteltu tanskandoggia pienemmille koirille ne aidat, sen sanon mä... No onneks Jasu tottelee edes vähän "EI" komentoa, yhden kerran tuli siitä läpi takapenkille mutta loppureissun pysyi nätisti takaloosterissa. Oltiin me reissussa sentään kolmisen nelisen tuntia eikä ollut yhtään kamalaa poitsun mielestä. Nyt mamma saa olla ylpeä :D

Niin juu, ensimmäinen asia ajelun jälkeen kun kotona tapahtu... Pissit keskelle eteisen papereita... Joo-o, ei sitten ulos viitsiny?? No satohan siellä toisaalta, mut SILTI! No joo.. Ehkä se vielä joku päivä oppii.. Mutta mä jatkan taas toisten lisää :)

Huviajelu :D

Lähettiin käymään hyvinkäällä tänään ja otettiin Jasutinkin sitten mukaan. Tarkotus oli kysellä tietyntyyppistä vaneria, mut paikka olikin kiinni tän perjantain ja ens maanantain, no avokki käy ens viikolla siellä sitten. Vaneriahan tarvitaan auton tuunaamiseen, subbarit on ilmeisesti pakko saada jollain tapaa ja koska takaloosteria ei saa vallata niin täytyy ne ilmeisesti ympätä impata sinne vararenkaan paikalle vararengasboxiin. Njoo..

No tosiaan paikka oli kiinni eikä yksinkertasesti viittiny jättää tilaisuutta käyttämättä joten lähdettiin huviajelulle. Kuvailtiin vähän Jasua videolle matkan varrella ja illalla editoinkin vielä uuden videon http://www.youtube.com/watch?v=JNAMeZlv5YU laitan tuon myös tuonne videot palkkiin :)

Ajettiin sitten hyvinkäältä mäntsälään ja sieltä lahteen. Lahessa yritettiin löytää se suomen isoin (ainakin on ollut??) lemmikkitavaraliike, oltiin oikeilla jäljillä, ajettiin vaan "ajotien" ohi, mistä piti kääntya vasemmalle ja sit vielä oikealle, eli uudenmaankadulta käännyttiin oikeassa risteyksessä vasuriin jei. Soitin sit apuja (kiitti Hissu, saatiin oikee osote kun saatiin paikan nimi!) Black Bull löyty ja helposti :D

Kaupassa sitten tarjosin jasulle sian pyrstöä, tai no saparohan toi on mut häntä käy ihan yhtä hyvin. Tottakaihan mun täytyy lapselta kysyä että "haluatko tämmösen" ja innoissaanhan poika oli kun sai haistaa joten otin kokeeksi yhden ja vähän muutakin mukavaa ostettiin. Kotimatkalla Jasu varmaan nakers hännästä kolmanneksen ja nyt on jäljellä noin 8-12cm pitkästä kiekurasta alle mun pikkurillin mitta... Ilmeisesti aika hyvää??

Nyt ei kyl hirveesti muuta uutta tuu mieleen, tai sit oon vaan väsy.. Ehkäpä pitäs mennä nukkumaan.. No kirjotan taas ens kerralla lisää :D

Ukkosta ja hampaita

Ilmeisesti tänään tipahti pikkuherralta yks kulmuri tohon keskelle olkkarin lattiaa, siitä mä sen ainakin löysin kun katsoin tarkasti mihin jalkani asetan vähän sen jälkeen kun poitsut lähti lenkkeilemään. Tuurilenkki, just sillon EI satanu, kymmenen minsaa aiemmin ja kymmenen minsaa myöhemmin satoi.... Ilmeisesti on toinen yläkulmureista koska ainakin mun ymmärryksen mukaan alakulmurit on aikaa sitten tippunu, outoa hommasta tekee vaan se et yläkulmurit näyttäs olevan täysmittaisia? Hammas kyl näytti vähän siltä et sen läpi olis puskenu uutta hammasta jo jonkin aikaa, sisällä oli semmonen uurre ulospäin..

Aamulla kun istahdin tähän sohvalle ensi kertaa, kuten jokaikinen muukin aamu, Jasu tulla tupsutti pehmolammas hampaissaan mun luo että leikitään jooooooo.. Yritä siinä sitten ottaa hyvä asento ton jalan kanssa kun pitää samaan aikaan vääntää ja vetää lammasta.. No joo, kyl se onnistuu kun hetken vääntelehtii. Tätä siis jatkuu joka aamu niin pitkään kunnes mä lakkaan vetämästä lammasta vastaan XD

Käytiin tossa juhlistamassa ystävättäreni synttäreitä, Jasu nökötti itseksiään kotosalla sen aikaa. Kysyin kyllä etukäteen että uskaltaako poitsua ottaa mukaan, mutta ystävä ei ollut varma koska juhliin on tulossa yksi koira varmasti, ja kyseinen koira saattaa "hieman" ärähtää, varuiksi totesin että kotio saa poitsu jäädä. Sai sitten luun herkuteltavaksi. Juhlissa sitten silittelin ja rapsuttelin tätä suloista kääpiövillakoiraa melkoisen tovin, ja mielissään tuntui toinen olevan. Jasu ei (onneksi) kotona ollut moksiskaan vieraan koiran hajusta.

Nyt tässä iltasella ollaan istuskeltu ja kuunneltu luonnon leppoisia (PRUUUUMDRHDH) ääniä ja katseltu nättejä välähdyksiä. Ensimmäinen iso välähdys kun tuli Jasu otti nopeasti vauhtia ja ÄKKIÄ partsille... O.o yleensä se menis toisinpäin, ja äkkiä sängyn alle.. Mut ei tää yks menee partsille ja oikeen tuijottaa ulos tulisko toinen välähdys ja jyrähdyskin sai sen vaan käytännössä heiluttamaan häntää... No eipä tuleva uus vuosi ainakaan hirveästi enää pelota... Koko ajan jyrisee nyt (mä tykkään XD) ja vilkkuu välkkyy. Jasu tuhahtelee tuolla pedissä.. Juu se hyppäs meidän sänkyyn... -.- ja koettaa ilmeisesti nukkua. Epäilen että kuuntelee tuota jyrinää, melko kovaa kuitenkin nyt just paukkuu ja välkkyy. Hienot on juuret poitsulla, äitinsäkään ei kuulema ukkosesta ole moksiskaan, perinyt loistogeeninpätkän Hillalta. Hyvä Hilla! Varsinkin kun ajatellaan semmoista pikkuriikkistä faktaa et mä RAKASTAN ukonilmaa XD jei!!

Jatketaan taas toisten niin riittää vielä myöhemminki kirjoteltavaa :D

Ähinää ärinää puhinaa ja purinaa

Pehmolammas saa kyytiä jatkuvalla syötöllä. En mä ehdi edes kunnolla sohvalle istahtaa kun tää yks tulee äristen ja puristen tuomaan lammasta, jolta on jo yks tassu irti, vedettäväks mun kanssa. Mä sit nytkytän ja hytkytän sitä lammasta kunnes poitsun ote irtoaa ja viskaan menemään, yritän ehtiä ottaa asennon ja taas sitä tullaan lampaan kanssa.. Tätä jatkuu noin 10-20 kertaa putkeen kunnes on hyvä asento, ja sitten poitsu jo kyllästyykin lampaaseen... Joo-o, reilukerho kokoontuu....

Mittailtiin Jasua tänään, painoa oli poitsulla kuus kiloa ja korkeutta noin 33,5cm. Hankalahan tota on mitata kun ei poitsu seiso seinän vieressä suorassa ja ryntää ja rimpuilee koko ajan pois. Arviolta ukko heitti että olisko toi 33,5 kun mittas viivankohtaa seinästä. Heikkopäinen riehuja lähti saman tien ku ohjus juoksee kämppää ympäri kun irti pääs...

Eilen meillä oli pieni vieras. Vieras sano "surr ruurrrr rurrrr surrssssrruuur". Jasu ihan ihastu ja laukkas kämpässä ympyrää sen perässä, ja lopputuloksena oli myös jopa video: Koira vs Kärpänen, ei varmaan oo kyllä ees hankala arvata et kumpi voitti? No saipa poitsu pienen lihaisan (just joo...) aterian... XD Kattoo jos jossain vaiheessa saan videon julkastua jossakin... :)

Kävipä sitten niin että me avokin kanssa päätettiin lähteä ajelemaan tuossa toissapäivänä eli lauantaina. Ajeltiin ensin kaupungissa Jasu kyydissä, ja tottahan toki meitin poitsu yritti kovasti olla puoliks ulkona ikkunasta, ja kun se kiellettiin niin seiso sitten keskikonsolon päällä ja katteli ilosesti tietä eteenpäin. Takapenkkihän ei poitsulle kelpaa, paitsi jos nukkuu. No vietiin poitsu hoitoon avokin vanhemmille yöks ja lähdettiin pidemmälle reissulle, kävästiin pohjanmaalla asti.

Oli kyllä outoa mennä nukkumaan ja herätä kun ei tää meidän ikiliikkuja täystuho ollukkaan paikalla nuolemassa naamaa illalla sekä aamulla. Käytiin kaupassa (jee rullailua pitkin poikin prisman käytäviä, ainoa kauppa (???) missä täällä on pyörätuoli meikäläisen kaltasille jalkavammasille XD) ja lähettiin sitten hakemaan poitsua hoidosta. Avokki soitti vanhemmilleen että oltas tulossa ja kun päästiin siihen rapun eteen istahdin odottelemaan ja sauhuttelemaan kun avokki vei auton parkkikselle. No hänen äitinsä ja veljensä tuli siinä välissä, ja kun avokki oli päässyt kanssa paikalle Jasu tuli avokin isän kanssa ulos, ilmeisesti lenkille lähdössä. Oli niin ihanaa ja hellyyttävää kun poitsu tuli häntä vipottaen korvat ihan taaksepäin innostuksesta kääntyneinä hyppäämään kohti ja antamaan isoa märkää suukkoa tyylillä et "äiti äiti!!!!!! oli ISO ikävä, ethän mee enää pois????" Syliinkin änki hetkeks kun istuskelin mattotelineellä, oli niin iloista poikaa.

No kävästiin tottakai siinä appivanhemmilla kahvilla ja Jasu kyttäs koko ajan keittiön ovella ettei kukaan vaan lähde enää ilman sitä minnekään. Kotiin kun tultiin niin tutkittiin tottakai ensin koko kämppä läpikotasin, ettei mikään vaan ollut muuttunut poissaolon aikana. Iltasella sitten hyppäs poitsulainen sänkyyn, ja kun avokki meni laittamaan petiä kuntoon siirty vaan ihan keskelle asenteella että "tän yön mä nukun tasan tarkkaan tässä, teidän välissä, ette varmana mene minnekään kun mä vahdin". Hetken aikaa sai poitsu olla siinä sitten helliteltävänä, mutta avokki nosti sen sitten siitä alas kun käytiin oikeesti nukkumaan.

Appivanhempien luona vierailun aikana lähti muuten sitten toinenkin alakulmuri litomaan. Tosi hankalalta näytti kaiken syöminen ja varsinkin kovien juttujen kuten dentastiksien pureskelu, mutta kyllä nuo menee kun aikaa on, parhaillaankin yhtä edellämainittua järsii. Tippu lattialle... Kattoo sitä... puree mun jalkatyynyä... pitää kait nostaa se sille tohon sohvalle....

Kävin tossa suihkussaki, Jasu tuli kovasti tutkii kylppäriin että mitäs täällä tapahtuu ja nuuhki innoissaan mun jalkaa. Tosiaan kun vihdoinkin sain sen huuhtasemalla pestä, eipä haise enää niin kamalalle ja varpaanvälitki tuli puhdistettua.

Okoo, jatketaan taas toisten et riittää muullonki kirjoteltavaa XD

Kilin, kolin, kipsis, kopsis....

Täällä hampaat putoilee niin että kolisee. Eilen oltiin ajelemassa ja kesken matkan huomasin että jätkä nieleskelee kovasti. No otin ja vilkasin että mitäs poitsu on tällä kertaa suuhunsa löytyny, huomatakseni että poitsu onnistu nielasemaan vasemman alakulmurin... No vielä on 3 jäljellä, josko niistä yhden vaikka saisi talteen. Myöhemmin sitten istuskelin kaikessa rauhassa sohvalla kun keittiöstä kuuluu hentoinen kopsahdus, ja käännyin kattomaan että mikäs siellä niin Jasu kovasti katteli ja haisteli tipahtanutta poskihammasta. Komensin sitten tietty Jasun poies hampaan luota, konkkasin nopiasti keittiöön ja nostin hampaan pöydälle. Nyt on kolme hammasta tallessa, ja useampi varmasti syötynä XD

Tänään leikkelin sitten poitsun kynnet. Etukynnet oli työn ja tuskan takana, mut kun takatassujen kynsiin päästiin niin poitsu makas tyynen rauhallisena ja tuntu oikein odottavan että loppus tää rääkki jo.

Huomena ehkä taasen mittaillaan ja punnitaan ja kuvataan poitsua, täyttihän herra tänään 19viikkoa jos en oo ihan laskuissa seonnu tän jalkani myötä. Kun tosiaan katton Jasua niin en mä nää ite että mitään muutosta koon tai muunkaan vastaan olis tapahtunu, mut sit kun katson joitain kuvia/videoita 8-15vk niin muutos on aivan valtava, miten mä en oo tota voinu huomata? Poikahan siis on varmasti kasvanu silmissä, mut miksen mä huomannu...? No, kohta on pentuaika ikäänkuin ohi ja sillai, niin pitää koettaa näistä viimesistä kuukausista nauttia täysillä, alkaa jo pelottavan paljon muistuttamaan ihan oikeaa shelttiä karvapallon (josta sojottaa neljä tikkua) sijaan...

Jasu on jo parisen viikkoa ainakin tiputellu pentukarvaa. Keskellä selkää kulkeekin semmonen karkean karvan raita, eli ilmeisesti aikuiskarva alkaa vähitellen kasvamaan alkaen keskeltä ja siirtyen lopulta kylkiä pitkin alaspäin. Jos olis toisinpäin niin Jasulla olis nyt keesi, varmaan kolmisen senttiä leveä (???) tuo "raita" selässä.

Välillä kyllä miettii onko perheessä koira vai magnusti... Pitää jossain vaiheessa ottaa ihan videokuvaa Jasusta kun se seistä jököttää kahdella tassulla ja himoitsee nakkia tai jotain muuta vastaavaa. Yllättävän kauan pysyy pystyssä pelkästään takatassuillaan. Kahvikupit haisee kamalille mutta aina niitä pitää yrittää pyytää, no Jasu ruikuttaa, me tarjotaan, Jasu pakenee ja alkaa kohta taas uudestaan kerjäämään sitä kuppia. No avokki sitten tarjos sille tänään tyhjää vesilasia kahvimukin välissä, poitsu nuoli lasin pohjaa ja pakeni taas kahvikuppia. Että onkai poitsulla sentään pikkusen älliä päässä? Luulisin näin. Enkä mä taaskaan saanu syödä mun keksejä rauhassa! Njoo....

Jatketaan taas toisten, että riittää muullonkin kirjoteltavaa :)

Äiti + ruoka + syöminen = Jasu syö nyt

Kyllä... Mamma istuu tässä sohvalla ja koettaa syödä päivittäistä lämmintä ruoka-annostaan, ja mitäs muutakaan tapahtuu kuin salama nimeltä Jasu ilmestyy lautasennurkalle ja kahmasee ison suullisen makaroonia ja jauhelihakastiketta... No toisaalta, tänään toi avopuoliso onnistu tekemään aivan loistavaa jauhelihakastiketta vaikkei olekaan oikeastaan ennen tehnyt, no okei kävin mä vähän maustamassa... Muutenkin, ihan mitä tahansa tässä syö tää yks tulee norkoomaan viereen että eikös hänenkin kuuluisi saada hovimaistajan osuus, ja jos ei sitä itse anna se nappaa sen niin että syötävä asia on jo puoliksi suussa kun Jasu tulee ja kähveltää... Ihanata, saankohan mä enää ikinä syödä rauhassa?

Nyt se makaa tossa vieressä, pää ps3 ohjaimen päällä ja tuijottaa mun ranskanpastillipussia... Pari se nappas taas kerran ja näköjään rakastui, hei mitä vaan muttei nappulaa! Taitaa olla Jasupojan motto kyseessä.... Pussi rapisee, katse kohdistuu minuun ja alkaa armoton tuijotus "Etkö sä nyt vois edes vahingossa tiputtaa yhtä" jota seuraa syvä huokaus "no et kai sitten..." Kovasti yritti äsken pureskella amerikanpastillipussia joka on tossa sohvalla vieressä, muttei tainnut tuoksua tarpeeks tai oli tarpeeks vahvaa materiaalia jotta poitsu ei saanu sitä auki.

Jasu pääs tänään suolle. Mä istuin meidän farkun takarontissa luukku auki lueskelemassa kirjaa sillä aikaa kun poitsut käppäs suolenkin läpi. Jasu oli kuulema pulahtanu pari kertaa, ja ihan omin nokkineen, luultavasti kyl tipahti vaan sinne innostuksissaan. Jahtaili vähän aikaa palloa siinä majalla ja lähdettiin sitten ajelemaan. Ajeltiin ensin hikiälle ja sitten jotain pienehköä tietä oittiin ja kärkölän ja mäntsälän kautta joitain pikkuteitä pitkin kotio, päädyttiin lopuks vanhalle oitintielle joka vie oitista mäntsälään. Reissun aikana pysähdyttiin parisen kertaa ja yhenkin kerran pysähdyttiin tosi kauniiseen paikkaan ja mä kirosin ettei mulla ollu kameraa mukana. Tosi nätisti juoksi siinä korkeahkossa heinikossa poitsu nostellen sirosti tassujaan korkealle joka askeleella.

Nyt se nukahti... Olin tänään muuten myös siellä lääkärillä, otti tikit pois. Sano että viikon ajan noin 20kg painoo seuraavan viikon puolet omasta painosta ja seuraavat kaks viikkoa täyspainolla pitäs astua jalalle. Kysyin kanssa samalla että uskaltaakohan ton jalan kanssa lähteä lenkille poikien kanssa tonne Öllerille, lääkäri sano että miksei jos ite vaan jaksat. Päivittäin pitää kans ottaa pari kertaa jalasta toi walkkeri ja liikutella nilkkaa ees taas ees taas ees taas... Helpommin sanottu kun tehty, lihakset surkastunu olemattomiin ja Jasu hyökkäs samantien mun löyhkäävien sukkahiki haisulivarpaiden kimppuun... Njoo... naminami hetki pojalle.... -.-

Ehkäpä taas sitten lisää ensi kerralla :)

Puruleluista puutetta...?

Jasu pureskelee jatkuvasti kaikkea... Tota mun jalkatukijuttua aka walkkeria, tyynyjä joilla jalkaani lepuutan, käsiä, vaatteita ja jopa yrittää tissiä purasta välillä kun tarpeeks lähelle pääsee kun käy tarpeeks kuumana... Onneks toistaseks mulla on enemmän voimia niin pystyn nappaamaan tiukkaan pakkopaitasyliotteeseen ja odottaa hetken että tunteet vähän viilenee ja penska rauhottuu..

Tuo pureskelu kyl taitaa olla ihan ikään kuuluva juttu? Kyllä noi epäsoveliaat purulelut aina vaihtuu parempiin kun tarjotaan vaikka lempipehmolammasta tilalle, tottakai lammaskoiralle lammas hankittiin XD
Tuohon ikään liittyen, just tänään pureskeli tossa vieressä ja osittain jalkojen päällä makoillessa sitä lammastaan, mä kuulin pienen "kopsahduksen" ja ihan sattumalta huomasin ja oikeestaan näinkin kun semmonen pienenpieni valkoinen hammas tipahti lattialle sohvan vierelle :D

Poskihampaiden ulkonäön perusteella en osaa sanoa mitään... Mutta ainakin kaks etuala hammasta on tipahtanu, ne reunimmaiset ja siellä kasvaa pikkunystyrät ja näyttäs siltä että kaikki etuylähampaat on jo vaihtunu ja uudet on kasvanu, ehkä jopa täyteen mittaan..??? Kulmuritkaan ei luultavasti ole vielä vaihtunu, en ainakaan oo huomannu että missään vaiheessa olis puuttunu kulmuria, mutta joku joka tuntee koiruuksien suun paremmin vois mun puolesta sanoa paremman arvion tuohon jos mahdollisuuksia lähiaikoina tulee...

Oma petikään ei tunnu enää muuhun kelpaavan kuin "hunk hunk" ja pureskeluun... Kai kaikki poikakoirat on vauvoina tommosia ettei tää vaan oo joku epämääräishalukas penska? Alkuun aina nostin Jasun omaan petiin nukkumaan illalla, ja nyt on Toni nostanu jonkun aikaa.. Mutta jo melko kauan on jätkä hetken maattuaan siinä hipsiny sohvalle nukkumaan. Koko ajan olis kyllä leikkimässä, jos ei lammasta tai petiä niin sitten jotain muuta yrittää tuoda vedettäväks, ehkäpä se on hyvä juttu..

Söinpä tässä salmiakkia tänään tässä sohvalla.. Ja kuten aina Jasu tapittaa vieressä "aa mulleki vähä, mitäikinä toi onkaan..." No aiemmin kun varasti pussista salmiakin jäi käytännössä syömättämä lattialle, tää tapahtu varmaan viikko sitten. Nyt sitten annoin suustani ihan minimaalisen palan ja söi innoissaan ja lisää halusi... Joinpa sitten vielä kuumaa kahviakin. Aina kun sitä juon ja Jasu tulee tyrkylle hakemaan omaa osuuttaan poitsu pakenee kun pikkasen haistaakin, mutta palaa heti takaisin uudestaan haisetelemaan. No tänään Jasu tyrkkäs kuononsa sinne kuppiin, kuumaan kahviin ja aika nopeasti nous kuono kupista ja ravistelu perään, eipä sen jälkeen kyllä pyytäny siitä kahvikupillisesta ainakaan, kattoo sit huomenna ruikuttaako taas tippasta aamukahvista... Fiksu poika? öö.... Kaikki muukin on herkkua ja kaikkea täytyy saada maistaa, tai ainakin tuijottaa vieressä kunnes mitään ei ole jäljellä, kaikki paitsi omat nappulat ruokakipossa. Nappulat ei kelpaa, ei sitten millään, paitsi kun tulee kunnon nälkä... Ehkä se joskus oppii...

Ehkä taas ensi kerralla lisää edesottamuksia :)

Ihanat aamut :D

Ihanat aamut :) Kirkon kellot herätti tänään esimmäisen kerran yheksältä ja toisen kymmeneltä, Jasu tottakai yritti siinä välissä myös herättää monta kertaa muttei vielä ole tainnut poitsu tajuta että parhaiten onnistuu kun vaan hyppää sängylle ja alkaa lipomaan. Kyllä se sängylle pääsee, ei vaan tajua itse aamulla hypätä, täytyy aina nostaa ja sitten saakin kunnon naamapesut :D

Vaikka onkin jalka paketissa niin onnistuin kantamaan Jasun sängyltä olkkariin kun avokki päätti jatkaa unia vaatteet päällä nousun jälkeen... Koko aamun on aivastellu, siis koko kolmikko, minä avokki ja meitin pikku Jasuvauva. Ehkäpä pitäis laittaa ikkunat yöks kiinni?

Eilen ajeltiin muutama tunti, kotiin kun tultiin Jasu tais olla jo ovella vastassa. Niin isot hellyyspuuskat että.. "äitiäitiäiti isisisisisi älkää enää jättäkö mua yksiiiin....." häntä viipottaa, korvat taittuu taakse innostuksesta ja kauhee tapsutus tassuilla, ja jos kumarrun alas (keppien kanssa kun en voi kunnolla laskeutua hellittelemään) niin kiipeeää tuo suloinen pikkuotus jalkaa tai laukkua tai ihan mitä vaan mitä pitkin pystyy ylös ja suukottaa naaman märäks :) Ahh, se on oma kulta.

Jatketaan taas toisen kerran :D

Jasu 4 kuukautta 4 päivää

Saa nyt nährä tuleeko täällä kirjoiteltua, mutta no ainakin yritän :)

Meikäläinen istuu täällä sohvan nurkassa jalka paketissa ja tihrustan vieressä kateellisena kun pojat leikkivät lattialla. Avopuoliso ja Jasu. Jasu on leikkisä mutta myös hellä nuorimies, aina välillä tulee viereen istumaan ja tapittamaan että onkos mammalla kaikki nyt hyvin, jalkapohjakin taitaa maistua aina toisinaan hyvälle kun väen vängällä tulee varpaat nuolemaan jos ei jalkapohjaan pääse käsiksi.

Hampaita poitsu ei helposti anna katsoa, taitaa suussa kutista kovasti hampaiden vaihdon johdosta niin kaikkea pitäisi koko ajan purra. Etuylähampaat näyttävät vaihtuneen kokonaan jo (noin viikko-kaksi sitten), ja alaetuhampaista näyttäisi yksi tipahtaneen eilisen aikana. Karva tuntuu kättä vasten pikkuisen karkealta jo ja paljon tuota untuvakarvaa lähteekin, joka päivä saa silitellä kunnolla poitsua parvekkeella niin että karvat jäisivät sinne eivätkä välttämättä leviäisi ihan joka puolelle asuntoa, vaikka toisaalta sitä ei voi estää. Alhaalla tuntuu nystyrät, mutta vain etsimällä, ehkä ne joskus tipahtavat.

Kaikki kuvat jotka olen Jasusta ottanut ovat toisella koneella... Petsiessä on joitain kuvia ja lisäksi tuo ensimmäinen blogimerkintä kokonaan (kopioin suurimman osan tämän merkinnän loppuun).
Tuossa ylhällä on kuitenkin Petsie banneri josta pääsee näkemään edellämainitsemiani kuvia ja mikälisikäli olet petsieen kirjautunut voit myös arvostella ja kommentoida kuvia.

Katsotaan nyt tuleeko tätä blogia pidettyä vai unohtuuko tämäkin hämähäkin verkkojen peittoon tuonne jonnekin...

----

Tässä nyt Jasun elämän ensivaiheista ja aej - ajasta ennen Jasua :)

Koko elämäni olen haaveillut koirasta, kasvoin saksanpaimenkoirien keskellä rajavartiolaitoksella. Meillä on kuitenkin aina ollut kissa (RIP rakas Cindy sekä seuraajansa {elossa} Mikki), joten minulla ei ollut toivoakaan saada koiraa, ei niin kauan kun olen asunut vanhempieni luona. Viime syksynä muutin yhteen avopuolisoni kanssa ja aloin puhumaan koirahaaveestani enemmän ja enemmän avokilleni. Hänen perheessään on ollut jo kaksi shelttiä aiemmin, joten rotuvalinta ei ollut hankala tehdä.

Otimme siis yhteyttä kasvattajaan jolta Rami (RIP) ja Konna (9v) on aiemmin avokin perheeseen otettu, ja pentue oli tulossa muutamien viikkojen kuluessa. Odotus oli sietämätöntä, saanko pentueesta pennun vai en, jännittävät ajat. Emo ultrattiin kantavaksi ja näytti siltä kuin masussa olisi köllötellyt viisi pentua.

10.4.2009 pentue syntyi, useiden harmiksi viisi pentua oli vähentynyt kolmeen. Kahteen poikaan (trikki ja merle) sekä tyttöön (trikki). Seuraavana päivänä juttelin kasvattajan kanssa, ja kuten olin uumoillut merle olisi minun vauvani mikäli sen ottaisimme avokkini kanssa. Avokilla ei ollut sanavaltaa, joten sanoin kyllä.

---

Aikaa kului hieman, pennut tulivat kolmen viikon ikään ja sunnuntaina ko viikolla kävimme katsomassa pentuja. Suloinen vauva ryömi ja taapersi sylissäni ja änki itseään kainaloon turvaan. Jostain silloin tuli tunne "tää lapsi on Jasu" joten Jasuksi poika ristittiin.

Kuusiviikkoisena näimme Jasun vihdoin uudestaan avokin kanssa. Eloisa poika leikki veljensä kanssa ilolla, veli roikkui hännässä ja Jasu käveli eteenpäin heilutellen häntää ikäänkuin "mikä roska mun hännässä on kiinni?" ilmeellä varustettuna, hupaisan näköistä jopa :)

---

Jasu oli noin 7 ja puoli viikkoa kun hän muutti kotiin. Hetken tutki ympäristöä ja rupesi ilolla leikkimään, kotiutui loistavasti. Yöllä hän ei itkenyt eikä valittanut vaan tuhahteli iloisesti omassa pedissä sänkymme vieressä. Ensimmäinen hankala yö tuli vasta viikon päästä, mutta senkin hankaluudet on jo unohtuneet tähän päivään mennessä. Kiltti poika pysyttelee lähellä kun lähdetään ulos, eli vain varuiksi tuossa tien laidassa narua tarvitsisi. Nukkuu suurimman osan ajastaan, mikä on välillä mammalle helpotus.

---

Ylläolevat tekstit olen tosiaan kirjoitellut muutamaa kuukautta sitten. Lisäillään tänne vielä tällä viikolla tämän hetken kuulumisia :)