Kiireisiä päiviä ja arkeen paluun rutiinia

Nyt on sairaslomat vietelty ja elämän kiireisyys palannut kuvioihin, Jasu joutunee jatkossakin olemaan taasen entistä enemmän kotona itsekseen, mutta kyllähän meidän poika pärjää. On ollut muutama hoppupäivä ja jonkun verran löysäilyä mutta melko paljon yksinoloa. Tokoilut on kehitykseen päin, vähän alkaa vaikuttamaan siltä, että tuo "ai mä vai?" turjake alkaa vähitellen jopa tajuamaankin joitain asioita ja käskyjä, kuten maahanmenoa. Kävin itse kasvattajakurssin ja hyväksytystihän tuo meni läpi. Itsenäisyyspäivänä käytiin vähän seurailemassa marssin aloittajaisia ja sitten lähdettiin Hissun (ja erään muun henkilön jonka nimeä en millään muista) kanssa kaikkine koirinemme shelttilenkille. Tai no, lähes kaikkien koiriemme, pyrrit ja seurassamme olleen henkilön yksi sheltti jäivät reissulta. Ja tänään kävin sitten Jasulaisen kanssa eteläsuomen shelttien pikkujouluissa ja pojalla oli hauskaa. Se on pääasia. Kuvassa alla Jasu lähes 8kk iässä, sängyllä seisomassa.

Viimekuun lopulla tosiaan yhtenä keskiviikkona, taisi olla 25. päivä, oli todellinen "hoppupäivä". Tiistaina oltiin avopuolison kanssa elokuvissa ja poppareita mutustellessa lohkesi vasemmalta puolelta (minulta) yksi premolaris alarivistä, eli suomeksi väliposkihammas. Keskiviikkona sitten soitin heti aamusta hammaslääkäriajan ja sain kuin sainkin ajan kahdeksitoista, sitä ennen piti ehtiä käymään äidin luona kuvaamassa muutama taulu ja lenkittää meidän karvakasa. No lähdettiin Jasun kanssa liikenteeseen kotoa siinä puol yhentoista aikaan, ajeltiin kaukolankadulle jossa veljeni sitten sähläsi ja leikki Jasun kanssa sillä välin kun meikäläinen kuvasi äidin taulut, onneksi suurin osa onnistui ykkösyrityksellä (ei tärähdystä, ei värivirheitä tms). Siitä sitten tungin Jasun äidin autoon, äiti lähti viemään veljeä fysioterapeutille ja siitä viemään tiedostoja painoon tulevia kortteja varten ja itse häivyin hammaslääkärin suuntaan. Naama puoliksi puuduksissa hain sitten Jasun äidiltä ja kävin siirtämässä painofirman koneelle kuvat äidin tauluista kamerastani, että pitikin olla sekin kello 12, no puoli tuntia sinne tai tänne :D
Vähän ajeltiin Jasun kanssa, haettiin limupullo ja tokoeväitä marketista ja käytiin vielä pikkulenkilläkin ennen kahta. Kahdelta mentiin sitten Onnentassulle (paikallinen löytökissa ja koiratalo) jolla toimii myös yksi alueen (mielestäni) parhaista eläinlääkäreistä. Ensin Hissun poikapyrri pääsi miehuudestaan ja sen jälkeen ultrattiin yksi hänen kasvateistaan, Molla. Molla on ikäänkuin Jasun sisko. "Jäisen" ulkona olleen ultralaitteen mukaan Mollan masusta löytyi ainakin kolme elollista, eli pentuja on tulossa mutta tarkkaa varmuutta ei pentujen lopullisesta määrästä kuitenkaan ole. Mollaa olen nähnyt nyt pari kertaa ultran jälkeen ja kerta kerran jälkeen tuntuu tyttö olevan entistä enemmän huomion- ja hellyydenkipeä. Ultran jälkeen lähdettiin kahvin kautta Jasun kanssa kohti espoota ja Tokokurssin päätöskertaa. "Päälle" käsky (kuvassa oikealla alhaalla) tuntuu olevan täysin hanskassa ja lisäksi Jasu onnistuu lähestulkoon joka kerta sivulletulossa, mutta paljon on vielä harjoiteltavaa, että sen saisi sulavaksi liikkeeksi. Vielä on paljon harjoiteltavaa, mutta edistystä on ja kaikkia yrityksiä pyritään vahvistamaan positiivisesti. Pitkä ja raskas päivä, onneksi suurimmaksi osin kuitenkin mukavaa oloa myös Jasulle vaikkakin jotui istumaan autossa enemmän kuin halusi oikeasti.


Lähes joka päivä on jonkun verran tokoiltu, vähintään istumista, maahanmenoa tai sivulletuloa. Kaikki muu on ollut mukavaa ekstraa ja tuntuu siltä, että luupää ei tosiaan enään ole hirveä luupää vaan oikeasti yrittää pyydettyä temppua jos ymmärtää pyynnön oikein. Kaiken lisäksi onnenhuutoja, Jasu alkaa pikkuhiljaa oikeasti syömään mitä ruokaa saa eikä vain nirsoilemaan kuten tähän asti. Oppinut sen ilmeisesti kantapään kautta, aina sillontällön muutamia päiviä yrittää syödä samaa ruokaa (kippo päivän pöydällä ja illalla taas alas, yön pöydällä ja aamulla taas alas) mutta viimeaikoina on tuon ruoka-ajan puitteissa aika hyvin tyhjentänyt kuppiaan. Yksinolokaan ei enään ole niin kamalaa. Joka kerta kun jätän Jasun yksin kotiin päiväksi jään hetkeksi kuuntelemaan oven taa eikä toviin ole mitään enää kuulunut lähdön jälkeen. Ja vielä lisää hurraahuutoja, Jasu on virallisesti sisäsiisti. Yli kuukausi on mennyt eikä yhtäkään sisäpissiä / kakkia (viimeisin muistaakseeni marraskuun ihan alussa ja sekin käytännössä vahingossa), ehkä meillä on vielä toivoa. :D

Itsenäisyyspäivänä käytiin tosiaan käpöttelemässä mukava shelttilenkki. Me kolme ja meidän 8 shelttiämme (Jasu, Hissun: Heta, Bon ja Saara, Hissun ystävän [ai että mulla on ihana nimimuisti, anteeksi!] Nonnih ja Senni sekä Hissun uusin tulokas Foxie ja toiselle kasvattajalle menevä veljensä Tino, ikää noin 12viikkoa jos muistan oikein). Meidän porukassa olikin sitten ainoat Blue Merlet koko lenkiltä. Lenkillä oli vielä ainakin kaksi trikkiä ja 5 (en ole 100% varma määrästä) soopelia, harmittelin vaan etten ottanut kameraa mukaan, kuvauskohteita olisi ollut paljon.
Lenkki oli pituudeltaan 6km eli älyttömän paljon pidempi kuin yksikään lenkki minkä olen kävellyt sitten ylä-asteen tai no ajokortin saamisen jälkeen ainakin. Sää oli hyvä ei tullut vettä eikä lunta, vähän oli kyllä kosteaa (lahkeet kastuivat) mutta ei mitään kriittistä. Kerran sai Jasu kyllä mamman sydämen tykyttämään astetta nopeammin, Foxie meni kävelemään jäälle pieneen ojaan tien varrelle ja meidän luupää tietysti perässä. Pelkäsin ihan hirveesti, et se jää pettää ja mä joudun jäävesipelastamaan täystuhon, jaiks.. Onneks Jasu kuitenkin tuli pois jäältä kun namilla kutsuin. Jasu kulutti mukavasti energiaa ja loppuilta menikin leppoisasti nukuksien, mamma oli tyytyväinen. Illalla tosin huomasin vasemmassa päkiässäni ison vesikellon ja seuraavana päivänä (eilen) se oli aivan älyttömän kipeä  mutta nyt jo onneksi ohi. Kuvassa Jasu noin 19vk iässä, kuvasta on tehty postikortti ja jos haluat kyseisen kortin kokoelmiisi jätä kommentti e-mail yhteystiedolla varustettuna ja otan yhteyttä, sama pätee myös Jasu joulukorttiin, joka löytyy alempaa blogimerkinnässä.

Eilen meinasi jo tulla kiire. Piti ehtiä vähän sitä sun tätä mukaanlukien kuskaamaan veli fysioterapiasta kotiin mutta onneksi ei aika mennytkään niin kortille kun kuvittelin. Sain apua BH-Kenneltarvikkeen omistajalta Jasun kynsienleikkuussa, meillä se on noin 5 tunnin sota joka kerta kun kynsiä leikataan. Hyvin onnistuin puuhaamaan vähän yli puolessa tunnissa kahden tunnin puuhastelut :D

Tänään oltiin sitten Jasulaisen kanssa pikkujouluissa. Kyseessä oli ES-Shelttien pikkujoulut. Saimme nauttia monenmoisesta koiraseurasta ja Jasu oli onnessaan päästessään leikkimään suunnilleen ikäistensä toverien kanssa. Paikalla oli myös talentista tutut Sini ja Sonic jotka esittivät meille koiratanssin ja Sonic-tonttu jakoi meille lahjat (jotka kukin oli tosiaan tuonut juhlaan mikäli itse lahjaa kaipaili). Pikkujouluissa oli myös leikkimielinen agilityviestikilpailu ja mun suureks yllätykseks ensiepäröinnin jälkeen Jasu onnistui täydellisesti kolmen tikun pujottelussa eikä hypyssäkään ollut pientäkään epäröintiä tai ongelmaa :D Oi olen niin ylpeä karvaisesta lapsestani, kuten mamman kuuluukin ;) Toisena kisana oli nakin etsimistä, lattialla oli monta jugurtti ja vanukaspurkkia väärinpäin ja purkkien alla nakinpaloja, kisaajia oli muutamia ja 4 parasta palkittiin (tai ainakin mainittiin). Sonic tottakai voitti, mutta ei me Jasun kanssa toisella sijalla oltu kovin montaa sekunttia hitaampia, sen siitä saa kun on ahne koira XD Nyt ollaan sitten jo tovi istuttu kotona rauhassa ja tuolla Jasulainen nukkuu tyytyväisenä pöydän alla.

Nyt meillä ei ole mitään suurempia suunnitelmia. Mitä nyt jos kaikki menee hyvin jne pääsen Mollan synnytykseen mukaan ja jouluna on tarkoitus vierailla niin muorilla kun molempien vanhemmillakin, ehkäpä Jasukin pääsee maistelemaan kinkkua. Toivottavasti nyt sitten vihdoin pysyn pyrkimyksessäni eikä ensi kerran tekstistä tule hehtaaritekstiä :D Ensi kertaan siis.