Lauantaina 10/4 Jasu täytti vuoden. Aamupäivä meni töissä ja kun kotiin pääsin kuuden kieppeillä en ehtinyt vaihtaa ukon kanssa kun pikaisen suukon ja pari sanaa kun jo nappasin Jasun mukaan ja kiiruhdin suolle missä Hissu jo meitä odottelikin pyrrien ja shelttien kanssa, nykyäänhän shelttejä on viisi; Bon, Saara, Heta, Chisa (kirjoitusasusta en ole varma) ja Foxi. Pyrrit on samat "sylilapset" Miina ja Jaakko. Kierrettiin lenkki aivan rauhassa, koiruudet temmelsi keskenään ja hyvin näytti virtaa olevan :D Kun sitten päästiin pitkospuiden loppuun Hissu "Hullu" Toivonen päätti ettei kannata kiertää takaisin vaikka loppupään pitkospuut olikin uponneet veden alle. Hissu nappasi tomerana tätinä kengät ja sukat jalasta ja kahlasi jäähileisessä nilkkasyvässä vedessä ja veti kolmet pitkospuut paikoilleen. Hyr, en olis pystyny. No siitä mentiin sitten kahville ja kahvin jälkeen ajoin poikkeuksellista reittiä kotiinpäin, matkalla näin entisellä Karavaanilla vieraan sheltin ja tottakai mun oli kaarrettava takaisin kysymään että kukas tää pikkunen on. Siinä sitten hetki höpöteltiin ja selvisi että pikkuneiti oli noin 7kuinen Nelli. Sovittiin omistajan kanssa treffit seuraavalle päivälle iltalenkin merkeissä vai olisiko ollut maanantaille, nyt ei voi muistaa on ollut liikaa hässäkkää joka suuntaan XD Illalla Jasu sai vielä maksalaatikkokakkua nakki kynttilänä ja ukko nauroi meikäläiselle kun hoilotin "happi pöörthdei too juuu" kakaralle kun annoin sitä maksalaatikkoa sille.
Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä mentiin sitten Käppikselle ja päästettiin mukulat irti ja voi sitä vauhdin huumaa kun Nelli ihastui meidän nuoreen poitsuun sydänjuuriaan myöten. Seurasivat toisiaan ja juoksivat juoksemasta päästyäänkin, me ihmiset nautittiin rauhasta ja naurettiin hupsuille kakaroille. Ilta oli rattoisa ja ihan yhtäkkiä huomattiin että jokos nyt tuli pimeää. Kotona Jasu pääsikin sitten kevään ensimmäiseen pesuun, tassujen valkoinen oli aivan mustaa.
Niillä main se hälinä ja hulina sitten alkoikin. Kuten alussa mainitsin eräs ystäväni on ottamassa koiraa, rotu on vaihtunut moneen kertaan mutta päälimmäisenä näyttäisi olevan (mistäköhän syystä ^^) sheltti. Viimeset puoltoista viikkoa ollaan häsläilty enemmän ja vähemmän porukassa, kaveri on nautinnolla harjannut kakaraa päivittäin, yrittänyt opettaa temppuja ja kaipa kaveri on myös yrittänyt oppia koirista lisää Jasun, mun ja netin avustuksella. Mun mielestä kaveri on täysin valmis ottamaan koiran, varsinkin jos kyseessä on niin helppo rotu kuin sheltti, mutta kaveri ei luota itseensä tässä asiassa. Kovasti olen yrittänyt painostaa häntä soittamaan kasvattajille ja osittain vahingossa ja osittain tahallaan olen puhunut kipeistä asioista ja käytännössä itkettänyt kaveriani. Enimmäkseen vahingossa kuitenkin, mutta sekös vasta vahvistaa itsetuntoa kun tietää mitä voi tapahtua, hetken sitä ehkä itkee ja sitten hymyilee vahvana että "kyllä mä kestän ja onnistun". Ehkäpä se auttaa itsetuntoa, ehkäpä, ken ties. Vähän kuin Jasun mahdollisuudet olla PRA sairas tai kantaja, olen jo suruni surrut vaikken olekaan itkenyt ja tiedän että jos Jasu sairastaa sitä silloin varmasti tirautan pari kyyneltä ja itsepäisesti alan opettamaan suullisia vahvoja käskyjä vahvemmiksi ja opettamaan ei niin vahvoja käskyjä toimiviksi - mitä muuta voisin tehdä? Nyt jo osataan hyvin istua ja odottaa ihan vain sanallisella käskyllä.
Ollaan harjailtu, höpötelty, kuljettu ja harjoteltu, mitä muuta? Kaikkea. Käytiin jopa yksissä agilityn epävirallisissa kisoissa turisteilemassa ja kaverilla selvästi taas loisti silmät päässä siitä innosta mitä tapahtuma aikaan sai. Kaveri on kuitenkin melkovahvasti alkamassa harrastamaan agilityä, niin olen sitä mieltä että kyllä kannattaa jos pelkästään epiksien seuraamisesta saa niin hyvät kiksit. Kiitos kaverin olen myös saanut mietittyä omaa pentuopasta jonka teen tulevia kasvatteja ajatellen jossain vaiheessa pitkällä ajalla. Haluanhan kuitenkin oppaan olevan laaja muttei kuitenkaan tylsä ja mitä enemmän on aikaa työstää sitä sen paremman siitä ehkä jopa saan, no paljon ainakin yritän. Käytiinhän me yks iltapäivä myös suolla isolla shelttikatraalla, alunperin toisin oli tarkotus hakea vaan Hissun viisi tyttöä mukaan, mutta puoliksi vahingossa ja ilomielin otettiin mukaan myös Hissun kasvatti Molla naapurista ja viereistestä talosta Hissun kaverin Velmu ja Savu. Mentiin sitten 9 shelttiä kyydissä suolle ja pääsivät koiruudet kirmaamaan ympäriinsä, selkeästi nauttien tilanteesta. Kun sitten lenkin jälkeen soittelin Hissulle että oltas nyt tuloillamme se vastas puhelimeen että "ketä ette saanu kiinni" heheh, heti ajattelemassa etteikö tommosta laumaa voiteta omalle puolelle nakkipalkkioiden turvin ;) Käytiin me vielä kerran myöhemminkin suolla, sattui tulemaan sinne myös puolituttu puolitoistavuotias espanjan vesikoira (muistaakseeni oli ko rotu) tytteli. Kakarat juoksi innoissaan kun kierrettiin lenkki ympäri.
Huhhuh, jo on mahtunut puuhaa ja hulinaa päiviin. Nyt onneks ollu tänään rauhallista eikä ole tarvinnu ulos mennä, on saanu rauhassa puuhastella. Alla on nyt sitten Jasun kasvu syntymästä vuoden ikään valokuvin kerrottuna. Toivottavasti nautitte ;)
****************************************************
Vastasyntynyt
*
3 viikkoa
*
6 viikkoa, painia veljen kanssa ja mamma Hilla taustalla
Sylissä
*
9 viikkoa
*
12 viikkoa
*
13 viikkoa = 3 kuukautta
*
15 viikkoa = 3½ kuukautta
*
17 viikkoa = lähes 4kk
*
20 viikkoa = 4½kk
*
Noin 5 kuukautta
*
6 kuukautta
*
7 kuukautta
*
9 kuukautta
*
11 kuukautta
*
12 kuukautta, VUOSI!!!
**************************************************
Kyllä ne kakaratkin joskus kasvaa :D Nyt vaan odotellaan niitä aivoja, Hissu lupas postittaa 10 vuoden päästä eli 9 vuotta jäljellä järkiintymiseen ;)
Kiitos kaikille lukijoille. Ehkä ensi kerralla vähän lyhempi teksti vähän aikaisemmin XD en kyllä tällä kertaa kuitenkaan lupaa mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti