Kesä että syksy elettiin melkoisen rauhan parissa oikeastaan mitään ei tapahtunut - paitsi emännällä oli melkosesti omaa hulinaa päällä jatkuvasti. Jasu sai viettää "kissanpäiviä" kuten sanonta kuuluu ;)Prinsessaanikin etsin edelleen, muutama toiveikas kuulostelu on hyvällä mallilla, mutta koskaan ei tiedä ennen kuin tyttö on kotona - joten siitä en sen enempää nyt. Sen kyllä sanon että kun ja jos prinsessani löydän, ilmoitan niille kasvattajille, joilta kysellyt olen että tyttö on tulossa kunhan löydän sen, enhän nyt voi kasvattajaa jättää epätietoisuuteen siitä että olenkin jo saanut rinsessani. Tuntuu vaan toivottomalta kun rotu on erittäin suosittu, mikä ei kyllä ole ihme, kaunis, lempeä ja ihanan höperö rotuhan tuo on. Mutta rinsessasta lisää kun rinsessan löydän, muutaman nimen olen jo kehkeytellyt päähäni (en voinut vastustaa) jotta kun tytön tapaa niin tulee se oikea nimi kuten Jasun kanssa tuli kun totesin vaan ensitapaamisellamme että "tää on Jasu".
Aika paljon käytiin lenkkeilemässä rauhallisen luonnon parissa, ja toisinaan ajeltiin hieman, Jasu mukana - tottakai. Tässä on reissuilta pari näyttävää otosta, ja uskokaa tai älkää, ne on kännykän kameralla otettuja.Kaunis auringon kultaama suo on syyskuulta ja punaisenräikeä iltarusko on heinäkuun lopulta. Suihkulähteet kruunasivat kauniin ruskon, ehdottomasti.
Valmistuin koulustani ja sen jälkeen jäin osa-aika työntekijäksi / osa-aika työttömäksi. Aikaa riittääkin vaikka muille jakaa, ja sitä aikaa onkin vietetty koiruuden kanssa. Jasu nauttii (toivottavasti). Jasu kulkee kaikkialla mukana minne menen, ainakin silloina kun mikään ei estä, yleensä kun menen joka suuntaan kun kerran lähden, lenkit, vanhemmilla käynnit, kauppareissut ja kaikki menee yhdellä lähdöllä, joten on hyvä että Jasulla on oma paikka autossa, ihan ikioma. Valmistujaisjuhlissa Jasu oli ihan hämillään; miksi näin paljon ihmisiä, miksi minua lähestytään, aikooko se repiä karvasta vai silittäiskö sittenkin?
Joulukin tuli ja meni. Ei jotenkin enää joulu tuntunut joululta, valot on kivoja, kynttilät on kivoja ja jopa osa lauluista on ihan kivoja, mutta.. Jotenkin joulu vaan ei tuntunut joululta. Vierailtiin kuitenkin molempien vanhemmat ja haettiin perinteisesti kinkut mun vanhemmiltani. Vietettiin leppoisa ilta keskenämme ja nautittiin olostamme, sentään jotain hyvää vaikkei joululta tuntunutkaan.
Uusi vuosi meni niin rauhallisesti kun toivoa saattaa, sylissä vietettiin suurin osa yöstä ja kunhan pauke lakkasi neljän jälkeen käytiin vielä pisulla. Telkkaria katteltiin ja sohvalla löhöskeltiin, ihan nautinnollinen tapa viettää uutta vuotta.
Joulun jälkeen aloiteltiin harrastamaan uintia pienessä kaveriporukassa. Jasu rassu ei ymmärrä että altaaseen on ihan yhtä kiva mennä kun suollakin veteen, kai se johtuu siitä allasmaisuudesta. No kesällä pääsee taas luonnonvesiin uimaan. Koirakylpylällä Jasun joutuu avittamaan veteen, että tajuaa että siellä uiminen on ihan mukavaa - ja kyllä se uida osaa ja kesällä ainakin luonnonvesissä tuntuu siitä jopa nauttivan enemmän.
Tammikuun 5 oli se kohtalon hetki. Jasu päätyi pallileikkaukseen. Toinen oli kuulema rakon alla ja täysikokoinen, jotta hyvä vaan että lähtivät. Nyt on päivälleen 2 viikkoa leikkauksesta ja poitsu on toipunut hyvin. Hellyydenkipeähän tuo on ja hakee sen pehmosimman paikan maata, mutta se sallittakoon ;) Äijähormooni poistuu joten lupsakka toveri Jasusta tulee. Vauhdilla mennään silti =P
Eilen käytiin lonkkakuvissa järvenpäässä. Maallikon silmään lonkat näyttäis aika vahvalta A:lta tahi A/B:ltä, ja röntgenin ottajakin sanoi että hyvältä näyttää.. Nyt vaan odotellaan viralliset tuokset... Ja kyllä Jasu oli kännissä :P Ja pitkään taisteli (jälleen) nukutusta vastaan ennen kuin taju meni. Hissun Foxi-neito taasen ei malttanut lattialla pysyä, vaan nukahti ja pysy rauhallisena sylissä. Pidin sitten pygmiä sylissä, eikä 6 kiloa tunnu missään Jasun 9 kilon jälkeen XD Alla on vielä rönkat. Palataan varmaan astialle kun viralliset tulokset tulevat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti