Paljon uutta uutista :D

Jasuhan on aivan loistava "isoveli" vaikka serkku onkin ;) Ja huomasimpas tänään että meidän blogia oikeasti luetaan, wau! Ehkä pitäis oikeasti parantaa tapoja ja kirjoitella pikkuisen useammin :D

	Sivun katselut tänään 0 Sivun katselut eilen 5 Sivun katselut viime kuussa 79 Sivun katselujen koko historia 604

Roza, Mr Madagascar ja Madam Hotpants

Paljon ollaan käyty uimassa, kerran viikkoon on ollut uintiaika ja ehti Jasu oksennellen sairastaa hetken, mutta meni tosi nopeasti ja mukavasti ohi. Prinsessani on ollut löytyneenä hieman yli kuukauden, mutta nätisti olen suuni pitänyt supussa, mitä nyt kasvattajille, joilta olin kysellyt ja joilla pentuja oli tulossa ilmoittelin löytymisestä mutta sen enempää en paljoa puhellut :) Teen tänään tähän blogiin molemmille omat sivut, joten älkää ihmiset ihmetelkö miksi on blogimerkintä "Jasu" ja "Roza" kun jos myöhemmin tätä luette viimeisimpänä :) Vierellä Roza sisaruksineen, Roza vasemmassa laidassa veli keskellä ja sisko oikeassa laidassa, ikää noin 7 viikkoa.

Videotakin olen kuvaillut, sas nähdä ehtiikö tai tuleeko tehtyä youtube videota mutta mikäli tulee tulen sen tänne lisäilemään :) Tänään taas myöhemmin uimaan Jasun kanssa ja Roza jää avokin hoitoon kotiin siksi aikaa. Mutta no, tässä oli briiffi, alapuolelta voi sitten vähän tarkempaan lukea.

Ollaan käyty nyt kasvattajan kanssa vuodenvaihteesta kerran viikkoon uimassa Hyvinkään Koirakylpylässä. Alkuun uinti tuotti tuskaa, piti joka kerta nostaa Jasu veteen ja hirveällä spurtilla sieltä pois. No, seuraavassa vaiheessa Jasu meni veteen hieman avitettuna (aka noutajahihnan kanssa, houkutellen vedetään kohtaan jossa on vain yksi poispääsy tilanteesta rampilla = uimaan lähtö) ja pikkuhiljaa aletaan päästä tilanteeseen jossa Jasulle heitetään pallo tai muu lelu ja toinen lähtee innoissaan lelun perään veteen. Uimalssa uinti on hieman jännittävää, luonnossa on mukava uida ja Jasu käykin usein uimassa kun tilaisuuden saa, mutta jotain häikkää uimalassa herran mielestä on.

Loiskis

Uimalalla ollaan monesti myös todettu napanuoran kiristymiseen liittyvä ongelma. Jasu haukkuu aivan liikaa, no on se muuallakin todettu. Tuumasta toimeen, metsästettiin Hissun kanssa haukunestopantaa, jottei tule opettamaan pahoja tapoja tytölle ja vihdoin se eilen löytyi, mutta siitä lisää myöhemmin, jotta pysytään aikajärjestyksessä :D
Kuivaaminen on aivan kamala operaatio, kamala kovaääninen aparaatti möykkää korvan juuressa ja pitäisi olevinaan paikallaankin pysyä. Jasu yrittää karkuun kuivaajaa ja jos ei karkuun pääse niin toisinaan yrittää purra sitä, onnistui kerran muakin ohimennen näykkäisemään, vahingossa kuitenkin. Mutta parempi se kuivata kuin antaa jäätyä pahasti yli kahdenkymmenen asteen pakkasilla ulkona. Paljon aikaansaa kuivausoperaatio nauruja kuitenkin ;)

Kun pakkaset hieman hellittivät maaliskuun alulla käytiin muutamia kertoja luonnon helmassa kuljeksimassa, kameraa en ikävä kyllä ottanut mukaan, mutta ainakin Jasulla oli hauskaa. Käytiin metsässä juoksemassa upottavassa hangessa, käytiin suollapäin kävelemässä hangen päällä, tai no niin oli tarkoitus olla. Tuskailin sitten yli puolen matkaa hangessa joka upotti joka askeleella.. Ei, kuntoilu ei ole kivaa...

Viikko sitten keskiviikkona aamu alkoi loistavasti. Lattialta löytyi neljä oksennusläikkää, joista 2 sisälsi ruokaa ja 2 pelkkiä nesteitä. Niitä sitten siivoamaan vapaapäivänä kello 5 aamulla, huhheijaa. Aamupäivä meni vähän väliä oksennellessa, kamalalla vauhdilla ryntäsin Jasun luokse sanomalehti käsissä kun alkoi kakominen. 9 kertaa kymmenestä ehdin alle sanomalehden kanssa ja joka välissä yritin tavoitella eläinlääkäriä myös. Kun eläinlääkärille päästiin Jasu sai oksennuksenestolääkkeet ja antibioottikuurin. Todennäköisesti maha oli vain ärtynyt jostain syystä, vaikka täälläpäin onkin ilmeisesti liikkeellä koirien oksennustautia ja ripulia joka alkaa useamman päivän oksentelulla ja jota seuraa ripuli. Ripulia meille ei ikinä tullut ja oksentelukin loppui kun oksennuksenestolääkkeet saatiin. Yksi uintikertakin jäi välistä, mutta tänään taas päästään uimaan.


Hissu (kasvattaja) nimesi neitokaiseni My Lil'Princess nimellä, koska olen koko ajan puhunut pienestä prinsessastani, ajatteli varmaan että no prinsessan haluat, prinsessan saat. Totesin vielä isällenikin helmi-maaliskuun vaihteessa, että koska sitä kerran on prinsessoitu koko vuosi kun sitä on etsitty niin tottahan toki siitä varmasti tulee Riiviö, ja miten siinä sitten kävikään... Roza, liikanimeltään Riiviö tai enklantilaisittain the Rascal, saapui kotiin torstaina iltapäivällä. Liikanimensä tyttönen tosiaan sai siitä hyvästä kun olin pentuja katsomassa kakaroiden ollessa noin 4 viikon iässä ja nostin Rozan siskon, Madamen syliin ja katselin että voi kun toinen on niin soma... Ja sitten... "Ai hitto, mikä mun varpaassa on" no, Roza the Rascal oli siellä kiinni peukkuvarpaassa pienillä naskaleillaan... Ai miten niin 3/4 jenkin ego?

Roza the Rascal, 7vk

Madam Hotpants lällättelee Rozalle

Monta kertaa maaliskuun aikana kävin Hissun, pentujen ja muiden haukkujen kanssa ulkona. Täytyihän pieniä päästä näkemään ihan omin silmin niin usein kun mahdollista. Silmäpeilissä käytiin 22 päivä, ja silmät oli koko joukkiolla terveet. Pentutarkastuksenkin mukaisesti lapset ovat terveitä, nyt vain sitten pidetään sormia ristissä ja ollaan varmoja siitä että Roza perii isänsä Hiskin paremman A-lonkan molemmille puolilleen. Täytyykin muuten muistaa Hissulta pyytää neitokaisen kasvutaulukot syntymästä luovutukseen, ja punnitus + mittauspäivä yritetään pitää aina torstaisin, toivottavasti muistaa ja ehtii. Ajattelin myös aloittaa 365 kuvaushaasteen 1.4 alkaen, toistaiseksi näyttää hyvältä, mutta saa nähdä tuleeko kuvia napsittua ihan niin sukkelaan kun tarvitsisi. Toivotaan näin :)

Patterit loppu

Roza saapui kotiin torstaina. Ensin tutkittiin ja ihmeteltiin hetki, syötiin ja oleskeltiin. Torstai oli aika rauhallinen päivä kaikenkaikkiaan. Vähän leikki leluilla Jasun seuraillessa sivusta menoa, ihmetteli J vielä kovin, että miksi tuo nyytti meillä on? Patterit loppuivat onneksi suhteellisen helpolla, Jasukin sai hengähtää ja katsoa mammaa silmiin kysyen "Oletko nyt ihan tosissas, toi meille? Jääkö se tänne oikeesti?" Ruoka maistui mukavasti ja illalla nukahdettiin helposti omaan petiin sängyn vierelle. Aamuyö olikin sitten tyystin toinen tarina... Itkut alkoivat viideltä, ja puolen tunnin välein piti vähän piipittää. Ai että, Jasun kanssa jo pentuna ajattelin, jotta olipa ihanan helppo pentu.. Nyt olen entistä varmempi tuosta olettamuksestani.

Roza löysi kivan pienen huoneen

Perjantai päivä meni mukavasti, leikkin varjolla paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jasu toimii aivan loistavana ottoveljenä tyttöselle. Ovat serkuksia kuitenkin, molempien emoilla on sama emo, Zara. Leikkiähän on se, että Jasu juoksee edellä ja Roza perässä; keittiö, olkkari, keittiö, olkkari, makkari, olkkari, keittiö, olkkari, makkari, olkkari... Jasu kuitenkin vaikuttaa koko ajan varovan liikkeitään positiivisella tavalla, ymmärtää toisen olevan pieni ja leikkii pienemmän ehdoilla; luopuu lelusta aina välillä niin että Rozakin saa sen ja kun ryntäilevät katsoo koko ajan missä penska menee ettei vain tule kolaria. Kerran jopa väistäessään juoksuleikin aikana Rozaa juoksi suoraan päin sohvapöytää niin että ryske kävi... Perjantaina iltapäivästä erään edellämainitun leikkikerran jälkeen sitten kävi mun

Jasu ihmettelee Rozaa

äiti tuomassa maitoa ja jauhelihaa, koska ukko tarvitsi auton töihin enkä halunnut kävellen lähteä kaupoille. Jos olisi ollut päivävuorossa olisi mennyt isänsä kyydillä, mutta koska oli iltavuorossa meni omalla autolla töihin. Äitini aivan rakastui pentuun, mutta ihmekö tuo kun on maailman söpöin otus? No, Roza neito onnistui nukahtamaan tuonne kevythäkkiin, missä kaikki lelutkin ovat oikein somasti, selälleen joka tassu eri suuntaan osoittaen, pitihän siitä kuva ottaa :D

Venytys, haukoitus, ketarat ojoon ja Zzzz

Kävästiin vielä Jasun ja Rozan kanssa moikkaamassa Hissuakin. Pääsi Roza leikkimään viimeistä kertaa siskonsa kanssa, toivottavasti tulee vielä leikkimahdollisuuksia. Hissun kanssa sitten testailtiin Jasulla sitruunapantaa, ja hyvin tuntui toimivan. Ei tarvinnut kuin kahdesti kieltää haukkumasta ja haukkuminen vaihtui ininään. Vielä harjoitellaan ei-saa-haukkumista, mutta hyvällä mallilla ollaan.. Ainoa vika on se, että meillä on yksi kappale sitruunalta haisevia koiria...

Noin, ja ensi kertaan sitten taas.. Yritän nyt oikeasti ruveta kirjoittamaan useammin, varsinkin jos meillä kerran on lukijoita :D Tilastoja seuraillen, ja saa niitä kommenttejakin muuten jättää :) Niitä on aina kiva lueskella.