Turistin rooli..

..on istua nätisti kehän laidalla kaiholla katsoen kun toisilla näyttää siellä keskellä olevan niiiiiiiin hauskaa. Käytiin Jasun kanssa eilen turistin roolissa Tervakosken kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Hissu näytti siellä Jasun tädin ja isomummon siskon, valion ja veteraanin :D Reissun ansiosta opin tosiaan jotain noista väreistä, vaaleanpunaista ja punaista haetaan :D

No reissusta hyödyttiinkin taas :) poitsulainen pääsi käpälöitäväks useaan kertan ja hampaitaki tutkiskeltiin kovaan vauhtiin. Ilmeisesti se kulmuri minkä löysin on alakulmuri joka vaan on jostain syystä jääny huomaamatta tai sitten kulki suussa mukana huomaamattomasti kotiin appivanhemmilta, tiedä häntä... Jos ei noi hampaat omia aikojaan tipu siihen mennessä kun ne olis kuulunu tippua niin joutuu vissiin lekurin pöydälle poitsulainen ja hampaat autetaan pois. Molemmat pallit löytyy jälleen, saa nähä löytääkö elukkatohtori seuraavallakaan kerralla...

Illalla lähettiin ajelemaan. Mä haastan volkkarin! Koira-aidasta farkussa ei oo mihinkään. Jasu on jo täyskokosen nartun kokonen, suunnilleen, ja se änkee penkin ja aidan välistä takapenkille vaikka on täysin oikein asennettu. Ei ole suunniteltu tanskandoggia pienemmille koirille ne aidat, sen sanon mä... No onneks Jasu tottelee edes vähän "EI" komentoa, yhden kerran tuli siitä läpi takapenkille mutta loppureissun pysyi nätisti takaloosterissa. Oltiin me reissussa sentään kolmisen nelisen tuntia eikä ollut yhtään kamalaa poitsun mielestä. Nyt mamma saa olla ylpeä :D

Niin juu, ensimmäinen asia ajelun jälkeen kun kotona tapahtu... Pissit keskelle eteisen papereita... Joo-o, ei sitten ulos viitsiny?? No satohan siellä toisaalta, mut SILTI! No joo.. Ehkä se vielä joku päivä oppii.. Mutta mä jatkan taas toisten lisää :)

Huviajelu :D

Lähettiin käymään hyvinkäällä tänään ja otettiin Jasutinkin sitten mukaan. Tarkotus oli kysellä tietyntyyppistä vaneria, mut paikka olikin kiinni tän perjantain ja ens maanantain, no avokki käy ens viikolla siellä sitten. Vaneriahan tarvitaan auton tuunaamiseen, subbarit on ilmeisesti pakko saada jollain tapaa ja koska takaloosteria ei saa vallata niin täytyy ne ilmeisesti ympätä impata sinne vararenkaan paikalle vararengasboxiin. Njoo..

No tosiaan paikka oli kiinni eikä yksinkertasesti viittiny jättää tilaisuutta käyttämättä joten lähdettiin huviajelulle. Kuvailtiin vähän Jasua videolle matkan varrella ja illalla editoinkin vielä uuden videon http://www.youtube.com/watch?v=JNAMeZlv5YU laitan tuon myös tuonne videot palkkiin :)

Ajettiin sitten hyvinkäältä mäntsälään ja sieltä lahteen. Lahessa yritettiin löytää se suomen isoin (ainakin on ollut??) lemmikkitavaraliike, oltiin oikeilla jäljillä, ajettiin vaan "ajotien" ohi, mistä piti kääntya vasemmalle ja sit vielä oikealle, eli uudenmaankadulta käännyttiin oikeassa risteyksessä vasuriin jei. Soitin sit apuja (kiitti Hissu, saatiin oikee osote kun saatiin paikan nimi!) Black Bull löyty ja helposti :D

Kaupassa sitten tarjosin jasulle sian pyrstöä, tai no saparohan toi on mut häntä käy ihan yhtä hyvin. Tottakaihan mun täytyy lapselta kysyä että "haluatko tämmösen" ja innoissaanhan poika oli kun sai haistaa joten otin kokeeksi yhden ja vähän muutakin mukavaa ostettiin. Kotimatkalla Jasu varmaan nakers hännästä kolmanneksen ja nyt on jäljellä noin 8-12cm pitkästä kiekurasta alle mun pikkurillin mitta... Ilmeisesti aika hyvää??

Nyt ei kyl hirveesti muuta uutta tuu mieleen, tai sit oon vaan väsy.. Ehkäpä pitäs mennä nukkumaan.. No kirjotan taas ens kerralla lisää :D

Ukkosta ja hampaita

Ilmeisesti tänään tipahti pikkuherralta yks kulmuri tohon keskelle olkkarin lattiaa, siitä mä sen ainakin löysin kun katsoin tarkasti mihin jalkani asetan vähän sen jälkeen kun poitsut lähti lenkkeilemään. Tuurilenkki, just sillon EI satanu, kymmenen minsaa aiemmin ja kymmenen minsaa myöhemmin satoi.... Ilmeisesti on toinen yläkulmureista koska ainakin mun ymmärryksen mukaan alakulmurit on aikaa sitten tippunu, outoa hommasta tekee vaan se et yläkulmurit näyttäs olevan täysmittaisia? Hammas kyl näytti vähän siltä et sen läpi olis puskenu uutta hammasta jo jonkin aikaa, sisällä oli semmonen uurre ulospäin..

Aamulla kun istahdin tähän sohvalle ensi kertaa, kuten jokaikinen muukin aamu, Jasu tulla tupsutti pehmolammas hampaissaan mun luo että leikitään jooooooo.. Yritä siinä sitten ottaa hyvä asento ton jalan kanssa kun pitää samaan aikaan vääntää ja vetää lammasta.. No joo, kyl se onnistuu kun hetken vääntelehtii. Tätä siis jatkuu joka aamu niin pitkään kunnes mä lakkaan vetämästä lammasta vastaan XD

Käytiin tossa juhlistamassa ystävättäreni synttäreitä, Jasu nökötti itseksiään kotosalla sen aikaa. Kysyin kyllä etukäteen että uskaltaako poitsua ottaa mukaan, mutta ystävä ei ollut varma koska juhliin on tulossa yksi koira varmasti, ja kyseinen koira saattaa "hieman" ärähtää, varuiksi totesin että kotio saa poitsu jäädä. Sai sitten luun herkuteltavaksi. Juhlissa sitten silittelin ja rapsuttelin tätä suloista kääpiövillakoiraa melkoisen tovin, ja mielissään tuntui toinen olevan. Jasu ei (onneksi) kotona ollut moksiskaan vieraan koiran hajusta.

Nyt tässä iltasella ollaan istuskeltu ja kuunneltu luonnon leppoisia (PRUUUUMDRHDH) ääniä ja katseltu nättejä välähdyksiä. Ensimmäinen iso välähdys kun tuli Jasu otti nopeasti vauhtia ja ÄKKIÄ partsille... O.o yleensä se menis toisinpäin, ja äkkiä sängyn alle.. Mut ei tää yks menee partsille ja oikeen tuijottaa ulos tulisko toinen välähdys ja jyrähdyskin sai sen vaan käytännössä heiluttamaan häntää... No eipä tuleva uus vuosi ainakaan hirveästi enää pelota... Koko ajan jyrisee nyt (mä tykkään XD) ja vilkkuu välkkyy. Jasu tuhahtelee tuolla pedissä.. Juu se hyppäs meidän sänkyyn... -.- ja koettaa ilmeisesti nukkua. Epäilen että kuuntelee tuota jyrinää, melko kovaa kuitenkin nyt just paukkuu ja välkkyy. Hienot on juuret poitsulla, äitinsäkään ei kuulema ukkosesta ole moksiskaan, perinyt loistogeeninpätkän Hillalta. Hyvä Hilla! Varsinkin kun ajatellaan semmoista pikkuriikkistä faktaa et mä RAKASTAN ukonilmaa XD jei!!

Jatketaan taas toisten niin riittää vielä myöhemminki kirjoteltavaa :D

Ähinää ärinää puhinaa ja purinaa

Pehmolammas saa kyytiä jatkuvalla syötöllä. En mä ehdi edes kunnolla sohvalle istahtaa kun tää yks tulee äristen ja puristen tuomaan lammasta, jolta on jo yks tassu irti, vedettäväks mun kanssa. Mä sit nytkytän ja hytkytän sitä lammasta kunnes poitsun ote irtoaa ja viskaan menemään, yritän ehtiä ottaa asennon ja taas sitä tullaan lampaan kanssa.. Tätä jatkuu noin 10-20 kertaa putkeen kunnes on hyvä asento, ja sitten poitsu jo kyllästyykin lampaaseen... Joo-o, reilukerho kokoontuu....

Mittailtiin Jasua tänään, painoa oli poitsulla kuus kiloa ja korkeutta noin 33,5cm. Hankalahan tota on mitata kun ei poitsu seiso seinän vieressä suorassa ja ryntää ja rimpuilee koko ajan pois. Arviolta ukko heitti että olisko toi 33,5 kun mittas viivankohtaa seinästä. Heikkopäinen riehuja lähti saman tien ku ohjus juoksee kämppää ympäri kun irti pääs...

Eilen meillä oli pieni vieras. Vieras sano "surr ruurrrr rurrrr surrssssrruuur". Jasu ihan ihastu ja laukkas kämpässä ympyrää sen perässä, ja lopputuloksena oli myös jopa video: Koira vs Kärpänen, ei varmaan oo kyllä ees hankala arvata et kumpi voitti? No saipa poitsu pienen lihaisan (just joo...) aterian... XD Kattoo jos jossain vaiheessa saan videon julkastua jossakin... :)

Kävipä sitten niin että me avokin kanssa päätettiin lähteä ajelemaan tuossa toissapäivänä eli lauantaina. Ajeltiin ensin kaupungissa Jasu kyydissä, ja tottahan toki meitin poitsu yritti kovasti olla puoliks ulkona ikkunasta, ja kun se kiellettiin niin seiso sitten keskikonsolon päällä ja katteli ilosesti tietä eteenpäin. Takapenkkihän ei poitsulle kelpaa, paitsi jos nukkuu. No vietiin poitsu hoitoon avokin vanhemmille yöks ja lähdettiin pidemmälle reissulle, kävästiin pohjanmaalla asti.

Oli kyllä outoa mennä nukkumaan ja herätä kun ei tää meidän ikiliikkuja täystuho ollukkaan paikalla nuolemassa naamaa illalla sekä aamulla. Käytiin kaupassa (jee rullailua pitkin poikin prisman käytäviä, ainoa kauppa (???) missä täällä on pyörätuoli meikäläisen kaltasille jalkavammasille XD) ja lähettiin sitten hakemaan poitsua hoidosta. Avokki soitti vanhemmilleen että oltas tulossa ja kun päästiin siihen rapun eteen istahdin odottelemaan ja sauhuttelemaan kun avokki vei auton parkkikselle. No hänen äitinsä ja veljensä tuli siinä välissä, ja kun avokki oli päässyt kanssa paikalle Jasu tuli avokin isän kanssa ulos, ilmeisesti lenkille lähdössä. Oli niin ihanaa ja hellyyttävää kun poitsu tuli häntä vipottaen korvat ihan taaksepäin innostuksesta kääntyneinä hyppäämään kohti ja antamaan isoa märkää suukkoa tyylillä et "äiti äiti!!!!!! oli ISO ikävä, ethän mee enää pois????" Syliinkin änki hetkeks kun istuskelin mattotelineellä, oli niin iloista poikaa.

No kävästiin tottakai siinä appivanhemmilla kahvilla ja Jasu kyttäs koko ajan keittiön ovella ettei kukaan vaan lähde enää ilman sitä minnekään. Kotiin kun tultiin niin tutkittiin tottakai ensin koko kämppä läpikotasin, ettei mikään vaan ollut muuttunut poissaolon aikana. Iltasella sitten hyppäs poitsulainen sänkyyn, ja kun avokki meni laittamaan petiä kuntoon siirty vaan ihan keskelle asenteella että "tän yön mä nukun tasan tarkkaan tässä, teidän välissä, ette varmana mene minnekään kun mä vahdin". Hetken aikaa sai poitsu olla siinä sitten helliteltävänä, mutta avokki nosti sen sitten siitä alas kun käytiin oikeesti nukkumaan.

Appivanhempien luona vierailun aikana lähti muuten sitten toinenkin alakulmuri litomaan. Tosi hankalalta näytti kaiken syöminen ja varsinkin kovien juttujen kuten dentastiksien pureskelu, mutta kyllä nuo menee kun aikaa on, parhaillaankin yhtä edellämainittua järsii. Tippu lattialle... Kattoo sitä... puree mun jalkatyynyä... pitää kait nostaa se sille tohon sohvalle....

Kävin tossa suihkussaki, Jasu tuli kovasti tutkii kylppäriin että mitäs täällä tapahtuu ja nuuhki innoissaan mun jalkaa. Tosiaan kun vihdoinkin sain sen huuhtasemalla pestä, eipä haise enää niin kamalalle ja varpaanvälitki tuli puhdistettua.

Okoo, jatketaan taas toisten et riittää muullonki kirjoteltavaa XD

Kilin, kolin, kipsis, kopsis....

Täällä hampaat putoilee niin että kolisee. Eilen oltiin ajelemassa ja kesken matkan huomasin että jätkä nieleskelee kovasti. No otin ja vilkasin että mitäs poitsu on tällä kertaa suuhunsa löytyny, huomatakseni että poitsu onnistu nielasemaan vasemman alakulmurin... No vielä on 3 jäljellä, josko niistä yhden vaikka saisi talteen. Myöhemmin sitten istuskelin kaikessa rauhassa sohvalla kun keittiöstä kuuluu hentoinen kopsahdus, ja käännyin kattomaan että mikäs siellä niin Jasu kovasti katteli ja haisteli tipahtanutta poskihammasta. Komensin sitten tietty Jasun poies hampaan luota, konkkasin nopiasti keittiöön ja nostin hampaan pöydälle. Nyt on kolme hammasta tallessa, ja useampi varmasti syötynä XD

Tänään leikkelin sitten poitsun kynnet. Etukynnet oli työn ja tuskan takana, mut kun takatassujen kynsiin päästiin niin poitsu makas tyynen rauhallisena ja tuntu oikein odottavan että loppus tää rääkki jo.

Huomena ehkä taasen mittaillaan ja punnitaan ja kuvataan poitsua, täyttihän herra tänään 19viikkoa jos en oo ihan laskuissa seonnu tän jalkani myötä. Kun tosiaan katton Jasua niin en mä nää ite että mitään muutosta koon tai muunkaan vastaan olis tapahtunu, mut sit kun katson joitain kuvia/videoita 8-15vk niin muutos on aivan valtava, miten mä en oo tota voinu huomata? Poikahan siis on varmasti kasvanu silmissä, mut miksen mä huomannu...? No, kohta on pentuaika ikäänkuin ohi ja sillai, niin pitää koettaa näistä viimesistä kuukausista nauttia täysillä, alkaa jo pelottavan paljon muistuttamaan ihan oikeaa shelttiä karvapallon (josta sojottaa neljä tikkua) sijaan...

Jasu on jo parisen viikkoa ainakin tiputellu pentukarvaa. Keskellä selkää kulkeekin semmonen karkean karvan raita, eli ilmeisesti aikuiskarva alkaa vähitellen kasvamaan alkaen keskeltä ja siirtyen lopulta kylkiä pitkin alaspäin. Jos olis toisinpäin niin Jasulla olis nyt keesi, varmaan kolmisen senttiä leveä (???) tuo "raita" selässä.

Välillä kyllä miettii onko perheessä koira vai magnusti... Pitää jossain vaiheessa ottaa ihan videokuvaa Jasusta kun se seistä jököttää kahdella tassulla ja himoitsee nakkia tai jotain muuta vastaavaa. Yllättävän kauan pysyy pystyssä pelkästään takatassuillaan. Kahvikupit haisee kamalille mutta aina niitä pitää yrittää pyytää, no Jasu ruikuttaa, me tarjotaan, Jasu pakenee ja alkaa kohta taas uudestaan kerjäämään sitä kuppia. No avokki sitten tarjos sille tänään tyhjää vesilasia kahvimukin välissä, poitsu nuoli lasin pohjaa ja pakeni taas kahvikuppia. Että onkai poitsulla sentään pikkusen älliä päässä? Luulisin näin. Enkä mä taaskaan saanu syödä mun keksejä rauhassa! Njoo....

Jatketaan taas toisten, että riittää muullonkin kirjoteltavaa :)

Äiti + ruoka + syöminen = Jasu syö nyt

Kyllä... Mamma istuu tässä sohvalla ja koettaa syödä päivittäistä lämmintä ruoka-annostaan, ja mitäs muutakaan tapahtuu kuin salama nimeltä Jasu ilmestyy lautasennurkalle ja kahmasee ison suullisen makaroonia ja jauhelihakastiketta... No toisaalta, tänään toi avopuoliso onnistu tekemään aivan loistavaa jauhelihakastiketta vaikkei olekaan oikeastaan ennen tehnyt, no okei kävin mä vähän maustamassa... Muutenkin, ihan mitä tahansa tässä syö tää yks tulee norkoomaan viereen että eikös hänenkin kuuluisi saada hovimaistajan osuus, ja jos ei sitä itse anna se nappaa sen niin että syötävä asia on jo puoliksi suussa kun Jasu tulee ja kähveltää... Ihanata, saankohan mä enää ikinä syödä rauhassa?

Nyt se makaa tossa vieressä, pää ps3 ohjaimen päällä ja tuijottaa mun ranskanpastillipussia... Pari se nappas taas kerran ja näköjään rakastui, hei mitä vaan muttei nappulaa! Taitaa olla Jasupojan motto kyseessä.... Pussi rapisee, katse kohdistuu minuun ja alkaa armoton tuijotus "Etkö sä nyt vois edes vahingossa tiputtaa yhtä" jota seuraa syvä huokaus "no et kai sitten..." Kovasti yritti äsken pureskella amerikanpastillipussia joka on tossa sohvalla vieressä, muttei tainnut tuoksua tarpeeks tai oli tarpeeks vahvaa materiaalia jotta poitsu ei saanu sitä auki.

Jasu pääs tänään suolle. Mä istuin meidän farkun takarontissa luukku auki lueskelemassa kirjaa sillä aikaa kun poitsut käppäs suolenkin läpi. Jasu oli kuulema pulahtanu pari kertaa, ja ihan omin nokkineen, luultavasti kyl tipahti vaan sinne innostuksissaan. Jahtaili vähän aikaa palloa siinä majalla ja lähdettiin sitten ajelemaan. Ajeltiin ensin hikiälle ja sitten jotain pienehköä tietä oittiin ja kärkölän ja mäntsälän kautta joitain pikkuteitä pitkin kotio, päädyttiin lopuks vanhalle oitintielle joka vie oitista mäntsälään. Reissun aikana pysähdyttiin parisen kertaa ja yhenkin kerran pysähdyttiin tosi kauniiseen paikkaan ja mä kirosin ettei mulla ollu kameraa mukana. Tosi nätisti juoksi siinä korkeahkossa heinikossa poitsu nostellen sirosti tassujaan korkealle joka askeleella.

Nyt se nukahti... Olin tänään muuten myös siellä lääkärillä, otti tikit pois. Sano että viikon ajan noin 20kg painoo seuraavan viikon puolet omasta painosta ja seuraavat kaks viikkoa täyspainolla pitäs astua jalalle. Kysyin kanssa samalla että uskaltaakohan ton jalan kanssa lähteä lenkille poikien kanssa tonne Öllerille, lääkäri sano että miksei jos ite vaan jaksat. Päivittäin pitää kans ottaa pari kertaa jalasta toi walkkeri ja liikutella nilkkaa ees taas ees taas ees taas... Helpommin sanottu kun tehty, lihakset surkastunu olemattomiin ja Jasu hyökkäs samantien mun löyhkäävien sukkahiki haisulivarpaiden kimppuun... Njoo... naminami hetki pojalle.... -.-

Ehkäpä taas sitten lisää ensi kerralla :)

Puruleluista puutetta...?

Jasu pureskelee jatkuvasti kaikkea... Tota mun jalkatukijuttua aka walkkeria, tyynyjä joilla jalkaani lepuutan, käsiä, vaatteita ja jopa yrittää tissiä purasta välillä kun tarpeeks lähelle pääsee kun käy tarpeeks kuumana... Onneks toistaseks mulla on enemmän voimia niin pystyn nappaamaan tiukkaan pakkopaitasyliotteeseen ja odottaa hetken että tunteet vähän viilenee ja penska rauhottuu..

Tuo pureskelu kyl taitaa olla ihan ikään kuuluva juttu? Kyllä noi epäsoveliaat purulelut aina vaihtuu parempiin kun tarjotaan vaikka lempipehmolammasta tilalle, tottakai lammaskoiralle lammas hankittiin XD
Tuohon ikään liittyen, just tänään pureskeli tossa vieressä ja osittain jalkojen päällä makoillessa sitä lammastaan, mä kuulin pienen "kopsahduksen" ja ihan sattumalta huomasin ja oikeestaan näinkin kun semmonen pienenpieni valkoinen hammas tipahti lattialle sohvan vierelle :D

Poskihampaiden ulkonäön perusteella en osaa sanoa mitään... Mutta ainakin kaks etuala hammasta on tipahtanu, ne reunimmaiset ja siellä kasvaa pikkunystyrät ja näyttäs siltä että kaikki etuylähampaat on jo vaihtunu ja uudet on kasvanu, ehkä jopa täyteen mittaan..??? Kulmuritkaan ei luultavasti ole vielä vaihtunu, en ainakaan oo huomannu että missään vaiheessa olis puuttunu kulmuria, mutta joku joka tuntee koiruuksien suun paremmin vois mun puolesta sanoa paremman arvion tuohon jos mahdollisuuksia lähiaikoina tulee...

Oma petikään ei tunnu enää muuhun kelpaavan kuin "hunk hunk" ja pureskeluun... Kai kaikki poikakoirat on vauvoina tommosia ettei tää vaan oo joku epämääräishalukas penska? Alkuun aina nostin Jasun omaan petiin nukkumaan illalla, ja nyt on Toni nostanu jonkun aikaa.. Mutta jo melko kauan on jätkä hetken maattuaan siinä hipsiny sohvalle nukkumaan. Koko ajan olis kyllä leikkimässä, jos ei lammasta tai petiä niin sitten jotain muuta yrittää tuoda vedettäväks, ehkäpä se on hyvä juttu..

Söinpä tässä salmiakkia tänään tässä sohvalla.. Ja kuten aina Jasu tapittaa vieressä "aa mulleki vähä, mitäikinä toi onkaan..." No aiemmin kun varasti pussista salmiakin jäi käytännössä syömättämä lattialle, tää tapahtu varmaan viikko sitten. Nyt sitten annoin suustani ihan minimaalisen palan ja söi innoissaan ja lisää halusi... Joinpa sitten vielä kuumaa kahviakin. Aina kun sitä juon ja Jasu tulee tyrkylle hakemaan omaa osuuttaan poitsu pakenee kun pikkasen haistaakin, mutta palaa heti takaisin uudestaan haisetelemaan. No tänään Jasu tyrkkäs kuononsa sinne kuppiin, kuumaan kahviin ja aika nopeasti nous kuono kupista ja ravistelu perään, eipä sen jälkeen kyllä pyytäny siitä kahvikupillisesta ainakaan, kattoo sit huomenna ruikuttaako taas tippasta aamukahvista... Fiksu poika? öö.... Kaikki muukin on herkkua ja kaikkea täytyy saada maistaa, tai ainakin tuijottaa vieressä kunnes mitään ei ole jäljellä, kaikki paitsi omat nappulat ruokakipossa. Nappulat ei kelpaa, ei sitten millään, paitsi kun tulee kunnon nälkä... Ehkä se joskus oppii...

Ehkä taas ensi kerralla lisää edesottamuksia :)

Ihanat aamut :D

Ihanat aamut :) Kirkon kellot herätti tänään esimmäisen kerran yheksältä ja toisen kymmeneltä, Jasu tottakai yritti siinä välissä myös herättää monta kertaa muttei vielä ole tainnut poitsu tajuta että parhaiten onnistuu kun vaan hyppää sängylle ja alkaa lipomaan. Kyllä se sängylle pääsee, ei vaan tajua itse aamulla hypätä, täytyy aina nostaa ja sitten saakin kunnon naamapesut :D

Vaikka onkin jalka paketissa niin onnistuin kantamaan Jasun sängyltä olkkariin kun avokki päätti jatkaa unia vaatteet päällä nousun jälkeen... Koko aamun on aivastellu, siis koko kolmikko, minä avokki ja meitin pikku Jasuvauva. Ehkäpä pitäis laittaa ikkunat yöks kiinni?

Eilen ajeltiin muutama tunti, kotiin kun tultiin Jasu tais olla jo ovella vastassa. Niin isot hellyyspuuskat että.. "äitiäitiäiti isisisisisi älkää enää jättäkö mua yksiiiin....." häntä viipottaa, korvat taittuu taakse innostuksesta ja kauhee tapsutus tassuilla, ja jos kumarrun alas (keppien kanssa kun en voi kunnolla laskeutua hellittelemään) niin kiipeeää tuo suloinen pikkuotus jalkaa tai laukkua tai ihan mitä vaan mitä pitkin pystyy ylös ja suukottaa naaman märäks :) Ahh, se on oma kulta.

Jatketaan taas toisen kerran :D

Jasu 4 kuukautta 4 päivää

Saa nyt nährä tuleeko täällä kirjoiteltua, mutta no ainakin yritän :)

Meikäläinen istuu täällä sohvan nurkassa jalka paketissa ja tihrustan vieressä kateellisena kun pojat leikkivät lattialla. Avopuoliso ja Jasu. Jasu on leikkisä mutta myös hellä nuorimies, aina välillä tulee viereen istumaan ja tapittamaan että onkos mammalla kaikki nyt hyvin, jalkapohjakin taitaa maistua aina toisinaan hyvälle kun väen vängällä tulee varpaat nuolemaan jos ei jalkapohjaan pääse käsiksi.

Hampaita poitsu ei helposti anna katsoa, taitaa suussa kutista kovasti hampaiden vaihdon johdosta niin kaikkea pitäisi koko ajan purra. Etuylähampaat näyttävät vaihtuneen kokonaan jo (noin viikko-kaksi sitten), ja alaetuhampaista näyttäisi yksi tipahtaneen eilisen aikana. Karva tuntuu kättä vasten pikkuisen karkealta jo ja paljon tuota untuvakarvaa lähteekin, joka päivä saa silitellä kunnolla poitsua parvekkeella niin että karvat jäisivät sinne eivätkä välttämättä leviäisi ihan joka puolelle asuntoa, vaikka toisaalta sitä ei voi estää. Alhaalla tuntuu nystyrät, mutta vain etsimällä, ehkä ne joskus tipahtavat.

Kaikki kuvat jotka olen Jasusta ottanut ovat toisella koneella... Petsiessä on joitain kuvia ja lisäksi tuo ensimmäinen blogimerkintä kokonaan (kopioin suurimman osan tämän merkinnän loppuun).
Tuossa ylhällä on kuitenkin Petsie banneri josta pääsee näkemään edellämainitsemiani kuvia ja mikälisikäli olet petsieen kirjautunut voit myös arvostella ja kommentoida kuvia.

Katsotaan nyt tuleeko tätä blogia pidettyä vai unohtuuko tämäkin hämähäkin verkkojen peittoon tuonne jonnekin...

----

Tässä nyt Jasun elämän ensivaiheista ja aej - ajasta ennen Jasua :)

Koko elämäni olen haaveillut koirasta, kasvoin saksanpaimenkoirien keskellä rajavartiolaitoksella. Meillä on kuitenkin aina ollut kissa (RIP rakas Cindy sekä seuraajansa {elossa} Mikki), joten minulla ei ollut toivoakaan saada koiraa, ei niin kauan kun olen asunut vanhempieni luona. Viime syksynä muutin yhteen avopuolisoni kanssa ja aloin puhumaan koirahaaveestani enemmän ja enemmän avokilleni. Hänen perheessään on ollut jo kaksi shelttiä aiemmin, joten rotuvalinta ei ollut hankala tehdä.

Otimme siis yhteyttä kasvattajaan jolta Rami (RIP) ja Konna (9v) on aiemmin avokin perheeseen otettu, ja pentue oli tulossa muutamien viikkojen kuluessa. Odotus oli sietämätöntä, saanko pentueesta pennun vai en, jännittävät ajat. Emo ultrattiin kantavaksi ja näytti siltä kuin masussa olisi köllötellyt viisi pentua.

10.4.2009 pentue syntyi, useiden harmiksi viisi pentua oli vähentynyt kolmeen. Kahteen poikaan (trikki ja merle) sekä tyttöön (trikki). Seuraavana päivänä juttelin kasvattajan kanssa, ja kuten olin uumoillut merle olisi minun vauvani mikäli sen ottaisimme avokkini kanssa. Avokilla ei ollut sanavaltaa, joten sanoin kyllä.

---

Aikaa kului hieman, pennut tulivat kolmen viikon ikään ja sunnuntaina ko viikolla kävimme katsomassa pentuja. Suloinen vauva ryömi ja taapersi sylissäni ja änki itseään kainaloon turvaan. Jostain silloin tuli tunne "tää lapsi on Jasu" joten Jasuksi poika ristittiin.

Kuusiviikkoisena näimme Jasun vihdoin uudestaan avokin kanssa. Eloisa poika leikki veljensä kanssa ilolla, veli roikkui hännässä ja Jasu käveli eteenpäin heilutellen häntää ikäänkuin "mikä roska mun hännässä on kiinni?" ilmeellä varustettuna, hupaisan näköistä jopa :)

---

Jasu oli noin 7 ja puoli viikkoa kun hän muutti kotiin. Hetken tutki ympäristöä ja rupesi ilolla leikkimään, kotiutui loistavasti. Yöllä hän ei itkenyt eikä valittanut vaan tuhahteli iloisesti omassa pedissä sänkymme vieressä. Ensimmäinen hankala yö tuli vasta viikon päästä, mutta senkin hankaluudet on jo unohtuneet tähän päivään mennessä. Kiltti poika pysyttelee lähellä kun lähdetään ulos, eli vain varuiksi tuossa tien laidassa narua tarvitsisi. Nukkuu suurimman osan ajastaan, mikä on välillä mammalle helpotus.

---

Ylläolevat tekstit olen tosiaan kirjoitellut muutamaa kuukautta sitten. Lisäillään tänne vielä tällä viikolla tämän hetken kuulumisia :)