Kyllä... Mamma istuu tässä sohvalla ja koettaa syödä päivittäistä lämmintä ruoka-annostaan, ja mitäs muutakaan tapahtuu kuin salama nimeltä Jasu ilmestyy lautasennurkalle ja kahmasee ison suullisen makaroonia ja jauhelihakastiketta... No toisaalta, tänään toi avopuoliso onnistu tekemään aivan loistavaa jauhelihakastiketta vaikkei olekaan oikeastaan ennen tehnyt, no okei kävin mä vähän maustamassa... Muutenkin, ihan mitä tahansa tässä syö tää yks tulee norkoomaan viereen että eikös hänenkin kuuluisi saada hovimaistajan osuus, ja jos ei sitä itse anna se nappaa sen niin että syötävä asia on jo puoliksi suussa kun Jasu tulee ja kähveltää... Ihanata, saankohan mä enää ikinä syödä rauhassa?
Nyt se makaa tossa vieressä, pää ps3 ohjaimen päällä ja tuijottaa mun ranskanpastillipussia... Pari se nappas taas kerran ja näköjään rakastui, hei mitä vaan muttei nappulaa! Taitaa olla Jasupojan motto kyseessä.... Pussi rapisee, katse kohdistuu minuun ja alkaa armoton tuijotus "Etkö sä nyt vois edes vahingossa tiputtaa yhtä" jota seuraa syvä huokaus "no et kai sitten..." Kovasti yritti äsken pureskella amerikanpastillipussia joka on tossa sohvalla vieressä, muttei tainnut tuoksua tarpeeks tai oli tarpeeks vahvaa materiaalia jotta poitsu ei saanu sitä auki.
Jasu pääs tänään suolle. Mä istuin meidän farkun takarontissa luukku auki lueskelemassa kirjaa sillä aikaa kun poitsut käppäs suolenkin läpi. Jasu oli kuulema pulahtanu pari kertaa, ja ihan omin nokkineen, luultavasti kyl tipahti vaan sinne innostuksissaan. Jahtaili vähän aikaa palloa siinä majalla ja lähdettiin sitten ajelemaan. Ajeltiin ensin hikiälle ja sitten jotain pienehköä tietä oittiin ja kärkölän ja mäntsälän kautta joitain pikkuteitä pitkin kotio, päädyttiin lopuks vanhalle oitintielle joka vie oitista mäntsälään. Reissun aikana pysähdyttiin parisen kertaa ja yhenkin kerran pysähdyttiin tosi kauniiseen paikkaan ja mä kirosin ettei mulla ollu kameraa mukana. Tosi nätisti juoksi siinä korkeahkossa heinikossa poitsu nostellen sirosti tassujaan korkealle joka askeleella.
Nyt se nukahti... Olin tänään muuten myös siellä lääkärillä, otti tikit pois. Sano että viikon ajan noin 20kg painoo seuraavan viikon puolet omasta painosta ja seuraavat kaks viikkoa täyspainolla pitäs astua jalalle. Kysyin kanssa samalla että uskaltaakohan ton jalan kanssa lähteä lenkille poikien kanssa tonne Öllerille, lääkäri sano että miksei jos ite vaan jaksat. Päivittäin pitää kans ottaa pari kertaa jalasta toi walkkeri ja liikutella nilkkaa ees taas ees taas ees taas... Helpommin sanottu kun tehty, lihakset surkastunu olemattomiin ja Jasu hyökkäs samantien mun löyhkäävien sukkahiki haisulivarpaiden kimppuun... Njoo... naminami hetki pojalle.... -.-
Ehkäpä taas sitten lisää ensi kerralla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti