Saa nyt nährä tuleeko täällä kirjoiteltua, mutta no ainakin yritän :)
Meikäläinen istuu täällä sohvan nurkassa jalka paketissa ja tihrustan vieressä kateellisena kun pojat leikkivät lattialla. Avopuoliso ja Jasu. Jasu on leikkisä mutta myös hellä nuorimies, aina välillä tulee viereen istumaan ja tapittamaan että onkos mammalla kaikki nyt hyvin, jalkapohjakin taitaa maistua aina toisinaan hyvälle kun väen vängällä tulee varpaat nuolemaan jos ei jalkapohjaan pääse käsiksi.
Hampaita poitsu ei helposti anna katsoa, taitaa suussa kutista kovasti hampaiden vaihdon johdosta niin kaikkea pitäisi koko ajan purra. Etuylähampaat näyttävät vaihtuneen kokonaan jo (noin viikko-kaksi sitten), ja alaetuhampaista näyttäisi yksi tipahtaneen eilisen aikana. Karva tuntuu kättä vasten pikkuisen karkealta jo ja paljon tuota untuvakarvaa lähteekin, joka päivä saa silitellä kunnolla poitsua parvekkeella niin että karvat jäisivät sinne eivätkä välttämättä leviäisi ihan joka puolelle asuntoa, vaikka toisaalta sitä ei voi estää. Alhaalla tuntuu nystyrät, mutta vain etsimällä, ehkä ne joskus tipahtavat.
Kaikki kuvat jotka olen Jasusta ottanut ovat toisella koneella... Petsiessä on joitain kuvia ja lisäksi tuo ensimmäinen blogimerkintä kokonaan (kopioin suurimman osan tämän merkinnän loppuun).
Tuossa ylhällä on kuitenkin Petsie banneri josta pääsee näkemään edellämainitsemiani kuvia ja mikälisikäli olet petsieen kirjautunut voit myös arvostella ja kommentoida kuvia.
Katsotaan nyt tuleeko tätä blogia pidettyä vai unohtuuko tämäkin hämähäkin verkkojen peittoon tuonne jonnekin...
----
Tässä nyt Jasun elämän ensivaiheista ja aej - ajasta ennen Jasua :)
Koko elämäni olen haaveillut koirasta, kasvoin saksanpaimenkoirien keskellä rajavartiolaitoksella. Meillä on kuitenkin aina ollut kissa (RIP rakas Cindy sekä seuraajansa {elossa} Mikki), joten minulla ei ollut toivoakaan saada koiraa, ei niin kauan kun olen asunut vanhempieni luona. Viime syksynä muutin yhteen avopuolisoni kanssa ja aloin puhumaan koirahaaveestani enemmän ja enemmän avokilleni. Hänen perheessään on ollut jo kaksi shelttiä aiemmin, joten rotuvalinta ei ollut hankala tehdä.
Otimme siis yhteyttä kasvattajaan jolta Rami (RIP) ja Konna (9v) on aiemmin avokin perheeseen otettu, ja pentue oli tulossa muutamien viikkojen kuluessa. Odotus oli sietämätöntä, saanko pentueesta pennun vai en, jännittävät ajat. Emo ultrattiin kantavaksi ja näytti siltä kuin masussa olisi köllötellyt viisi pentua.
10.4.2009 pentue syntyi, useiden harmiksi viisi pentua oli vähentynyt kolmeen. Kahteen poikaan (trikki ja merle) sekä tyttöön (trikki). Seuraavana päivänä juttelin kasvattajan kanssa, ja kuten olin uumoillut merle olisi minun vauvani mikäli sen ottaisimme avokkini kanssa. Avokilla ei ollut sanavaltaa, joten sanoin kyllä.
---
Aikaa kului hieman, pennut tulivat kolmen viikon ikään ja sunnuntaina ko viikolla kävimme katsomassa pentuja. Suloinen vauva ryömi ja taapersi sylissäni ja änki itseään kainaloon turvaan. Jostain silloin tuli tunne "tää lapsi on Jasu" joten Jasuksi poika ristittiin.
Kuusiviikkoisena näimme Jasun vihdoin uudestaan avokin kanssa. Eloisa poika leikki veljensä kanssa ilolla, veli roikkui hännässä ja Jasu käveli eteenpäin heilutellen häntää ikäänkuin "mikä roska mun hännässä on kiinni?" ilmeellä varustettuna, hupaisan näköistä jopa :)
---
Jasu oli noin 7 ja puoli viikkoa kun hän muutti kotiin. Hetken tutki ympäristöä ja rupesi ilolla leikkimään, kotiutui loistavasti. Yöllä hän ei itkenyt eikä valittanut vaan tuhahteli iloisesti omassa pedissä sänkymme vieressä. Ensimmäinen hankala yö tuli vasta viikon päästä, mutta senkin hankaluudet on jo unohtuneet tähän päivään mennessä. Kiltti poika pysyttelee lähellä kun lähdetään ulos, eli vain varuiksi tuossa tien laidassa narua tarvitsisi. Nukkuu suurimman osan ajastaan, mikä on välillä mammalle helpotus.
---
Ylläolevat tekstit olen tosiaan kirjoitellut muutamaa kuukautta sitten. Lisäillään tänne vielä tällä viikolla tämän hetken kuulumisia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti